Me kaikki haluamme olla hyviä tai tulla nähdyksi hyvinä.
Mutta keskiajan kristityistä ristiretkeläisistä nykypäivän kaksoistorniterroristeihin, molempien osapuolten johtajista 1. maailmansodassa, George Bush nuoremman hyökkäykseen Irakiin, Putinin hyökkäykseen Ukrainaan ja Netanjahun harjoittamaan palestiinalaisten joukkotuhontaan, hirvittäviä väkivallantekoja motivoi usein usko siihen, että he toimivat perimmäisten periaatteiden mukaisesti ja oikeus on heidän puolellaan.
Voisiko vaarallisin strategia siis olla usko siihen, että toimimme hyvän puolesta? Eikö tätä käytetä tukemaan toimia, olivatpa ne kuinka itsekkäitä, epäoikeudenmukaisia ja julmia tahansa? Oliko Nietzsche oikeassa päätellessään, että "vaarallisin kaikista virheistä... on hyvä”?
Pitäisikö meidän hyväksyä se, että kun uskomme toimivamme hyvän puolesta, pyrimme usein puolustamaan lopputulosta, jonka ajattelemme hyödyttävän itseämme? Vai onko halu olla hyvä ainoa puolustus, joka meillä on paljon kauheampaa lopputulosta vastaan, jossa kaikki pyrkivät tavoitteisiinsa muista piittaamatta?
*** *** ***
Edellä oleva kysymyksenasettelu on alunperin peräisin IAI (Institute of Art and Ideas) sivustolta. https://iai.tv/video/being-good-and-being-bad?_auid=2020
