Mearsheimerin haastattelu syyskuu 2024

Chicagon yliopiston kansainvälisen politiikan professori John J. Mearsheimerin haastattelu: Miksi USA:n poliittinen järjestelmä on rikki.

https://www.youtube.com/watch?v=2F-RF0IrIRU

Shanghai Eye haastattelee Mearsheimeria (M) Youtubessa syyskuun 2024 alkupuolella. Käyn haastattelun läpi lyhennellen ja kahteen tai kolmeen osaan pilkkoen.

Kysyttäessä yhdysvaltalaisten mielipidettä akselista Biden – Trump – Harris, vastaa M, että ei Biden eikä Trump ole kovin suosittuja, lisäksi Harriksesta puhuttaessa monet pitävät Kamalaa epäpätevänä.

Jo edellä kuvattu tilanne kertoo otsikon tilanteen. Tilanne on kehittynyt demokraattien puolella siten, että jo Hillary Clintonin ollessa ehdokkaana 2016 Trumpia vastaan olisi Bernie Sanders voittanut Hillaryn esivaaleissa, jos demokraattien sisäinen valinta olisi ollut reilu; nyt Hillaryn kaverit junailivat niin, että Hillary voitti ja siten pääsi lopulliseen vaaliin ehdokkaaksi.

Samoin Bernie Sanders olisi voittanut demokraattien puoluekokouksessa vuonna 2020 Joe Bidenin, jos valinta olisi ollut reilu. Republikaaneissa puolestaan Donald Trump on ollut ehdokkaana jo kolme kertaa siitä huolimatta, että Trump jakaa republikaanienkin sisällä mielipiteitä.

Edellisestäkin voi päätellä poliittisen järjestelmän ongelmia. Edelleen Joe Bidenin pyrkimys päästä presidentiksi vielä toiselle kaudelle oli ulospäin selvää, ettei Biden ollut henkisesti enää kelvollinen tehtävään. M pohtii, että jos Biden olisi onnistunut vaaliväittelyssä Trumpin kanssa paremmin, olisi täysin mahdollista, että Biden olisi ollut ehdokkaana ja jopa tullut valittua presidentiksi. Niin hyvin sisäpiiri on suojellut Bidenia kiusalliselta huomiolta.

Mutta eikö 300 miljoonan ihmisen väestöstä löydy sitten parempia ehdokkaita. M vastaa, että saadaksemme parempia ehdokkaita, pitäisi järjestelmää muuttaa. Järjestelmää on kuitenkin vaikea muuttaa, koska valtaan päässeet ihmiset eivät halua muuttaa sellaista järjestelmää, joka tuo heidät valtaan.

Monet uskovat, että järjestelmää voi muuttaa vain suurien kriisien tapahtuessa. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei suuria kriisejä (paha lamakausi tai sota) synny. Mutta järjestelmää ei siis tulla korjaamaan.

Ukraina

Miten nämä vaalit vaikuttavat politiikkaan Ukrainan suuntaan. Kun katsotaan Kamalan puhetta demokraattien puoluekokouksessa (DNC) Kamala Harris, niin tuossa ei mikään muutu, jos Kamala valitaan. Sen sijaan Trumpin valinta tulee luultavasti muuttamaan Ukrainan politiikan. Tämä, vaikka Trump ei puheissaan kerro muuttavansa USA:n politiikkaa Kiinaa kohtaan tai Lähi-Idässä tai Israelia kohtaan. Ukraina on Trumpin tapauksessa siis eri asia.

Kysymys kuuluukin: pystyykö Trump lopettamaan Ukrainan sodan, kuten tämä lupaa. M epäilee asiaa; kenties kuitenkin Trump pystyy saamaan aikaiseksi jäätyneen konfliktin. Tuokin olisi parempi tilanne kuin nykyinen.

M kuvailee tilanteen vaikeutta. Itse lisään, että kun sotaa on saatu käytyä vuosia, on rauhan saaminen vaikeaa. Entä sitten Kamalan tapauksessa.

M toteaa, että Harris tulee pyrkimään jatkamaan Ukrainan tukemista kaikin keinoin. Kongressivaalit vaikuttavat asiaan myös; jos demokraatit menestyvät hyvin, se mahdollistaa Kamalan politiikan toteutumista.

Entä sitten milloin Ukraina voi hävitä sodan? Ukraina on jo hävinnyt sotaa hyvin paljon. He ovat menettäneet Krimin ja pääosan neljästä oblastista. Ukraina myös menettää sotilaitaan enemmän kuin Venäjä. M ennustaa, että sodan jatkuessa Venäjä tulee laajentamaan valloituksiaan.

Tilanteen jatkuessa jossain kohden ukrainalaiset sanovat, että nyt riittää. Kun tämä tapahtuu, niin silloin ukrainalaiset menevät neuvottelupöytään venäläisten kanssa. M näkee Ukrainan heikon menestyksen taistelukentällä jatkuvan tulevaisuudessa.

Entä sitten Kursk? Kursk on onnettomuus Ukrainan sodankäynnille. Venäjä on menestynyt Itä-Ukrainan rintamalla hyvin ennen Ukrainan hyökkäystä Kurskiin. Koska Ukraina on käyttänyt reservejään hyökkäykseen aivan eri suuntaan, on Venäjä menestynyt Itä-Ukrainan rintamalla entistä paremmin.

Kun Ukraina joutuu vetäytymään, joutuvat joukot entistä enemmän Venäjän tulen alaisuuteen.

M kertoo pitävänsä uskottavina arvioita, että tappiosuhde on 1:2 Venäjän eduksi. Lisään, että tämä huolimatta Suomen valtamedian julkaisemista päinvastaisista luvuista. Nykyinen tilanne huonontaa tilannetta entisestään.

Ukrainan hyökkäys Kurskiin onnistui koska alueella ei ollut Venäjän joukkoja. Venäjälle ei siis tullut tuossa tapahtumassa juurikaan tappioita. Sen sijaan Ukrainalle tappioita on alkanut syntymään Kurskissa johtuen mm. Venäjän ilmaherruudesta.

Gaza ja Israel Lobby

M: nämä vaalit eivät muuta USA:n suhtautumista Israeliin ja Gazan tilanteeseen. On sama, valitaanko Biden, Trump vai Kamala; USA tulee tukemaan Israelia kaikissa tilanteissa riippumatta mitä Israel tekee palestiinalaisille. M jatkaa, meillä Yhdysvalloissa vaikuttaa mahtava Israel-Lobby, joka vaikuttaa koko ajan johtaviin politiikkoihin liittyen USA:n Israelin politiikkaan.

M toteaa erikseen, että ei ole mitään, mitä Kamala olisi sanonut, joka kertoisi muutoksesta Israelin tai Lähi-Idän suuntaan. Trump puolestaan on vakuuttanut tukevansa Israelia kaikissa tilanteissa.

Mearsheimer on kirjoittanut aiheesta yksin ja toisen tutkijan kanssa artikkelin ja kirjan vuosina 2006 ja 2007. M toteaa, että tässäkin välissä Israel-Lobbyn valta on kasvanut ja se edustaa korkeinta poliittista voimaa Yhdysvalloissa määräten poliittisen eliitin näkökannan tähän aiheeseen.

Sen sijaan suuren yleisön kannalta Israel-Lobby ei ole enää niin voimakas. Mutta lisään, että eihän yleisö voi vaikuttaa USA:n politiikkaan. Suuressa yleisössä on nykyään mm. huomattavasti enemmän tukea palestiinalaisille. Tämä tilanne näkyy demokraattipuolueen kokouksessa, jossa puoluejohto pitää huolta, että kukaan, joka sympatisoi palestiinalaisia tai arabiamerikkalaisia, ei pääse edes puhumaan puoluekokouksessa. Lisään, että puhumattakaan siitä, että pääsisi kongressivaaliehdokkaaksi.

Sen sijaan yleisössä kokouksen ulkopuolella ja osittain sisäpuolellakin näkyy selvästi tuo Gazan palestiinalaisten sympatisointi.  Mielenkiintoista on tämä eliitin ja tavallisempien rivien syvenevä näkemysero.

Kysyjä pohdiskelee, että monien mielestä demokraattinen puolue on vaikeuksissa tämän (Israel-politiikan) vuoksi, koska ihmiset vaikuttavat äänestämällä? M vastaa, että muuten kyllä, mutta ihmisillä ei ole mahdollisuutta äänestää sellaista politiikkaa, joka vastaa heidän halujaan, koska pääehdokkaiden joukossa ei sellaista ehdokasta ole ehdolla. Sivumennen sanoen kuulostaa Venäjän vaaleilta.

Silti erityisesti demokraattinen puolue on juuri tämän asian takia suurissa vaikeuksissa. Teki niin tai näin, niin joku siipi suuttuu (ottaa etäisyyttä puolueeseen). Selvää on, että juuri tämä asia heikentää Kamalan kannatusta.

Haastattelija kysyy tarkemmin, miten Israel-Lobbyn vaikutus tapahtuu, jolla saadaan lähes jokainen yhdysvaltalainen poliitikko tekemään kuten tuo lobby haluaa? M vastaa, että tärkein asia on kampanja-avustukset: lobby tarkkailee poliitikkoja, ja jos (ja kun) joku lipeää ruodusta, niin näiden vaalirahoitus joutuu vaikeuksiin. Asia on niinkin yksinkertainen. Ja päinvastoin; Israelin tukijat saavat tukea puolestaan hyvin. Tämän tietävät kaikki poliitikot.

M korostaa lisäksi, kuinka kehittynyt pelikirja (siis vaikuttamistavat) lobbyllä on. Vaikuttamiskanavia on lukuisia.

Shanghai Eye kysyy ketä johtavat Yhdysvaltojen mielipidettä ja sen muuttumista. M jatkaa, että joskus käytetään sanaa ’blob’ – möykky. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun katsotaan kahta valtapuoluetta ja hallintoa, niin näiden tavoitteilla ei ole ulkopolitiikan kannalta juurikaan eroa. He uskovat, että Yhdysvallat on korvaamaton valtio ja USA:n pitää olla voimakkain planeetalla. He uskovat, että USA:n täytyy kantaa vastuuta kaikkialla ja vaikuttaa muiden maiden politiikkoihin. Tällaisia asioita ovat suhteet Israeliin, Kiinaan ja jopa suhtautuminen Ukrainan sotaan. Siksi sitä kutsutaan möykyksi.

On yksi poikkeus: Donald Trump, joka ei tavoittele USA:lle edellä kuvattua ulkopolitiikkaa. Lisään, että siksi Suomenkin valtamedia vihaa Trumpia.

Mutta kysymys kuuluu, että onnistuisiko voittaessaan Trump lyömään tuon möykyn? M ei usko siihen. M lisää, että ensimmäisellä kaudellaan möykyn voittaminen ei onnistunut.

M kertoo esimerkkinä Barack Obaman, jolla oli myös poikkeavia käsityksiä ja halu lopettaa USA:n loputtomat sodat. Mutta kahdeksan vuodan jälkeen voidaan sanoa, että möykky voitti. Möykkyä kutsutaan joskus nimellä ’deep state’. Itse käytän nimeä (hallinnon) ’syvä pääty’. Möykyn sisäinen konsensus Yhdysvaltojen halutusta asemasta ja toimintatavoista on hyvin laaja.

Toki voidaan ajatella, että Trump osaa nyt taistella möykkyä vastaan. Mutta riittääkö tuo, on toinen asia. M veikkaa, että möykky voittaa (jos Trump valitaan). Tämä vaikka teoriassa Trumpilla on pieni mahdollisuus saada aikaa muutos USA:n ulkopolitiikassa.

Kiina

Shanghai Eye kysyy Bidenin muutoksesta Kiinan politiikassaan. M vastaa, että Obaman kaudella varapresidenttinä Biden tavoitteli enemmän yhteistyötä Kiinan suuntaan, mutta Trump puolestaan aloitti Kiinan patoamisen, jota Biden tullessaan presidentiksi sitten vain lisäsi. Ei siis palannut vanhaan hyvien suhteiden politiikkaan. M arvelee, että Kiina oli ylittänyt kokoluokassaan raja-arvon, jolloin USA (möykky) sisäisten periaatteidensa mukaisesti aloittaa potentiaalisen kilpailijan patoamisen (ja muun kiusaamisen).

M edelleen lisää, että kyse ei ole Kiinan ja USA:n välisen talousjärjestelmän, henkilöiden tai muun asian erosta. Vaan siitä, että Kiinasta tuli niin suuri, että Yhdysvallat ei voi sitä sietää. Lisään, että siksi USA vaatii meitä ja muita Euroopan maita tulemaan mukaan tuohon patoamiseen, vaikka se on Euroopan etujen vastaista.

M näkee tämän kilpailutilanteen erittäin vaarallisena. Potentiaalisia kriisipesäkkeitä ovat Itä-Kiinan meri, Etelä-Kiinan meri ja Taiwanin tilanne sekä lisäksi Korean niemimaa. Toki on lisäksi Kiinan ja Intian rajakysymykset lisänä. M vertaa tilannetta Kuuban kriisiin.

USA:n sodat

Shanghai Eye kysyy, miksi USA:lla on niin paljon sotia: M aloittaa kertomalla olleensa kymmenen vuotta armeijassa upseerina. M jatkaa, että vuonna 1945 alkoi globaali kylmä sota Neuvostoliiton kanssa. Vietnamin sota oli aivan hullu sota Yhdysvaltojen kannalta. USA (joku siellä) uskoi dominoteoriaan, jolla tätä Indokiinan tilanteeseen puuttumista perusteltiin. Dominoteorian mukaan pitää taistella joka paikassa, koska palikoiden kaatuminen voi alkaa mistä vain. Tämä sai Yhdysvallat laajentamaan sotilaallista mahtiaan huomattavasti ja osallistumaan sotiin entistä enemmän.

Itse lisään, että dominoteoria osoitettiin vääräksi; mitään laajempaa ei tapahtunut, vaikka USA hävisi Vietnamissa ja muualla Indokiinassa.

Mutta kylmä sota ei ollut mitään verrattuna Yhdysvaltojen ’unipolar moment’ – tilanteeseen, jolloin Neuvostoliitto romahti. Itse kutsun tuota aikaa hegemoniaksi, jota USA pyrkii edelleen jatkamaan. Tuolloin Yhdysvaltojen suhteellinen mahti kasvoi huomattavasti maapallon mittakaavassa. M:n mukaan tuo hegemonian aika kesti noin vuodesta 1991 vuoteen 2017 (jolloin Kiina oli tullut niin vahvaksi, että USA ei ollut enää ’kaikkivoipa’).

Tuon hegemoniatilanteen alettua Yhdysvallat (Nato ja muut liittolaiset) kävivät entistä enemmän sotia (hyökkäsivät tai uhkasivat/boikotoivat yms. Irakiin, Jugoslaviaan, Serbiaan, Afganistaniin, Irakiin, Libyaan, Syyriaan ja Iraniin).

Poliittinen tavoite oli saada aikaiseksi ns. värivallankumouksia ’color revolution’, joilla USA:lle kiusallisia hallintoja saadaan kaadettua ja Itä-Euroopan valtiota saadaan Naton syliin Venäjää vastaan. USA pyrki saamaan maailmaa kääntymään omaksi kuvakseen, ja jatkamaan USA:n politiikkaa maailmalla.

Haastattelija kutsuu Yhdysvaltojen poliittista liberaalidemokratiaa ulkopolitiikan kannalta uskonnoksi. M vastaa, että kun kylmä sota loppui, niin silloin tämä liberaalidemokratia otti jättiloikan. Jopa Länsi-Euroopan johtavat vallat joivat taikajuoman ja alkoivat tukemaan USA:n hegemoniapolitiikkaa. Mutta erona oli se, että vain USA:lla oli sotilasvalta toteuttaa politiikkaansa, ei muilla. USA:sta tuli ristiretkeläisvaltio.

Erityisesti Itä-Europan maista tuli USA:n politiikan tukijoita.

USA:n sisällä on kuitenkin paljon porukkaa, jotka eivät ole innostuneita USA:n sodista. Silti sotahakuiset uuskonservatiivit ’neocons’ ovat johdossa. Molemmissa puolueissa on siivet molemmissa ryhmissä. M arvelee, että jos Kamala häviää, niin progressiiviset (sotien vastustajat ja Israelia vieroksuvat) nostavat vaikutusvaltaansa demokraateissa.

Loppupuolella keskusteltiin siitä, onko Yhdysvalloissa rasismia (kuten menneinä aikoina on ollut runsaastikin), M:n mukaan nykyään vähemmän. M tuo esille yleisen havainnon eri maista, joissa on usein eri ihmisryhmiä, joista joku on dominoivassa asemassa.

Edelleen M pohtii uskonnon merkitystä. M:n mukaan Yhdysvaltojen lähinnä uskontoa oleva vaikuttava ajatus on liberaali demokratia.  

M vastaa kysyttäessä mahdollisesta sisällissodasta, että vaikka USA:ssa on suuriakin ristiriitoja, niin sisällisota on epätodennäköinen, sen sijaan on mahdollista, että erityyppinen väkivalta yleistyy eri ideologioiden välillä. Sen sijaan hallinnon syvä pääty (Deep State) joka tapauksessa pystyy estämään tällaisten liikkeiden etenemisen. Tämä tapahtuu erityisesti nykyisten valtavien valvontamenetelmien ansiosta. Hallinto pääsee näkemään kaikki oleelliset asiat ihmisten toimista ja pystyy väkivaltakoneiston avulla estämään tällaiset hankkeet.