EU:n ennallistamisasetus

Kiinnostuin EU:n ennallistamisasetuksesta, josta kuitenkaan tavallinen tallaaja ei paljoa voi ymmärtää. Ilmeisesti, koska kyseessä on laaja kokonaisuus.

Välillä on kerrottu, että tämä tai muut vastaavat esimerkiksi aiheuttavat sen, että jos maanviljelijä haluaa kaataa metsää uuden navetan tieltä, niin siitä pitää maksaa esimerkiksi 5 000 euron sakko. Ja muita vastaavia asioita.

Lehdistä on saanut lukea, että Suomen osalle tulevien toimenpiteiden kustannukset ovat luokkaa kymmenesosa koko EU:n alueen kustannuksista. Tämä, vaikka Suomen BKT on vain prosentti EU:sta ja Suomi jos mikä on EU:n mittakaavassa hoitanut luontoon liittyvät asiat hyvin.

Kaivoin linkkejä EU:n sivuilta, joista löytyy tietoa, kopsasin pari tekstiosuutta mallin vuoksi oheen. Aivan valtavasti kirjoitusta. Sanoisin, että Euroopan Unioni on tuhon tiellä byrokratiassaan. 

Ympäristöministeriön sivuilta. 

2023-0727 Ennallistamisasetus-eu-parlamentti-hyvaksyi-kantansa-neuvotteluihin

Vihreän kehityksen ohjelma: uraauurtavat ehdotukset Euroopan luonnon ennallistamiseksi vuoteen 2050 mennessä ja torjunta-aineiden käytön puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52022PC0304

Linkin takaa löytyy kaksi asiakirjaa aiheesta, jotka olen tekstinä kopioinut suurimmaksi osaksi alle.

Luonnon tila - EU:n ympäristöministeriön raportti. Aika iso.

     ***     ***     ***

ehdotus 22.6.2022 Bryssel

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
luonnon ennallistamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

PERUSTELUT:

EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

EU:n ja kansainvälisistä toimista huolimatta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja
ekosysteemien rappeutuminen jatkuvat hälyttävällä vauhdilla, mikä vahingoittaa ihmisiä,
taloutta ja ilmastoa. Tätä on dokumentoitu laajasti, erityisesti hallitustenvälisen
ilmastonmuutospaneelin (IPCC)1 ja biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja
käsittelevän hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumin raporteissa2, Aichin tavoitteiden
edistymistä koskevassa raportissa3 ja luonnon monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia
käsittelevässä raportissa ”The Dasgupta Review”4. Terveet ekosysteemit tarjoavat
elintarvikkeita ja elintarviketurvaa, puhdasta vettä, hiilinieluja sekä suojaa ilmastonmuutoksen aiheuttamilta luonnonkatastrofeilta. Ne ovat elintärkeitä pitkän aikavälin selviytymisellemme, hyvinvoinnillemme, vauraudellemme ja turvallisuudellemme, sillä ne ovat Euroopan häiriönsietokyvyn perusta.

Ekosysteemien ennallistaminen yhdessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan ja
kulutuksen vähentämiseen tähtäävien toimien kanssa auttaa myös ehkäisemään ja
parantamaan kykyä sietää mahdollisia tulevia tartuntatauteja, joilla on zoonoottista
potentiaalia, ja siten pienentämään taudinpurkausten ja pandemioiden riskejä sekä tukemaan EU:n ja maailmanlaajuisia pyrkimyksiä soveltaa ”yhteinen terveys” -lähestymistapaa, jossa tunnustetaan ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja terveen selviytymiskykyisen luonnon välinen luontainen yhteys.

IPCC:n vuoden 2022 raportissa korostettiin erityisesti, että maailmalla ja Euroopalla ei ole
enää kauaa aikaa turvata elinvoimainen tulevaisuus, sillä äärimmäisten sää- ja
ilmastoilmiöiden nousu on johtanut peruuttamattomiin vaikutuksiin, kun luonnollisten ja
inhimillisten järjestelmien sopeutumiskyky on ylittynyt. Tarvitaan kiireellisiä toimia
rappeutuneiden ekosysteemien, erityisesti kosteikkojen ja jokien, metsien ja maatalouden
ekosysteemien, ennallistamiseksi, jotta voidaan lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Geopoliittinen kehitys on entisestään korostanut tarvetta turvata elintarvikejärjestelmien
häiriönsietokyky. Hyödykkeiden hintojen nousu ja huoli maailmanlaajuisesta
elintarviketurvasta edellyttävät, että puututaan haavoittuvuuksiin, kuten tuontiriippuvuuteen, sekä tarpeeseen nopeuttaa siirtymistä kestäviin ja häiriönsietokykyisiin
elintarvikejärjestelmiin5. On näyttöä siitä, että maatalouden ekosysteemien ennallistamisella
on myönteisiä vaikutuksia elintarvikkeisiin liittyvään tuottavuuteen pitkällä aikavälillä ja että
luonnon ennallistaminen toimii vakuutuksena, jolla varmistetaan EU:n pitkän aikavälin
kestävyys ja häiriönsietokyky.

Euroopan tulevaisuuskonferenssin loppuraportissa, joka julkaistiin 9 päivänä toukokuuta
20226, kansalaiset pyysivät maataloutta, elintarviketuotantoa, luonnon monimuotoisuutta ja
ekosysteemejä sekä pilaantumista koskevissa ehdotuksissaan erityisesti ”luomaan,
ennallistamaan, hoitamaan paremmin ja laajentamaan suojelualueita luonnon
monimuotoisuuden säilyttämiseksi”, ”suojelemaan hyönteisiä, erityisesti kotoperäisiä
hyönteisiä ja pölyttäviä hyönteisiä, muun muassa torjumalla haitallisia vieraslajeja ja
tehostamalla voimassa olevan sääntelyn täytäntöönpanoa” sekä ”asettamaan kaikissa EU:n
jäsenvaltioissa sitovat kansalliset tavoitteet kotoperäisten puiden ja paikallisen kasviston
uudelleenistuttamiselle ottaen huomioon erilaiset kansalliset tilanteet ja erityispiirteet”.

Tiedotusta, tietoisuutta, vuoropuhelua ja elämäntapaa koskevissa ehdotuksissaan kansalaiset pyysivät erityisesti ”sisällyttämään elintarviketuotannon ja luonnon monimuotoisuuden suojelun osaksi koulutusta, mukaan lukien jalostamattomien elintarvikkeiden etu jalostettuihin elintarvikkeisiin nähden, ja edistämään koulupuutarhoja, tukemaan kaupunkien puutarhahankkeita ja vertikaalista viljelyä” ja harkitsemaan ”luonnon monimuotoisuuden muuttamista pakolliseksi oppiaineeksi kouluissa ja lisäämään tietoisuutta luonnon monimuotoisuudesta käyttämällä mediakampanjoita ja kannustamalla ”kilpailuihin”
kaikkialla EU:ssa”7. Sen vuoksi tarvitaan päättäväisempiä toimia EU:n ilmasto- ja 
biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 ja 2050 mennessä sekä elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn varmistamiseksi.

Sen vuoksi tarvitaan päättäväisempiä toimia, jotta voidaan saavuttaa EU:n ilmasto- ja
biodiversiteettitavoitteet vuosille 2030 ja 2050 ja varmistaa elintarvikejärjestelmien
häiriönsietokyky. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa8 sitoudutaan suojelemaan ja
ennallistamaan luontoa. Siinä todetaan, että komissio määrittää toimenpiteitä, myös
oikeudellisia, joilla autetaan jäsenvaltioita parantamaan ja ennallistamaan vahingoittuneita ja
runsaasti hiiltä sitovia ekosysteemejä hyvään ekologiseen tilaan. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa todetaan myös, että kaikkien EU:n toimien ja politiikkojen olisi yhdessä autettava EU:ta menestyksekkäässä ja oikeudenmukaisessa siirtymisessä kohti kestävää tulevaisuutta. 

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa asetettiin tavoitteet luonnon
suojelemiseksi EU:ssa. Siinä korostettiin kuitenkin, että suojelu ei yksistään riitä: luontokadon kääntämiseksi tarvitaan lisätoimia, jotta luonto saadaan jälleen terveeksi kaikkialla EU:ssa, sekä suojelualueilla että sen ulkopuolella. Sen vuoksi komissio sitoutui ehdottamaan oikeudellisesti sitovia tavoitteita rappeutuneiden EU:n ekosysteemien ennallistamiseksi. Tämä koskee erityisesti ekosysteemejä, joilla on parhaat mahdollisuudet poistaa ja varastoida hiiltä sekä ehkäistä ja vähentää luonnonkatastrofien vaikutuksia.

EU ei ole tähän mennessä onnistunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian10 yhteydessä laadittu tuore tutkimus osoittaa, että EU ei voinut pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä vuosina 2011–2020. Strategialla ei saavutettu vapaaehtoista tavoitetta ennallistaa vähintään 15 prosenttia rappeutuneista ekosysteemeistä vuoteen 2020 mennessä (biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisen Aichin tavoitteen 15 mukaisesti12). Luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevat näkymät ovat synkät ja osoittavat, että nykyinen lähestymistapa ei toimi.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat myös vaatineet tehostamaan toimia ekosysteemien
ennallistamiseksi, kuten joulukuussa 2019 annetuissa neuvoston päätelmissä13 ja Euroopan
parlamentin tammikuussa 202014 antamassa päätöslauselmassa todetaan. Parlamentin
päätöslauselmassa komissiota kehotettiin ”luopumaan vapaaehtoisista sitoumuksista ja
ehdottamaan kunnianhimoista ja osallistavaa strategiaa, jossa asetetaan oikeudellisesti sitovat (ja siten täytäntöönpanokelpoiset) tavoitteet EU:lle ja sen jäsenvaltioille”. Euroopan parlamentti suhtautui 9. kesäkuuta 202115 antamassaan päätöslauselmassa erittäin myönteisesti komission sitoumukseen laatia lainsäädäntöehdotus luonnon ennallistamisesta, myös sitovista ennallistamistavoitteista.

Ekosysteemien ennallistaminen on tärkeällä sijalla myös kansainvälisellä asialistalla.
Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen perustuvassa vuoden 2050
visiossa16, aavikoitumisen estämistä koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien
yleissopimuksessa17, kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa (kestävän
kehityksen tavoitteet)18 ja YK:n ennallistamisen vuosikymmenessä19 kehotetaan kaikissa
suojelemaan ja ennallistamaan ekosysteemejä. Ennallistaminen on myös välttämätöntä, jotta EU voi täyttää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen ja Pariisin sopimuksen20 mukaiset sitoumuksensa. Ekosysteemit, kuten turvesuot, kosteikot valtameret ja metsät voivat – jos ne ovat hyvässä kunnossa – poistaa ja varastoida suuria määriä hiilidioksidia ja auttaa myös merkittävästi vähentämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Luonnon ennallistamista koskevassa asetusehdotuksessa asetetaan yleinen tavoite: edistää
luonnon monimuotoisuuden ja häiriönsietokyvyn jatkuvaa, pitkäaikaista ja kestävää elpymistä EU:n maa- ja merialueilla ennallistamalla ekosysteemejä ja edistämällä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista ja sen kansainvälisten sitoumusten täyttämistä.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ehdotuksessa asetetaan useita sitovia
ennallistamistavoitteita ja -velvoitteita monenlaisille ekosysteemeille. Näiden toimenpiteiden
olisi katettava vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja
kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Ehdotusta tukee myös täytäntöönpanokehys, jonka avulla tavoitteet voidaan muuntaa toimiksi laatimalla ja toteuttamalla kansallisia ennallistamissuunnitelmia.

Ehdotuksen tarkoituksena on antaa EU:lle mahdollisuus toimia kiireellisesti ja aloittaa
ekosysteemien ennallistaminen sitovien tavoitteiden ja velvoitteiden pohjalta, joita voidaan jo mitata ja seurata. Näin varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat aloittaa ennallistamistyön
viipymättä. Myöhemmissä vaiheissa voidaan lisätä ekosysteemejä kehittämällä yhteisiä
menetelmiä uusien tavoitteiden asettamiseksi asetukseen tehtäviksi muutoksiksi.

Ehdotus tasoittaa siten tietä monenlaisten ekosysteemien ennallistamiselle ja ylläpitämiselle
vuoteen 2050 mennessä ja mitattavissa olevien tulosten saavuttamiseksi vuoteen 2030 ja 2040 mennessä. Sen avulla EU voi osaltaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja palauttaa luonnon terveyden. Sen avulla EU voi myös osoittaa maailmanlaajuista johtajuutta luonnonsuojelun alalla, erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssissa, joka pidetään myöhemmin vuonna 2022.

Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotuksella pyritään täydentämään nykyistä ympäristöpolitiikkaa. Sen on tarkoitus toimia
tehokkaasti synergiassa EU:n ympäristölainsäädännön kanssa. Ehdotuksella annetaan myös
sysäys näiden lakien parempaan koordinointiin ja täytäntöönpanoon.

Ehdotuksella täydennetään erityisesti seuraavia:
Lintu- ja luontodirektiivejä asettamalla määräajat tavoitteiden saavuttamiselle ja
edellyttämällä jäsenvaltioita ennallistamaan ekosysteemejä myös Natura 2000 -verkoston
ulkopuolella; 
Vesipuitedirektiiviä23 määrittämällä jokien esteettömyyttä koskevat ennallistamisvaatimukset ja varmistamalla tulvatasanteiden hyvät olosuhteet;
Meristrategiapuitedirektiiviä24, joka sisältää erityistoimenpiteitä ja yksityiskohtaisia tavoitteita tietyille ennallistamista tarvitseville merten luontotyypeille;
Haitallisia vieraslajeja koskevaa asetusta25.

Asetus myös liittyy tiiviisti ja yksityiskohtaisesti yhteiseen kalastuspolitiikkaan, ja
johdonmukaisuus ja täydentävyys varmistetaan tarpeen mukaan.

Ehdotus liittyy suoraan vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n uuteen metsästrategiaan26 ja edistää
sitä ennallistamistoimenpiteillä, joilla parannetaan metsien luonnon monimuotoisuutta ja
häiriönsietokykyä, metsäluontotyyppejä koskevien erityistavoitteiden ja -velvoitteiden vuoksi.

Yhteisen maatalouspolitiikan osalta ehdotus perustuu erityisiin direktiivin 92/43/ETY
soveltamisalaan kuuluviin niittyluontotyyppeihin ja laajemmin EU:n maatalouden
ekosysteemeihin, jotka perustuvat luonnon monimuotoisuutta edistävien indikaattorien
paranemisesta saatuun näyttöön. Ehdotuksella on selvä yhteys EU:n maaperästrategiaan,
koska monet maaekosysteemit ovat riippuvaisia niiden pohjana olevasta maaperästä ja ovat
vuorovaikutuksessa sen kanssa. Kaikki muut maaperään liittyvät tavoitteet sisällytetään
tulevaan maaperää koskevaan lainsäädäntöön.

Lisäksi ehdotettu tavoite pölyttäjien vähenemissuuntauksen pysäyttämiseksi auttaa
saavuttamaan pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen tavoitteet. Ehdotuksessa esitetyt
kaupunkialueiden viheralueiden lisäämistä koskevat tavoitteet vaikuttavat suoraan vihreää
infrastruktuuria koskevaan strategiaan.

Muiden ympäristöstrategioiden, kuten puhtaampaan ja kilpailukykyisempään Eurooppaan
tähtäävän kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman ja ilman, veden ja maaperän
suojelemiseen tähtäävän saasteettomuustoimintasuunnitelman, mukaiset poliittiset
toimenpiteet auttavat lievittämään ekosysteemeihin kohdistuvia paineita vähentämällä
erilaisia epäpuhtauksien muotoja. Vihreää siirtymää ja kestävää kehitystä koskevasta
oppimisesta annettavan neuvoston suosituksen (joka neuvoston on määrä hyväksyä 16.
kesäkuuta 2022) kaltaisilla toimenpiteillä voidaan edistää ympäristön kestävyyttä koskevien
tarvittavien tietojen, taitojen ja asenteiden luomista, myös luonnon ennallistamisen
tukemiseksi.

Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ekosysteemien ennallistaminen ja luonnon monimuotoisuuden parantaminen ovat Euroopan
vihreän kehityksen ohjelman kulmakiviä. Terveiden ekosysteemien varmistaminen ja
ilmastonmuutoksen torjunta liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa
suoraan ekosysteemeihin, ja sillä on pitkäaikaisia tai peruuttamattomia vaikutuksia, kuten
ekosysteemien häviäminen. EU:n ilmastopolitiikassa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa32
ja 55-valmiuspakettiin sisältyvissä ehdotuksissa (erityisesti ehdotus maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevaksi asetukseksi33) korostetaan luonnollisten nielujen ratkaisevaa merkitystä hiilen talteenotossa ja varastoinnissa. Jotta tämä voitaisiin tehdä tehokkaasti, ekosysteemien, kuten kosteikkojen ja metsien, on oltava hyvässä kunnossa.

Tämän vuoksi tämän asetuksen voidaan odottaa edistävän merkittävästi ilmastopolitiikkaa. Ekosysteemien ennallistaminen hyvään tilaan tarkoittaa luontoon perustuvia ratkaisuja. Ne auttavat sekä hillitsemään ilmastonmuutosta että saavuttamaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian tavoitteet34. Luonnoltaan monimuotoisemmat ja terveet ekosysteemit kestävät paremmin ilmastonmuutosta, ja ne myös ehkäisevät tehokkaasti katastrofeja ja vähentävät niiden riskejä. Eurooppalaisen ilmastolain mukaisesti jäsenvaltiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön kansallisia sopeutumisstrategioita, joilla edistetään luontopohjaisia ratkaisuja ja ekosysteemipohjaista sopeutumista. Tämän ehdotuksen mukaisissa kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa tehdään tiivistä yhteistyötä eurooppalaisen ilmastolain mukaisten kansallisten sopeutumisstrategioiden ja EU:n pelastuspalvelulainsäädännön35 kanssa. Ne vahvistavat toisiaan. 

Maa-, metsä- ja kalatalous ovat kaikki aloja, jotka ovat riippuvaisia hyvässä tilassa olevista
ekosysteemeistä. Hyvässä tilassa olevat maatalouden ekosysteemit tarjoavat turvallisia,
kestäviä, ravitsevia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita. Ne parantavat maatalouden kykyä sietää ilmastonmuutosta ja ympäristöriskejä ja niiden avulla voidaan myös luoda työpaikkoja
(esimerkiksi luonnonmukaisessa maataloudessa, maaseutumatkailussa ja virkistystoiminnassa). Hyvässä tilassa olevat metsäekosysteemit tarjoavat monia etuja. Ne
tuottavat esimerkiksi puutavaraa ja ruokaa, ottavat talteen ja varastoivat hiiltä, vakauttavat
maaperää, puhdistavat ilmaa ja vettä ja vähentävät luonnonkatastrofien, kuten maastopalojen ja tuholaistautien, vaikutuksia. Meriekosysteemien pitäminen hyvässä kunnossa edistää merkittävästi luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla tärkeitä kalojen kutu- ja kasvualueita sekä terveellisen ravinnon saamista meristä ja valtameristä. Terveet meriekosysteemit myös hillitsevät ilmastonmuutosta lieventämällä luonnonkatastrofien vaikutuksia rannikkoalueilla.

Joillakin tässä ehdotuksessa asetetuilla tavoitteilla ja indikaattoreilla pyritään sovittamaan
yhteen luonnon monimuotoisuutta ja muita EU:n politiikkoja koskevat toimet. Näihin
politiikkoihin kuuluvat uusi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) (ja sen säännöt
maatalouden ympäristön parantamiseksi sekä YMP:n strategiasuunnitelmien 2023–2027
mukaiset rahoitusmahdollisuudet), oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja 
ympäristöystävällistä elintarvikejärjestelmää koskeva Pellolta pöytään -strategia37 ja yhteinen kalastuspolitiikka. Ehdotus liittyy myös EU:n aluepolitiikkaan, josta voidaan rahoittaa ekosysteemien ennallistamista Euroopan aluekehitysrahaston kautta38, sekä Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan, jolla tuetaan investointeja luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevaan tutkimukseen ja innovointiin.

Ehdotus voi myös auttaa EU:ta osoittamaan maailmanlaajuista johtajuutta, aktivoimaan
kansainvälistä yhteisöä ja ryhtymään toimiin luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen
pysäyttämiseksi maailmanlaajuisesti. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen
osapuolikonferenssin (COP15) odotetaan saavan valmiiksi uuden maailmanlaajuisen
biodiversiteettikehyksen, johon sisältyy kunnianhimoisia ennallistamistavoitteita. Vuoteen
2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia on suunnitelma tämän toteuttamiseksi ja EU:n
maailmanlaajuisen sitoutumisen osoittamiseksi. Ehdotus antaa maailmanlaajuiselle yhteisölle
vahvan signaalin siitä, että EU suhtautuu vakavasti sitoumukseensa ja pyrkii sisällyttämään
ekosysteemien ennallistamista koskevat tavoitteet lainsäädäntöön, ja se voisi toimia
inspiraationa muille maille, jotta ne ottaisivat käyttöön vastaavia kunnianhimoisia toimia
luonnon ennallistamisen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun alalla.

2. OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
Oikeusperusta

Tämän ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192
artiklan 1 kohta, jossa määrätään, miten perussopimuksen 191 artikla olisi pantava täytäntöön.
Perussopimuksen 191 artiklassa luetellaan seuraavat EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteet:
– ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen,
– ihmisten terveyden suojelu,
– luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö;
– sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan
alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti
ilmastonmuutoksen torjuminen.
Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
EU:n tason toimet ovat perusteltuja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja
ekosysteemien tilan heikkenemisen laajuuden ja rajat ylittävän luonteen, sen kansalaisiin
kohdistuvien vaikutusten ja taloudellisten riskien vuoksi. Luonnon monimuotoisuuden ja
ekosysteemien merkittävä ennallistaminen edellyttää EU:n laajuisia sääntöjä ja velvoitteita.
Se, että vuoteen 2020 ulottuvassa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa ei ole edistytty, osoittaa, että jäsenvaltioiden vapaaehtoiset sitoumukset eivät riitä ekosysteemien ennallistamista koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseen.

Tarvitaan laajamittaisia koordinoituja toimia, jotta voidaan puuttua luonnon
monimuotoisuuden köyhtymiseen ja heikkenemiseen ja saada aikaan mittakaavaetuja. EU:n
tasolla työskentely on olennaisen tärkeää esimerkiksi pölyttäjien elpymisen kannalta: ongelma esiintyy kaikkialla EU:ssa, eikä sitä voida ratkaista, jos siihen puututaan vain muutamassa jäsenvaltiossa. EU:n toimet ovat tarpeen myös, koska monet maalla ja meressä elävät lajit liikkuvat paljon.

Yhden ekosysteemin ennallistaminen auttaa muita viereisiä tai lähellä olevia ekosysteemejä ja niiden luonnon monimuotoisuutta, sillä monet lajit menestyvät suuressa maantieteellisessä mittakaavassa toisiinsa liittyvissä ekosysteemien verkostoissa. EU:n toimia tarvitaan myös täydentämään nykyisiä oikeudellisia vaatimuksia ja auttamaan EU:ta saavuttamaan EU:n muiden ympäristö- ja ilmastosäädösten mukaiset tavoitteensa.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska siinä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteen saavuttamiseksi, että EU:n luonnon monimuotoisuus saadaan elpymään vuoteen 2030 mennessä.

Ekosysteemien ennallistamista koskevien oikeudellisesti sitovien tavoitteiden ja velvoitteiden
asettaminen EU:n tasolla toisi johdonmukaisuutta toimiin, joita tarvitaan koko yleisen
tavoitteen saavuttamiseksi. Komission suorittama edistymisen seuranta ja siitä raportoiminen tuo lisähyötyjä ja tehostaa EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiä toimia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ehdotuksessa asetetaan yleinen tavoite ja
ekosysteemikohtaiset tavoitteet ja velvoitteet, jotka ovat tavoitteiden soveltamisalan mukaisia.

Sen varmistamiseksi, että EU saavuttaa nämä tavoitteet, ehdotuksessa esitetään
täytäntöönpanotoimenpiteitä, arviointeja ja uudelleentarkasteluja.
Toimintatavan valinta
Pitkän aikavälin tavoitteen varmistamiseksi tarvitaan pikemminkin lainsäädännöllistä kuin
muuta lähestymistapaa. Tämän ehdotuksen tavoitteisiin pyritään parhaiten asetuksella, jolla
varmistetaan lainsäädännön välitön sovellettavuus. Jäsenvaltioiden on edistettävä pitkän
aikavälin tavoitetta laatimalla kansallisia ennallistamissuunnitelmia, joissa esitetään
ekosysteemikohtaisten tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat
ennallistamistoimenpiteet. Koska asetusta ei tarvitse muuttaa kansalliseksi lainsäädännöksi, se tarkoittaa, että ennallistamistoimenpiteet voidaan aloittaa aikaisemmin kuin direktiivin
perusteella.

Asetuksessa kuvataan tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin toimia, jotka jäsenvaltioiden on
toteutettava. Näin ollen jäsenvaltioiden toteuttamat toimet määriteltäisiin paljon
täsmällisemmin, mikä lisäisi johdonmukaisuutta ja johdonmukaisuutta koko EU:ssa. Toisin
kuin direktiiveissä, asetuksissa ei ainoastaan määritellä tavoite, joka jäsenvaltioiden on
saavutettava, vaan myös määritellään tarkemmin oikeudelliset vaatimukset ja keinot tämän
tavoitteen saavuttamiseksi.

3. JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA
VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian arvioinnissa
katsottiin, että ekosysteemien ennallistamisessa epäonnistuttiin, koska tavoitteet olivat
vapaaehtoisia pikemminkin kuin oikeudellisesti sitovia. Sitoutumisen ja poliittisen
priorisoinnin puute on merkittävä este rahoituksen ja resurssien kohdentamiselle
kunnostustöihin.

Lisäksi lintu- ja luontodirektiiveissä ei aseteta määräaikoja luontotyyppien ja lajien suotuisan
suojelun tason säilyttämiselle tai ennalleen palauttamiselle. Direktiiveissä ei myöskään ole
erityisiä vaatimuksia Natura 2000 -verkoston ulkopuolisten ekosysteemien ennallistamisesta.
Näiden puutteiden korjaamiseksi ehdotuksessa tehdään tiettyjen lajien ja luontotyyppien
ennallistamisesta pakollista Natura 2000 -verkoston sisällä ja sen ulkopuolella sekä asetetaan selkeitä määräaikoja.

Meristrategiapuitedirektiivin osalta komission vuoden 2020 kertomuksessa direktiivin
ensimmäisestä täytäntöönpanosyklistä40 todettiin, että direktiivin laaja-alainen tavoite on
osoittautunut hyvin vaikeaksi saavuttaa. Syynä tähän ovat erityistoimenpiteiden puute ja
tiettyjen luontotyyppien tai lajien riittävän hienojakoisen seurannan puute sekä erityisten
tavoitteiden puuttuminen. Ennallistamistavoitteiden määrittely tässä asetuksessa tukee
meristrategiapuitedirektiivin tavoitteita ja sen täytäntöönpanoa.

Vesipolitiikan puitedirektiivin toimivuustarkastuksessa todettiin, että täytäntöönpanossa
havaitut vaikeudet johtuvat osittain siitä, että vesistöjen tilaan vaikuttaa ympäröivistä
luontotyypeistä peräisin oleva hajakuormitus. Vesipolitiikan puitedirektiivissä ei välttämättä
edellytetä sitä, että jäsenvaltiot poistavat esteitä, jotka voivat häiritä joki-järvijärjestelmän
luonnollisia yhteyksiä. Monet maaekosysteemit sekä useat lintu- ja luontodirektiiveillä
suojellut luontotyypit ja lajit ovat kuitenkin suoraan riippuvaisia siitä, että vesiekosysteemit
ovat lähes luonnontilassa. Tällä ehdotuksella täydennetään vesipolitiikan puitedirektiiviä
asettamalla jokia ja tulvatasanteita koskevia ennallistamistavoitteita ja muita
erityisvaatimuksia. Lisäksi tämän ehdotuksen vaatimus huononemisen estämisestä vastaa
direktiivin nykyistä vaatimusta toteuttaa toimenpiteitä kaikkien vesimuodostumien tilan
huononemisen estämiseksi.

Sidosryhmien kuuleminen

Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti tämän asetuksen ja siihen liittyvän
vaikutustenarvioinnin tueksi on järjestetty laaja kuulemisprosessi. Komissio keräsi
näkemyksiä monenlaisilta sidosryhmiltä, erityisesti jäsenvaltioiden edustajilta,
ympäristöjärjestöiltä, tutkimuslaitoksilta, maatalous- ja metsäyhdistyksiltä sekä liike-elämän
edustajilta. Kuulemiset toteutettiin osana avointa julkista kuulemista, viidessä sidosryhmien
työpajassa sekä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa pidetyissä kokouksissa. Eri
näkemyksistä antoivat arvokasta tietoa ja käsityksiä, jotka auttoivat valmistelemaan
vaikutustenarviointia ja ehdotusta.

Alustava vaikutustenarviointi

Asetusehdotuksen alustava vaikutustenarviointi julkaistiin 4. marraskuuta 2020. Sidosryhmät
ja suuri yleisö pystyivät antamaan palautetta aloitteesta 2. joulukuuta 2020 saakka. Vastauksia saatiin 132, pääasiassa kansalaisjärjestöiltä, liike-elämän järjestöiltä ja organisaatioilta, ympäristöjärjestöiltä ja yleisöltä.

Julkinen kuuleminen

Komissio järjesti verkossa julkisen kuulemisen 11. tammikuuta ja 5. huhtikuuta 2021 välisenäaikana ja sai 111 842 vastausta.Kuulemisessa kerättiin näkemyksiä tärkeimmistä
näkökohdista ja lähestymistavasta laadittaessa komission ehdotusta sitoviksi
ennallistamistavoitteiksi. Tulokset osoittavat, että oikeudellisesti sitovia
ennallistamistavoitteita tuetaan laajasti: 97 prosenttia kannattaa EU:n yleisiä
ennallistamistavoitteita kaikkien ekosysteemien osalta ja 96 prosenttia ekosysteemi- tai
luontotyyppikohtaisia tavoitteita. Tämä osoittaa lähes täyttä tukea sekä yleiselle
ennallistamistavoitteelle että ekosysteemejä koskevien EU:n erityistavoitteiden
saavuttamiselle

Sidosryhmien työpajat

Jäsenvaltioiden ja sidosryhmien edustajien kanssa järjestettiin viisi erillistä työpajaa vuoden

2020 lopusta syyskuuhun 2021. Tällöin keskusteltiin toimintavaihtoehdoista ja kerättiin
näkemyksiä ennallistamisen tavoitevaihtoehdoista sekä siitä, miten nämä tavoitteet olisi
pantava täytäntöön. Työpajoissa tarkasteltiin mahdollisia sosiaalisia, taloudellisia ja laajempia ympäristövaikutuksia sekä vaikutustenarvioinnin tukitutkimuksen alustavia tuloksia.

Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Ehdotus perustuu tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön. Tähän ehdotukseen liittyvän
vaikutustenarvioinnin tukena on ulkopuolisten asiantuntijoiden ryhmän laatima tutkimus.
Asiantuntijaryhmä työskenteli tiiviissä yhteistyössä komission kanssa selvityksen laatimisen
eri vaiheissa. Komissio käytti tämän ehdotuksen valmistelussa myös monia muita
tietolähteitä, erityisesti EU:n tutkimus- ja innovointihankkeiden tuloksia ja tunnustettuja
kansainvälisiä raportteja (kuten 1 jaksossa mainittuja raportteja).

Euroopan ympäristökeskus ja yhteinen tutkimuskeskus tarjosivat erityisasiantuntemusta ja
osallistuivat tiiviisti tämän säädösehdotuksen ja sen vaikutustenarvioinnin laatimiseen.
Esimerkiksi ympäristökeskus kokosi ennallistamistarpeita koskevia tietoja jäsenvaltioiden
luontodirektiivin 17 artiklan mukaisesti toimittamien virallisten tietojen perusteella.

Vaikutustenarviointi

Tämä ehdotus perustuu vaikutustenarviointiin. Kun sääntelyntarkastelulautakunnan 16.
heinäkuuta 2021 antamassa kielteisessä lausunnossa esiin tuodut kysymykset oli ratkaistu,
vaikutustenarvioinnista annettiin myönteinen lausunto (varaumia lukuun ottamatta) 28.
lokakuuta 2021.

Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin seuraavia toimintavaihtoehtoja:

(1) Perusskenaario: tämä toimintavaihtoehto perustuu realistiseen oletukseen siitä, miten
Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n
biodiversiteettistrategiaan ja muihin asiaankuuluviin nykyisiin politiikkoihin
sisältyvät politiikat pannaan täytäntöön oikeudellisesti sitovia ennallistamistavoitteita
lukuun ottamatta.

(2) Asetetaan kattava oikeudellisesti sitova tavoite ekosysteemien ennallistamiselle:
tässä vaihtoehdossa asetetaan selkeästi määritelty kattava ja oikeudellisesti sitova
tavoite ekosysteemien ennallistamiseksi. Tavoitteena on, että vuoteen 2050 tietty
prosenttiosuus ekosysteemeistä ennallistetaan hyvään tilaan ja pidetään siinä. Siinä
asetetaan myös oikeudellisesti sitovat välitavoitteet vuosille 2030 ja 2040.

(3) Oikeudellisesti sitovien ekosysteemikohtaisten tavoitteiden asettaminen: tässä
vaihtoehdossa asetetaan tavoitteita ja velvoitteita useille ekosysteemeille,
luontotyypeille ja lajiryhmille, jotka olisi ennallistettava vuoteen 2030, 2040 ja 2050
mennessä. Tavoitteet ja velvoitteet vahvistetaan kullekin EU:n keskeiselle
ekosysteemityypille, ja niitä sovelletaan suoraan jäsenvaltioiden tasolla.

(4) Oikeudellisesti sitovat ekosysteemikohtaiset tavoitteet, joilla on yleinen tavoite: tämä
vaihtoehto on yhdistelmä vaihtoehdon 3 ekosysteemikohtaisia tavoitteita ja
vaihtoehdon 2 vaihtelua eli yleinen tavoite on edistää luonnon monimuotoisuuden ja
häiriönsietokyvyn jatkuvaa, pitkäaikaista ja kestävää elpymistä unionin maa- ja
merialueilla ennallistamalla ekosysteemejä ja että ennallistamistoimenpiteet kattavat
vähintään 20 prosenttia unionin maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja
kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Tämä
muodostaa yleisen tavoitteen, johon EU:n olisi pyrittävä, yhdistettynä jäsenvaltioille
asetettuihin ekosysteemikohtaisiin tavoitteisiin ja velvoitteisiin.

Vaihtoehtoa 4 pidettiin parhaana toimintavaihtoehtona, koska se on tehokkain ja
johdonmukaisin vaihtoehto. Yleistavoitteen ansiosta erityistavoitteet ovat paremmin
saavutettavissa, ja riski siitä, ettei toimia toteuteta ollenkaan, on alhaisin tässä vaihtoehdossa.

Lisäksi tällä vaihtoehdolla vähennetään kaikkien ekosysteemityyppien toimien viivästymisen
riskiä toteuttamalla mahdollisimman paljon toimia nyt, kun se on mahdollista. Tämä vähentää riskiä lykätä toimintaa, mikä vahingoittaisi ympäristöä, taloutta ja yhteiskuntaa.
Näin ollen parhaaksi arvioitu vaihtoehto antaa EU:lle mahdollisuuden toimia kiireellisesti ja
aloittaa ekosysteemien ennallistaminen sitovien tavoitteiden ja velvoitteiden pohjalta, joita
voidaan jo mitata ja seurata. Kun tulevaisuudessa kehitetään yhteisiä menetelmiä EU:n
ekosysteemien hyvän tilan arvioimiseksi, näihin yhteisiin menetelmiin perustuvia
lisätavoitteita voidaan asettaa muuttamalla asetusta.

Tällä säädösehdotuksen parhaaksi arvioidulla vaihtoehdolla varmistetaan, että EU voi
saavuttaa ekosysteemien ennallistamista koskevat tavoitteensa ehdotetussa ajassa
kustannustehokkaasti. Hyödyt ovat suuremmat kuin kullekin pääasialliselle
ekosysteemityypille aiheutuvat kustannukset. Esimerkiksi sisämaa- ja rannikkokosteikkojen
osalta arvioidaan, että pelkästään hiilen varastoinnista saatava rahaksi muunnettu hyöty ylittää jo ekosysteemin ennallistamisesta aiheutuvat arvioidut kustannukset. Jos otetaan huomioon arviot muista ekosysteemipalveluista, hyöty-kustannussuhde on vieläkin suurempi. Liitteessä I lueteltujen turvemaiden, suoalueiden, metsien, nummien ja pensaikkojen, niittyjen, jokien, järvien ja alluviaalisten luontotyyppien sekä rannikoiden kosteikkojen ennallistamisen hyötyjen voidaan arvioida olevan yhteensä noin 1 860 miljardia euroa (kustannuksiksi arvioidaan noin 154 miljardia euroa).

Merkittäviä hyötyjä arvioidaan saatavan myös merten ja kaupunkien ekosysteemeille,
metsille, maatalouden ekosysteemeille ja pölyttäjien ennallistamiselle. Esimerkiksi
hyönteisten harjoittaman viljelykasvien pölytyksen arvoksi arvioitiin noin viisi miljardia
euroa vuodessa EU:ssa. Tämän lisäksi saadaan monia muita hyötyjä, kuten tuholaisten
biologinen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden yleinen paraneminen.

Ympäristövaikutusten sekä sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arvioinnin perusteella
voidaan päätellä, että vaikutukset saattavat aluksi kohdistua enemmän tiettyihin sidosryhmiin kuin toisiin. Sen vuoksi asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat osana kansallisia ennallistamissuunnitelmiaan yleisön osallistumisen ja määrittelevät, miten
paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien tarpeet otetaan huomioon.

Varat, joita jäsenvaltiot tarvitsevat ennallistamistavoitteidensa saavuttamiseksi, voidaan saada EU:n lähteistä, kansallisesta rahoituksesta ja yksityisistä lähteistä. Vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioon riippuu ennallistamistarpeista ja niihin liittyvien ennallistamistoimenpiteiden toteuttamisesta. Näitä kustannuksia voidaan vähentää hankkimalla rahoitusta EU:n tai yksityisistä lähteistä. Esimerkiksi ennallistamiseen on käytettävissä monenlaisia EU:n varoja, ja luokitusjärjestelmäasetuksen41 odotetaan helpottavan yksityisten varojen laajempaa käyttöä. Resursseja tarvitaan myös kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatimiseen, mukaan lukien kuulemisvaiheet ja seuranta.

Raportoinnin osalta ehdotuksessa minimoidaan hallinnollinen rasite hyödyntämällä
täysimääräisesti nykyisiä raportointivaatimuksia ja mahdollisuuksia digitalisoida nämä
prosessit. Lisäksi tehokkuutta ja kustannusten vähentämistä voidaan merkittävästi parantaa
käyttämällä mahdollisimman paljon uutta teknologiaa, kuten kaukokartoitusta, Copernicussatelliittipalveluja ja -tuotteita, paikkatietojärjestelmiä, in situ -antureita ja -laitteita, dataanalyysejä ja -käsittelyjä sekä tekoälyä. Nämä teknologiat lisäävät useiden seuranta- ja raportointiprosessien nopeutta, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta.

Ehdotus poikkeaa hieman vaihtoehdosta 4, koska joitakin maaperää koskevia mahdollisia
tavoitteita käsitellään myöhemmässä vaiheessa erillisessä lainsäädännössä, kuten EU:n
maaperästrategiassa ilmoitettiin.

Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotus on komission vakaasti ajaman paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti valmisteltu kattavasti, ja se perustuu avoimuuteen ja sidosryhmien jatkuvaan osallistumiseen. ”Yksi sisään, yksi ulos” -periaatteen mukaisesti hallinnolliset vaikutukset on analysoitu. Hallinnollisia kustannuksia aiheutuu pääasiassa EU:n ja jäsenvaltioiden julkishallinnoille. Tähän sisältyvät kustannukset, joita aiheutuu ekosysteemien tutkimisesta, kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatimisesta, ennallistamista varten valittujen ekosysteemien hallinnoinnista ja seurannasta sekä raportoinnista. Vaikutustenarvioinnissa tällaisten hallinnollisten kustannusten arvioitiin olevan noin 14 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä.

Perusoikeudet

Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan
unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Sillä edistetään oikeutta korkeatasoiseen
ympäristönsuojeluun ja ympäristön laadun parantamiseen perusoikeuskirjan 37 artiklassa
vahvistetun kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksen täytäntöönpano edellyttää komission henkilöresursseja, kuten liitteenä olevassa
rahoitusselvityksessä täsmennetään. Komission henkilöresursseihin kohdistuvat vaikutukset
on tarkoitus toteuttaa sen nykyisten määrärahojen puitteissa.

Täytäntöönpano edellyttää myös Euroopan ympäristökeskuksen tukea, jota varten tarvitaan
lisäresursseja, kuten rahoitusselvityksessä esitetään.

Tähän ehdotukseen sisältyy artikloja, joissa annetaan yksityiskohtaiset tiedot asetuksen
täytäntöönpanemiseksi tarvittavasta jatkotyöstä, mukaan lukien valta antaa delegoituja
säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä (esimerkiksi yhdenmukaisen mallin laatiminen
kansallisille ennallistamissuunnitelmille tai liitteiden tarkistaminen).

Tähän ehdotukseen sisältyvässä rahoitusselvityksessä esitetään yksityiskohtaiset
talousarviovaikutukset sekä tarvittavat henkilöstö- ja hallintoresurssit.

5. LISÄTIEDOT

Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa seurataan seuraavin keinoin:
– jäsenvaltioiden toimittamat tiedot siitä, miten ne ovat edistyneet ehdotuksessa
asetettujen tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamisessa;
– jäsenvaltioiden kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa vahvistettujen
ennallistamistoimenpiteiden täytäntöönpano;
– kehityssuunnat ennallistetuilla alueilla.

Komissio laatii edistymiskertomukset, jotka perustuvat jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin sekä
muihin komission keräämiin tietoihin (esim. Copernicus-satelliittipalveluista).

Asetuksen soveltamista tarkastellaan uudelleen vuoteen 2035 mennessä sen varmistamiseksi, että sen tavoitteet saavutetaan ja että sillä on haluttu vaikutus.

Asetusta muutetaan tarvittaessa esimerkiksi siten, että otetaan käyttöön ekosysteemien
oikeudellisesti sitovia ennallistamistavoitteita, jotka perustuvat uusiin menetelmiin tällaisten
ekosysteemien kunnon arvioimiseksi.

Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotuksen 1 artiklassa kuvataan yleinen tavoite: edistetään luonnon monimuotoisuuden ja
häiriönsietokyvyn jatkuvaa, pitkäaikaista ja kestävää elpymistä unionin maa- ja merialueilla
ennallistamalla ekosysteemejä. Näin luodaan puitteet, joissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön
ennallistamistoimenpiteitä, joiden on yhdessä katettava vähintään 20 prosenttia unionin maaja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat
ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Tämä perustuu biodiversiteettistrategiassa asetettuun yleistavoitteeseen, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä kaikki ekosysteemit ovat ennallistettuja, selviytymiskykyisiä ja asianmukaisesti suojeltuja. Välitavoitteena on, että biodiversiteetti EU:ssa on elpymässä vuoteen 2030 mennessä. On tunnustettu, että luonnon ennallistaminen edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista, luonnonkatastrofien vaikutusten ehkäisemistä ja lieventämistä sekä EU:n kansainvälisiä sitoumuksia.

Edellä 1 artiklassa kuvatussa kehyksessä käytetty lähestymistapa perustuu ensin
luontodirektiivin nojalla suojeltuihin luontotyyppeihin, joiden osalta on jo olemassa
menetelmiä hyvän tilan varmistamiseksi. Näille luontotyypeille voidaan näin ollen asettaa
ennallistamistavoitteita kyseisten menetelmien perusteella.

Ehdotuksen 4 artiklassa asetetaan ennallistamistavoitteet maa-, rannikko- ja makean veden
ekosysteemeille, ja 5 artiklassa asetetaan meriekosysteemien ennallistamistavoitteet (joihin
kuuluvat luontotyyppidirektiivin soveltamisalaan kuuluvien alueiden lisäksi myös muut
merialueet). Nämä tavoitteet koskevat alueiden ennallistamista ja uudelleenmuodostamista
sekä lajien elinympäristöjen ennallistamista. Ennallistaminen liittyy läheisesti suojeluun ja
ylläpitoon, joten sekä 4 että 5 artiklassa säädetään velvoitteesta varmistaa, että ekosysteemien tila ei heikkene ennen ennallistamista tai sen jälkeen.

Luontodirektiivin soveltamisalaan kuulumattomien luontotyyppien tai ekosysteemien hyvää
tilaa ei ole vielä määritelty. Ehdotuksen 6–10 artiklassa säädetään kuitenkin muista erityisistä tavoitteista ja velvoitteista, jotka edellyttävät ennallistamistoimenpiteitä.

Ehdotuksen 6 artiklassa asetetaan tavoitteet nettomääräisen häviämisen välttämiseksi ja
viherkaupunkialueiden lisäämiseksi kaupungeissa, pienemmissä kaupungeissa ja
esikaupungeissa. Siinä säädetään puupeitteen vähimmäistasosta ja siitä, että viheralueet
integroidaan uusiin ja olemassa oleviin rakennuksiin ja infrastruktuurihankkeisiin, mikä
edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Viheralueet ja puupeite ovat olennainen osa
kaupunkien vihreää infrastruktuuria, ja ne hyödyttävät kaupungeissa, pienemmissä
kaupungeissa ja esikaupungeissa asuvia ihmisiä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti.

Ehdotuksen 7 artiklassa asetetaan velvoitteet joissa olevien esteiden poistamiseksi. Tämä
edistää jokien luonnollisia pitkittäis- ja sivusuuntaisia yhteyksiä sekä EU:n tavoitetta, jonka
mukaan vapaasti virtaavia jokia on 25 000 kilometriä. Se auttaa myös ennallistamaan
jokisuualueita ja tulvatasankoja.

Ehdotuksen 8 artiklassa säädetään velvoitteesta pysäyttää pölyttäjien väheneminen ja
saavuttaa pölyttäjäpopulaatioiden kasvava suuntaus, kunnes tyydyttävät tasot saavutetaan.
Tämä perustuu pölyttäjien seurantamenetelmään, joka on tarkoitus luoda.

Maatalouden ekosysteemien ja metsäekosysteemien luonnon monimuotoisuuden
parantamiseksi 9 ja 10 artiklassa asetetaan yksittäisille jäsenvaltioille velvoitteita saavuttaa
kasvava suuntaus joukolle indikaattoreita, jotka ovat erityisen tärkeitä kyseisten
ekosysteemien luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Ehdotuksen 6–10 artiklassa säädetyt ennallistamistavoitteet ja -velvollisuudet täydentävät 4 ja
5 artiklassa asetettuja tavoitteita, minkä vuoksi ne vaikuttavat myös luontodirektiivin nojalla
suojeltujen luontotyyppien kattamiin alueisiin.

Ehdotuksen 11 ja 12 artiklassa kuvataan jäsenvaltioiden kansallisia
ennallistamissuunnitelmia koskevat vaatimukset. Ennallistamistoimenpiteet olisi
suunniteltava strategisesti, jotta ne edistävät mahdollisimman tehokkaasti luonnon elpymistä
kaikkialla sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista. On tärkeää, että
jäsenvaltiot laativat kansalliset ennallistamissuunnitelmansa parhaan ja viimeisimmän
saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella.

Ehdotuksen 13, 14 ja 15 artiklassa täsmennetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava
kansalliset ennallistamissuunnitelmansa komission arvioitavaksi ja että niiden on vastattava
komission huomautuksiin ennen suunnitelmien hyväksymistä. Lisäksi artikloissa määritetään
prosessi, joka koskee kansallisten ennallistamissuunnitelmien uudelleentarkastelua ja
säännöllistä tarkistamista.

Ehdotuksen 17 ja 18 artikla sisältävät seuranta- ja raportointivaatimuksia.

Ehdotuksen 19 artikla sisältää säännöksiä asetuksen liitteiden muuttamisesta.

Ehdotuksen 20 ja 21 artiklassa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä komissio voi
hyväksyä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.

Ehdotuksen 22 artiklassa säädetään asetuksen tarkistamisesta 31 päivään joulukuuta 2035
mennessä.

Ehdotuksen 23 artiklassa säädetään asetuksen voimaantulosta ja soveltamisesta.

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS luonnon ennallistamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192
artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon42, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa:

(1) On tarpeen vahvistaa unionin tasolla säännöt ekosysteemien ennallistamisesta, jotta
varmistetaan luonnon monimuotoisuuden elpyminen ja häiriönsietokykyinen luonto
koko unionin alueella. Ekosysteemien ennallistamine

(2) Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa43 on esitetty kunnianhimoinen
etenemissuunnitelma unionin muuttamiseksi oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi
yhteiskunnaksi, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous ja
jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja parantaa unionin luonnonpääomaa sekä suojella
kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja
ympäristövaikutuksilta. Komissio on hyväksynyt osana Euroopan vihreän kehityksen
ohjelmaa vuoteen 203044 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian.

(3) Unioni ja sen jäsenvaltiot, jotka ovat neuvoston päätöksellä 93/626/ETY45 hyväksytyn
biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolia, ovat sitoutuneet pitkän aikavälin strategiseen visioon, jonka sopimuspuolten konferenssi hyväksyi vuonna 2010 päätöksellä X/2 luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta vuosiksi 2011–202046. Sen mukaan vuoteen 2050 mennessä biologista monimuotoisuutta on arvostettava, suojeltava, ennallistettava ja käytettävä järkevästi siten, että pidetään yllä ekosysteemipalveluja ja tervettä maapalloa ja tuotetaan kaikkien ihmisten ja tulevien sukupolvien kannalta välttämättömiä hyötyjä.

(4) [placeholder for the restoration target of the new Global Biodiversity Framework to be
agreed at CBD COP 15]

(5) YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa47 ja erityisesti tavoitteissa 14.2, 15.1, 15.2 ja
15.3 viitataan tarpeeseen varmistaa maa- ja sisävesialueiden makean veden
ekosysteemien ja niiden palvelujen, erityisesti metsien, kosteikkojen, vuoristojen ja
kuivamaiden, suojelu, ennallistaminen ja kestävä käyttö.

(6) Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti 1 päivänä maaliskuuta 201948
antamassaan päätöslauselmassa vuosille 2021–2030 ekosysteemien ennallistamista
koskevan YK:n vuosikymmenen, jonka tavoitteena on tukea ja laajentaa toimia
ekosysteemien tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi, pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi
maailmanlaajuisesti sekä lisätä tietoisuutta ekosysteemien ennallistamisen
merkityksestä.

(7) Vuoteen 2030 ulottuvalla EU:n biodiversiteettistrategialla pyritään varmistamaan, että
luonnon monimuotoisuus Euroopassa saadaan elpymään vuoteen 2030 mennessä
ihmisten, maapallon, ilmaston ja talouden hyödyksi. Siinä esitetään kunnianhimoinen
EU:n luonnon ennallistamissuunnitelma, johon sisältyy useita keskeisiä sitoumuksia,
muun muassa sitoumus esittää ehdotus luonnon ennallistamista koskeviksi
oikeudellisesti sitoviksi EU:n tavoitteiksi, joilla pyritään ennallistamaan heikentyneitä
ekosysteemejä, erityisesti niitä, joilla on parhaat mahdollisuudet ottaa talteen ja
varastoida hiiltä sekä ehkäistä ja vähentää luonnonkatastrofien vaikutuksia.

(8) Euroopan parlamentti suhtautui 9 päivänä kesäkuuta 2021 antamassaan
päätöslauselmassa49 erittäin myönteisesti sitoumukseen laatia lainsäädäntöehdotus,
johon sisältyy sitovia luonnon ennallistamistavoitteita, ja katsoi lisäksi, että yleisen
ennallistamistavoitteen lisäksi siihen olisi sisällytettävä ekosysteemi-, luontotyyppi- ja
lajikohtaisia ennallistamistavoitteita, jotka kattavat metsät, niityt, kosteikot, turvesuot,
pölyttäjät, vapaasti virtaavat joet, rannikkoalueet ja merelliset ekosysteemit.

(9) Neuvosto katsoi 23 päivänä lokakuuta 202050 antamissaan päätelmissä, että on tärkeää
estää luonnon monimuotoisuuden ja luonnon nykytilan heikentyminen entisestään,
joskaan se ei riitä palauttamaan luontoa takaisin osaksi elämäämme. Neuvosto
vahvisti, että luonnon ennallistamisessa tarvitaan enemmän kunnianhimoa, kuten
esitetään uudessa EU:n luonnon ennallistamissuunnitelmassa, joka sisältää
toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ennallistamisen ulottamiseksi
suojelualueiden ulkopuolelle. Neuvosto totesi myös odottavansa ehdotusta
oikeudellisesti sitoviksi luonnon ennallistamistavoitteiksi vaikutustenarvioinnin
pohjalta.

(10) Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa vahvistetaan sitoumus,
jonka mukaan oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia unionin maaalueista, sisävedet mukaan lukien, ja 30 prosenttia unionin merialueista, joista
vähintään kolmasosan tulisi kuulua tiukan suojelun piiriin, mukaan lukien kaikki
jäljellä olevat aarniometsät ja vanhat metsät. Komission yhteistyössä jäsenvaltioiden51
ja sidosryhmien kanssa laatimissa uusien suojelualueiden nimeämistä koskevissa
kriteereissä ja ohjeissa, jäljempänä ’kriteerit ja ohjeet’, korostetaan, että jos
ennallistetut alueet täyttävät tai niiden odotetaan täyttävän suojelualueita koskevat
kriteerit, kun ennallistamisesta saadaan sen täysi vaikutus ja sovelletaan suojelualueita
koskevia kriteereitä, näiden ennallistettujen alueiden olisi myös edistettävä
suojelualueita koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista. Kriteereissä ja ohjeissa
korostetaan myös, että suojelualueet voivat edistää merkittävästi vuoteen 2030
ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian ennallistamistavoitteita, koska niiden avulla
luodaan edellytykset ennallistamistoimien onnistumiselle. Tämä koskee erityisesti
alueita, jotka voivat elpyä luontaisesti, jos poistetaan osa ihmisen toiminnasta
aiheutuvista paineista tai rajoitetaan niitä. Tällaisten alueiden, mukaan lukien
meriympäristö, asettaminen tiukan suojelun piiriin, riittää joissakin tapauksissa siihen,
että niiden luonnonarvot palautuvat. Lisäksi kriteereissä ja ohjeissa korostetaan, että
kaikkien jäsenvaltioiden odotetaan edistävän vuoteen 2030 ulottuvassa unionin
biodiversiteettistrategiassa esitettyjen suojelualueita koskevien unionin tavoitteiden
saavuttamista oikeasuhteisesti kyseisillä alueilla oleviin luonnonarvoihin ja luonnon
ennallistamiseen liittyviin mahdollisuuksiin nähden.

(11) Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa asetetaan tavoite
varmistaa, että suojeltujen luontotyyppien ja lajien suojelun suuntaukset ja suojelun
taso eivät heikkene ja että vähintään 30 prosenttia lajeista ja luontotyypeistä, joiden
suojelun taso ei tällä hetkellä ole suotuisa, ovat kyseisessä luokassa tai osoittavat
voimakasta myönteistä suuntausta kyseistä luokkaa kohti vuoteen 2030 mennessä.
Komission yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa laatimat ohjeet52, joilla
tuetaan näiden tavoitteiden saavuttamista, osoittavat, että useimpien kyseisten
luontotyyppien ja lajien osalta tarvitaan todennäköisesti säilyttämis- ja
ennallistamistoimia, joilla joko pysäytetään niiden nykyiset kielteiset suuntaukset
vuoteen 2030 mennessä tai säilytetään nykyiset vakaat tai paranevat suuntaukset
taikka estetään suotuisan suojelun tason omaavien luontotyyppien ja lajien
heikkeneminen. Ohjeissa korostetaan lisäksi, että nämä ennallistamistoimet on
ensisijaisesti suunniteltava, pantava täytäntöön ja koordinoitava kansallisella tai
alueellisella tasolla ja että valittaessa ja priorisoitaessa vuoteen 2030 mennessä
parannettavia lajeja ja luontotyyppejä on pyrittävä synergiaan muiden unionin ja
kansainvälisten tavoitteiden, erityisesti ympäristö- tai ilmastopoliittisten tavoitteiden,
kanssa.

(12) Komission vuonna 2020 julkaisemassa luonnon tilaa koskevassa kertomuksessa53
todettiin, että unioni ei ole vielä onnistunut pysäyttämään sellaisten suojeltujen
luontotyyppien ja lajien vähenemistä, joiden suojelu aiheuttaa huolta unionille.
Väheneminen johtuu pääasiassa laajaperäisestä maataloudesta luopumisesta,
hoitokäytäntöjen tehostamisesta, hydrologisten järjestelmien muutoksista,
kaupungistumisesta ja ympäristön pilaantumisesta sekä kestämättömästä
metsätaloudesta ja lajien hyödyntämisestä. Lisäksi haitalliset vieraslajit ja
ilmastonmuutos ovat merkittäviä ja kasvavia uhkia unionin kotoperäiselle kasvistolle
ja eläimistölle.

(13) On aiheellista asettaa ekosysteemien ennallistamiselle yleinen tavoite, jolla edistetään
taloudellista ja yhteiskunnallista muutosta, laadukkaiden työpaikkojen luomista ja
kestävää kasvua. Luonnoltaan monimuotoiset ekosysteemit, kuten kosteikkojen,
makeiden vesien, metsien, maatalouden ja harvan kasvillisuuden, merien, rannikkojen
ja kaupunkien ekosysteemit tuottavat, jos niiden tila on hyvä, erilaisia keskeisiä
ekosysteemipalveluja, ja heikentyneiden ekosysteemien ennallistamisesta hyvään
tilaan kaikilla maa- ja merialueilla saadaan hyötyjä, jotka ovat paljon suuremmat kuin
ennallistamisen kustannukset. Näistä palveluista on monenlaisia sosioekonomisia
hyötyjä, jotka riippuvat taloudellisista, sosiaalisista, kulttuurisista, alueellisista ja
paikallisista erityispiirteistä.

(14) Yhdistyneiden kansakuntien tilastotoimikunta hyväksyi maaliskuussa 2021 pidetyssä
52. istunnossaan YK:n ympäristötilinpitojärjestelmään sisältyvän
ekosysteemitilinpidon (SEEA EA)54. SEEA EA -järjestelmä muodostaa integroidun ja
kattavan tilastokehyksen, jonka avulla voidaan organisoida luontotyyppejä ja
maisemia koskevia tietoja, mitata ekosysteemien laajuutta, tilaa ja palveluja, seurata
ekosysteemivarojen muutoksia ja yhdistää nämä tiedot taloudelliseen ja muuhun
ihmisten toimintaan.

(15) Luonnoltaan monimuotoisten ekosysteemien varmistaminen ja ilmastonmuutoksen
torjunta liittyvät kiinteästi toisiinsa. Luonto ja luontoon perustuvat ratkaisut, kuten
luonnolliset hiilivarannot ja -nielut, ovat olennaisen tärkeitä ilmastokriisin torjunnassa.
Samaan aikaan ilmastokriisi pahentaa jo nyt maa- ja meriekosysteemien muutosta, ja
unionin on valmistauduttava siihen, että ilmastonmuutoksen vaikutukset vain
voimistuvat ja että niitä esiintyy yhä tiheämmin ja suuremmassa mittakaavassa.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportissa ilmaston 1,5
celsiusasteen lämpenemisen vaikutuksista todettiin, että jotkin vaikutukset voivat olla
pitkäaikaisia tai peruuttamattomia. IPCC:n kuudennessa arviointiraportissa56 todetaan,
että ekosysteemien ennallistaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua
ilmastonmuutosta ja vähentää elintarviketurvaan kohdistuvia riskejä. Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja
politiikkafoorumi (IPBES) katsoi biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista vuonna
2019 julkaisemassaan maailmanlaajuisessa arviointiraportissaan57, että
ilmastonmuutos on keskeinen tekijä luonnon muuttumisessa, ja odottavissa on, että sen
vaikutukset lisääntyvät tulevina vuosikymmeninä ja joissakin tapauksissa ylittävät
muiden ekosysteemin muutosten syiden, kuten maan ja meren käytön muuttumisen,
vaikutuksen.

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/111958 asetetaan sitova
tavoite ilmastoneutraaliudelle unionissa vuoteen 2050 mennessä ja sen jälkeisille
negatiivisille päästöille sekä asetetaan etusijalle nopeat ja ennakoitavissa olevat
päästövähennykset ja lisätään samalla luonnollisten nielujen aikaansaamia poistumia.
Ekosysteemien ennallistaminen voi edistää merkittävästi luonnollisten nielujen
ylläpitämistä, hoitoa ja lisäämistä sekä luonnon monimuotoisuuden lisäämistä samalla
kun torjutaan ilmastonmuutosta. Asetuksessa (EU) 2021/1119 edellytetään myös, että
asiaankuuluvat unionin toimielimet ja jäsenvaltiot varmistavat jatkuvan edistymisen
toimissa, joilla parannetaan sopeutumiskykyä, vahvistetaan ilmastokestävyyttä ja
vähennetään haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle. Siinä edellytetään myös, että
jäsenvaltiot sisällyttävät sopeutumisen kaikkiin politiikanaloihin ja edistävät
luontopohjaisia ratkaisuja59 ja ekosysteemipohjaista sopeutumista.

(17) Komission vuonna 2021 antamassa tiedonannossa ilmastonmuutokseen
sopeutumisesta60 korostetaan tarvetta edistää luontoon perustuvia ratkaisuja ja
todetaan, että kustannustehokas sopeutuminen ilmastonmuutokseen voidaan saavuttaa
suojelemalla ja ennallistamalla kosteikkoja ja turvemaita sekä rannikko- ja
meriekosysteemejä, kehittämällä kaupunkien viheralueita ja asentamalla viherkattoja
ja -seiniä sekä edistämällä ja hoitamalla kestävällä tavalla metsiä ja viljelymaita.
Luonnoltaan monimuotoisten ekosysteemien määrän lisääminen parantaa kykyä sietää
ilmastonmuutosta ja tarjoaa tehokkaampia tapoja vähentää katastrofeja ja ehkäistä
niitä.

(18) Unionin ilmastopolitiikkaa tarkistetaan parhaillaan, jotta voidaan noudattaa
asetuksessa (EU) 2021/1119 ehdotettua kehityspolkua vähentää nettopäästöjä
vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Erityisesti ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU)
2018/841 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta61 pyritään vahvistamaan maasektorin 
panosta vuoden 2030 yleisen ilmastotavoitteen saavuttamiseen ja yhdenmukaistamaan
tavoitteet maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden, jäljempänä
’LULUCF’, päästöjen ja poistumien tilinpidosta asiaan liittyvien luonnon
monimuotoisuutta koskevien poliittisten aloitteiden kanssa. Ehdotuksessa korostetaan
luontoon perustuvien hiilipoistumien suojelua ja tehostamista, ekosysteemien
ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamista, huonontuneen maan ja ekosysteemien
ennallistamista sekä turvemaiden uudelleenvesittämistä. Lisäksi sillä pyritään
parantamaan suojellun ja ennallistettavan maan kasvihuonekaasupäästöjen ja -
poistumien seurantaa ja niitä koskevaa raportointia. Tässä yhteydessä on tärkeää, että
ekosysteemit kaikissa maaluokissa, mukaan lukien metsät, niityt, viljelymaat ja
kosteikot, ovat hyvässä tilassa, jotta ne pystyvät tehokkaasti ottamaan talteen ja
varastoimaan hiiltä.

(19) Geopoliittinen kehitys on entisestään korostanut tarvetta turvata
elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyky62. On näyttöä siitä, että maatalouden
ekosysteemien ennallistamisella on myönteisiä vaikutuksia elintarvikkeisiin liittyvään
tuottavuuteen pitkällä aikavälillä ja että luonnon ennallistaminen toimii vakuutuksena,
jolla varmistetaan EU:n pitkän aikavälin kestävyys ja häiriönsietokyky.

(20) Euroopan tulevaisuuskonferenssin loppuraportissa kansalaiset kehottavat unionia
suojelemaan ja ennallistamaan luonnon monimuotoisuutta, maisemaa ja valtameriä,
estämään pilaantumista ja edistämään tietämystä, tietoisuutta, koulutusta ja
vuoropuhelua ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta, energiankäytöstä ja kestävyydestä63.

(21) Ekosysteemien ennallistaminen yhdessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan
ja kulutuksen vähentämiseen tähtäävien toimien kanssa auttaa myös ehkäisemään ja
parantamaan kykyä sietää mahdollisia tulevia tartuntatauteja, joilla on zoonoottista
potentiaalia, ja siten pienentämään taudinpurkausten ja pandemioiden riskejä sekä
tukemaan EU:n ja maailmanlaajuisia pyrkimyksiä soveltaa ”yhteinen terveys” -
lähestymistapaa, jossa tunnustetaan ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja terveen
selviytymiskykyisen luonnon välinen luontainen yhteys.

(22) Maaperä on olennainen osa maaekosysteemejä. Komission vuonna 2021 antamassa
tiedonannossa ”EU:n maaperästrategia vuoteen 2030”64 todetaan tarve ennallistaa
huonontunut maaperä ja parantaa maaperän luonnon monimuotoisuutta.

(23) Neuvoston direktiivillä 92/43/ETY65 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivillä 2009/147/EY66 pyritään varmistamaan Euroopan arvokkaimpien ja 
uhanalaisimpien lajien ja luontotyyppien sekä ekosysteemien, joihin ne kuuluvat,
pitkäaikainen suojelu, säilyttäminen ja eloonjääminen. Natura 2000 -verkosto
perustettiin vuonna 1992. Kyseessä on maailman suurin koordinoitu suojelualueiden
verkosto, ja se on keskeinen väline näiden kahden direktiivin tavoitteiden
toteuttamisessa.

(24) On jo luotu puitteet ja ohjeet67 direktiivin 92/43/ETY nojalla suojeltujen
luontotyyppien hyvän tilan määrittämiseksi ja kyseisen direktiivin soveltamisalaan
kuuluvien lajien elinympäristöjen riittävän laadun ja määrän määrittämiseksi.
Kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen ennallistamistavoitteet voidaan
asettaa näiden puitteiden ja ohjeiden perusteella. Tällainen ennallistaminen ei
kuitenkaan riitä kääntämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymissuuntausta ja
saattamaan ennalleen kaikkia ekosysteemejä. Sen vuoksi olisi asetettava erityisiä
indikaattoreita koskevia lisävelvoitteita luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi
laajemmissa ekosysteemeissä.

(25) Direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY pohjalta ja kyseisissä direktiiveissä
asetettujen tavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava
käyttöön ennallistamistoimenpiteitä, joilla varmistetaan suojeltujen luontotyyppien ja
lajien, mukaan lukien luonnonvaraiset linnut, elpyminen kaikilla unionin alueilla,
myös Natura 2000 -verkostoon kuulumattomilla alueilla.

(26) Direktiivin 92/43/ETY tavoitteena on varmistaa unionin tärkeänä pitämien
luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason
säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen. Siinä ei kuitenkaan aseteta määräaikaa
tämän tavoitteen saavuttamiselle. Direktiivissä 2009/147/EY ei myöskään aseteta
määräaikaa lintukantojen elpymiselle unionissa.

(27) Sen vuoksi olisi vahvistettava määräajat ennallistamistoimenpiteiden käyttöönotolle
Natura 2000 -alueilla ja niiden ulkopuolella, jotta voidaan asteittain parantaa
suojeltujen luontotyyppien tilaa kaikkialla unionissa ja palauttaa luontotyyppejä,
kunnes saavutetaan tarvittava suotuisa viiteala näiden luontotyyppien suotuisan
suojelun tason saavuttamiseksi unionissa. Jotta jäsenvaltioille annettaisiin tarvittavaa
joustonvaraa toteuttaa laajamittaisia ennallistamistoimia, on aiheellista ryhmitellä
luontotyypit sen ekosysteemin mukaan, johon ne kuuluvat, ja asettaa aikasidonnaiset
ja määrälliset aluekohtaiset tavoitteet luontotyyppiryhmille. Näin jäsenvaltiot voivat
valita, mitkä luontotyypit ryhmän sisällä ennallistetaan ensimmäiseksi.

(28) Samanlaiset vaatimukset olisi vahvistettava direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan
kuuluvien lajien elinympäristöille ja direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan
kuuluville luonnonvaraisten lintujen elinympäristöille ottaen erityisesti huomioon
näiden molempien elinympäristöjen kytkeytyneisyys, jotta lajien populaatiot voivat
menestyä.

(29) On tarpeen, että luontotyyppien ennallistamistoimenpiteet ovat riittävät ja soveltuvat
hyvän tilan ja suotuisan viitealan saavuttamiseen mahdollisimman nopeasti, jotta
niiden suotuisa suojelun taso voidaan saavuttaa. On tärkeää, että
ennallistamistoimenpiteet ovat niitä, jotka ovat tarpeen aikasidonnaisten ja
määrällisten aluekohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. On myös tarpeen, että lajien
elinympäristöjen ennallistamistoimenpiteet ovat riittävät ja sopivat niiden riittävän
laadun ja määrän saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti, jotta saavutetaan lajien
suotuisa suojelun taso.

(30) On tärkeää varmistaa, että tämän asetuksen nojalla käyttöön otetuilla
ennallistamistoimenpiteillä saadaan aikaan konkreettisia ja mitattavissa olevia
parannuksia ekosysteemien tilaan sekä yksittäisten ennallistamisalueiden tasolla että
kansallisella ja unionin tasolla.

(31) Jotta voidaan varmistaa, että ennallistamistoimenpiteet ovat toimivia ja että niiden
tuloksia voidaan ajan myötä mitata, on olennaisen tärkeää, että tällaisten
ennallistamistoimenpiteiden kohteena olevat alueet osoittavat jatkuvasti merkkejä
paranemisesta, kunnes hyvä tila saavutetaan, jotta voidaan parantaa direktiivin
92/43/ETY liitteen I soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien tilaa, saattaa ennalleen
kyseiset luontotyypit ja parantaa niiden kytkeytyneisyyttä.

(32) On myös olennaisen tärkeää, että alueet, joihin sovelletaan ennallistamistoimenpiteitä
direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien lajien elinympäristöjen laadun ja
määrän parantamiseksi, sekä direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien
luonnonvaraisten lintujen elinympäristöt paranevat jatkuvasti, jotta voidaan edistää
tällaisten lajien elinympäristöjen riittävän määrän ja laadun saavuttamista.

(33) On tärkeää varmistaa, että direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien, hyvässä
tilassa olevien luontotyyppien kattamien alueiden määrä kasvaa asteittain
jäsenvaltioiden ja koko unionin alueella, kunnes kunkin luontotyypin suotuisa viiteala
on saavutettu ja vähintään 90 prosenttia kyseisestä alueesta jäsenvaltion tasolla on
hyvässä tilassa, jotta kyseiset luontotyypit unionissa voivat saavuttaa suotuisan
suojelun tason.

(34) On tärkeää varmistaa direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien lajien
elinympäristöjen sekä direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien
luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjen laadun ja määrän asteittainen
lisääntyminen jäsenvaltioiden alueella ja viime kädessä unionissa, kunnes se riittää
varmistamaan kyseisten lajien selviytymisen pitkällä aikavälillä.

(35) On tärkeää, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien kattamat
alueet eivät heikkene nykytilanteeseen verrattuna, kun otetaan huomioon nykyiset
ennallistamistarpeet ja tarve olla lisäämättä ennallistamistarpeita tulevaisuudessa. On
kuitenkin aiheellista tarkastella mahdollista ylivoimaista estettä, joka voi johtaa
kyseisten luontotyyppien kattamien alueiden heikentymiseen, sekä sellaisia
luontotyyppien väistämättömiä muutoksia, jotka johtuvat suoraan
ilmastonmuutoksesta tai erittäin tärkeän yleisen edun mukaisesta suunnitelmasta tai
hankkeesta, johon ei ole käytettävissä vähemmän haitallisia vaihtoehtoisia ratkaisuja,
tai direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytystä suunnitelmasta
tai hankkeesta.

(36) Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa korostetaan tarvetta
tehostaa toimia huonontuneiden meriekosysteemien ennallistamiseksi, mukaan lukien
runsaasti hiiltä sisältävät ekosysteemit ja tärkeät kalojen kutu- ja kasvualueet.
Strategiassa todetaan myös, että komissio aikoo ehdottaa uutta toimintasuunnitelmaa
kalavarojen säilyttämiseksi ja merellisten ekosysteemien suojelemiseksi.

(37) Direktiivin 92/43/ETY liitteessä I luetellut merten luontotyypit on määritelty laajasti,
ja ne käsittävät monia ekologisesti erilaisia alatyyppejä, joilla on erilaisetFI 24 FI
ennallistamismahdollisuudet, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on vaikea toteuttaa
asianmukaisia ennallistamistoimenpiteitä kyseisten luontotyyppien tasolla. Sen vuoksi
merellisiä luontotyyppejä olisi täsmennettävä käyttämällä Euroopan luontoa koskevan
tietojärjestelmän (EUNIS) asiaankuuluvia tasoja merten luontotyyppien luokittelussa.
Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava suotuisat viitealat kunkin luontotyypin suotuisan
suojelun tason saavuttamiseksi siltä osin kuin näitä viitealoja ei ole jo käsitelty muussa
unionin lainsäädännössä.

(38) Jos rannikoiden ja merten luontotyyppien suojelu edellyttää kalastus- tai
vesiviljelytoiminnan sääntelyä, sovelletaan yhteistä kalastuspolitiikkaa. Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/201368 säädetään erityisesti, että
yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä
lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin
kohdistuvat haittavaikutukset voidaan minimoida. Kyseisessä asetuksessa säädetään
myös, että mainitulla politiikalla pyritään varmistamaan, että vesiviljely- ja
kalastustoimissa vältetään merellisen ympäristön huonontuminen.

(39) Luonnon monimuotoisuuden ja häiriönsietokykyisen luonnon jatkuvan, pitkäaikaisen
ja kestävän elpymisen tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä
täysimääräisesti yhteisen kalastuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia. Meren
elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan unionin yksinomaisen toimivallan
puitteissa jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä
kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä merten ekosysteemien suojelun tason
ylläpitämiseksi tai parantamiseksi 12 meripeninkulman rajan sisällä. Lisäksi
jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, voivat toimittaa yhteisiä suosituksia
niistä säilyttämistoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen unionin ympäristölainsäädännön
mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi. Tällaiset toimenpiteet arvioidaan ja
hyväksytään yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen
mukaisesti.

(40) Direktiivissä 2008/56/EY edellytetään, että jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä
kahdenvälisesti ja alueellisten ja osa-alueellisten yhteistyömekanismien puitteissa,
myös alueellisten merisopimusten69 kautta, sekä kalastustoimenpiteiden osalta
yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti perustettujen alueellisten ryhmien puitteissa.

(41) On tärkeää ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä myös tiettyjen meriympäristön
lajien, kuten haiden ja rauskujen, elinympäristöille, kun kyseiset lajit kuuluvat
muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen
soveltamisalaan mutta jäävät direktiivin 92/43/ETY soveltamisalan ulkopuolelle,
koska niillä on tärkeä tehtävä ekosysteemissä.

(42) Maa-alueiden, makean veden, rannikoiden ja merellisten luontotyyppien
ennallistamisen ja huonontumisen estämisen tukemiseksi jäsenvaltioilla on
mahdollisuus nimetä lisäalueita ”suojelualueiksi” tai ”tiukasti suojelluiksi alueiksi”,
toteuttaa muita tehokkaita aluekohtaisia suojelutoimenpiteitä ja edistää yksityisiä
maansuojelutoimenpiteitä.

(43) Kaupunkien ekosysteemien osuus unionin maapinta-alasta on noin 22 prosenttia, ja ne
muodostavat alueen, jolla suurin osa unionin kansalaisista asuu. Kaupunkien
viheralueita ovat muun muassa kaupunkimetsät, -puistot ja -puutarhat, kaupunkifarmit,
puistokadut, kaupunkiniityt ja pensasaidat, ja ne tarjoavat tärkeitä elinympäristöjä
luonnon monimuotoisuudelle, erityisesti kasveille, linnuille ja hyönteisille, pölyttäjät
mukaan luettuina. Ne tarjoavat myös elintärkeitä ekosysteemipalveluja, joita ovat
muun muassa luonnonkatastrofiriskien (esimerkiksi tulvien ja
lämpösaarekevaikutusten) vähentäminen ja hallinta, jäähdytys, virkistys, veden ja
ilman suodatus sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen.

(44) Toimia, joilla varmistetaan, että kaupunkien viheralueet eivät enää ole vaarassa
huonontua, on tehostettava voimakkaasti. Jotta voidaan varmistaa, että kaupunkien
viheralueet tarjoavat jatkossakin tarvittavia ekosysteemipalveluja, niiden häviäminen
olisi pysäytettävä ja niitä olisi ennallistettava ja lisättävä alueella muun muassa
integroimalla vihreä infrastruktuuri ja luontoon perustuvat ratkaisut paremmin
kaupunkisuunnitteluun ja integroimalla vihreä infrastruktuuri, kuten viherkatot ja
vihermuurit, rakennusten suunnitteluun.

(45) Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa edellytetään lisätoimia
makean veden ekosysteemien ja jokien luonnollisten toimintojen ennallistamiseksi.
Makean veden ekosysteemien ennallistamiseen olisi sisällyttävä toimia jokien, niiden
ranta-alueiden ja tulvatasanteiden luonnollisen pitkittäis- ja sivuttaissuuntaisten
yhteyksien palauttamiseksi, mukaan lukien esteiden poistaminen, jotta voidaan tukea
suotuisan suojelun tason saavuttamista jokien, järvien ja alluviaalisten luontotyyppien
sekä direktiiveillä 92/43/ETY ja 2009/147/EY suojeltujen luontotyyppien sekä niissä
elävien lajien osalta sekä toteuttaa yksi EU:n vuoteen 2030 ulottuvan
biodiversiteettistrategian keskeisistä sitoumuksista, jonka mukaan ennallistetaan
vähintään 25 000 kilometriä jokia vapaana virtaaviksi. Esteitä poistettaessa
jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti puututtava vanhentuneisiin esteisiin, joita ei enää
tarvita uusiutuvan energian tuotantoon, sisävesiliikenteeseen, vesihuoltoon tai muuhun
käyttöön.

(46) Pölyttäjät ovat unionissa vähentyneet dramaattisesti viime vuosikymmeninä. Joka
kolmannen mehiläis- ja perhoslajin kanta pienenee ja joka kymmenes näistä lajeista on
vaarassa kuolla sukupuuttoon. Pölyttäjät ovat olennaisen tärkeitä maaekosysteemien
toiminnalle, ihmisten hyvinvoinnille ja elintarviketurvalle, koska ne pölyttävät
luonnonvaraisia ja viljeltyjä kasveja. Lähes 5 000 000 000 euroa EU:n maatalouden
vuosittaisesta tuotoksesta on suoraan pölyttäjähyönteisten ansiota70.

(47) Komissio käynnisti pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen 1 päivänä kesäkuuta 2018
vastauksena Euroopan parlamentin ja neuvoston kehotuksiin puuttua luonnonvaraisten
pölyttäjähyönteisten vähenemiseen. Aloitteen täytäntöönpanoa koskeva
edistymiskertomus osoitti, että pölyttäjien vähenemistä aiheuttaviin tekijöihin,
torjunta-aineiden käyttö mukaan luettuna, liittyy edelleen merkittäviä haasteita.
Euroopan parlamentti ja neuvosto kehottivat vahvistamaan toimia pölyttäjien
vähenemisen estämiseksi ja perustamaan pölyttäjiä koskevan unionin laajuisen
seurantakehyksen sekä asettamaan selkeät tavoitteet ja indikaattorit, jotka koskevat
sitoutumista pölyttäjien vähenemisen pysäyttämiseen. Euroopan
tilintarkastustuomioistuin on suositellut, että komissio perustaisi asianmukaiset
hallinnointi- ja valvontamekanismit pölyttäjiin kohdistuvien uhkien torjumiseksi75.

(48) Ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvinsuojeluaineiden
kestävästä käytöstä [hyväksyttäväksi 22 päivänä kesäkuuta 2022, sisällytetään
hyväksytyn säädöksen nimi ja numero, kun sellainen on saatavilla] pyritään
sääntelemään yhtä pölyttäjien vähenemiseen vaikuttavaa tekijää kieltämällä torjuntaaineiden käyttö ekologisesti herkillä alueilla, joista monet kuuluvat tämän asetuksen
soveltamisalaan, esimerkiksi alueilla, joilla esiintyy pölyttäjälajeja, jotka Euroopan
punaisissa listoissa76 luokitellaan uhanalaisiksi.

(49) Turvallisten, kestävien, ravitsevien ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tarjoamiseksi
tarvitaan kestäviä, häiriönsietokykyisiä ja luonnoltaan monimuotoisia maatalouden
ekosysteemejä. Luonnoltaan monimuotoiset maatalouden ekosysteemit myös
parantavat maatalouden kykyä sietää ilmastonmuutosta ja ympäristöriskejä samalla
kun varmistetaan elintarviketurvallisuus ja ruokaturva ja luodaan uusia työpaikkoja
maaseutualueilla, erityisesti luonnonmukaiseen maatalouteen sekä
maaseutumatkailuun ja virkistystoimintaan liittyviä työpaikkoja. Sen vuoksi unionin
on parannettava maatalousmaansa luonnon monimuotoisuutta erilaisilla olemassa
olevilla käytännöillä, jotka ovat suotuisia tai yhteensopivia luonnon
monimuotoisuuden parantamisen kannalta, laajaperäinen maatalous mukaan luettuna.
Laajaperäinen maatalous on elintärkeää monien lajien ja luontotyyppien
säilyttämiseksi luonnoltaan monimuotoisilla alueilla. Monista laajaperäisistä
maatalouskäytännöistä on monenlaista ja merkittävää hyötyä luonnon
monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelujen ja maisemapiirteiden suojelulle. Näitä ovat
esimerkiksi täsmäviljely, luonnonmukainen maatalous, agroekologia,
peltometsäviljely ja matalan intensiteetin pysyvän nurmen suojelun kannalta.

(50) On tarpeen ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä maatalouden ekosysteemien
luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi kaikkialla unionissa, myös alueilla, jotka
eivät kuulu direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien piiriin.
Koska maatalouden ekosysteemien tilan arvioimiseksi ei ole yhteistä menetelmää, joka
mahdollistaisi erityisten ennallistamistavoitteiden asettamisen maatalouden
ekosysteemeille, on aiheellista asettaa yleinen velvoite parantaa maatalouden
ekosysteemien luonnon monimuotoisuutta ja mitata kyseisen velvoitteen täyttymistä
olemassa olevien indikaattoreiden perusteella.

(51) Koska viljelysmaiden linnut ovat hyvin tunnettuja ja laajalti tunnustettuja maatalouden
ekosysteemien terveyttä kuvaavia keskeisiä indikaattoreita, on aiheellista asettaa
tavoitteet niiden elvyttämiselle. Velvoite saavuttaa tällaiset tavoitteet koskisi
jäsenvaltioita, ei yksittäisiä viljelijöitä. Jäsenvaltioiden olisi saavutettava nämä
tavoitteet ottamalla käyttöön tehokkaita viljelysmaan ennallistamistoimenpiteitä,
tekemällä yhteistyötä viljelijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa ja tukemalla niitä
niiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa käytännössä.

(52) Maatalousmaan monimuotoiset maisemapiirteet, kuten suojakaistat, vuoroviljelyyn
kuuluva ja kuulumaton kesantomaa, pensasaidat, yksittäiset puut ja puuryhmät,
puurivit, pellonpientareet, palstat, ojat, purot, pienet kosteikot, terassiviljelmät,
kiviröykkiöt, kiviaidat, pienet lammikot ja kulttuuriset erityispiirteet tarjoavat tilaa
luonnonvaraisille kasveille ja eläimille, pölyttäjät mukaan lukien, estävät maaperän
eroosiota ja ehtymistä, suodattavat ilmaa ja vettä, tukevat ilmastonmuutoksen
hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä pölyttämisestä riippuvaisten viljelykasvien
maatalouden tuottavuutta. Viljelymaan peltometsätalousjärjestelmiin kuuluvia
tuottavia puita ja ei-tuotannollisten pensasaitojen tuotantoelementtejä voidaan myös
pitää luonnoltaan monimuotoisina maisemapiirteinä edellyttäen, että niitä ei käsitellä
lannoitteilla tai torjunta-aineilla ja korjuu tapahtuu vain silloin, kun se ei vaaranna
luonnon monimuotoisuuden korkeaa tasoa. Sen vuoksi olisi säädettävä vaatimuksesta
varmistaa sellaisen maatalousmaan osuuden lisääntyminen, jolla on hyvin
monimuotoisia maisemapiirteitä. Tällainen vaatimus antaisi unionille mahdollisuuden
saavuttaa yksi muista vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian
keskeisistä sitoumuksista, jonka mukaan vähintään 10 prosentilla maatalousmaasta on
hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä. Myös muiden olemassa olevien indikaattorien,
kuten ruohoalueiden perhoskantaindeksin ja viljelymaan kivennäismaan orgaanisen
hiilen määrän, osalta olisi saavutettava lisääntyviä suuntauksia.

(53) Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteena on tukea ja vahvistaa
ympäristönsuojelua, myös luonnon monimuotoisuutta. Yksi tämän politiikan
erityistavoitteista on edistää luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja tämän
suuntauksen kääntämistä sekä ekosysteemipalveluja sekä säilyttää elinympäristöjä ja
maisemia. Uudessa YMP:n hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa
ehdollisuusvaatimuksessa nro 8 (GAEC 8)77 pinta-alaperusteisten tukien saajilta
edellytetään, että vähintään neljä prosenttia maatilan peltoalasta on pidetty muuna kuin
tuottavana alueena tai piirteenä, kesantoala mukaan lukien, ja että maisemapiirteet
säilytetään. Kyseisen GAEC-vaatimuksen noudattamisesta johtuva neljän prosentin
osuus voidaan pienentää kolmeen prosenttiin, jos tietyt ennakkoedellytykset
täyttyvät78. Tämä velvoite auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan myönteisen suuntauksen
maatalousmaan monipuolisissa maisemapiirteissä. Lisäksi jäsenvaltioilla on YMP:n
puitteissa mahdollisuus ottaa käyttöön viljelijöiden maatalousalueilla harjoittamia
maatalouskäytäntöjä varten ekojärjestelmiä, joihin voi kuulua maisemapiirteiden tai
tuottamattomien alojen säilyttäminen ja kehittäminen. Vastaavasti jäsenvaltiot voivat
sisällyttää YMP:n strategiasuunnitelmiinsa myös maatalouden ympäristö- ja
ilmastositoumuksia, mukaan lukien maisemapiirteiden tehostettu hallinnointi, joka
menee GAEC-vaatimusta 8 ja/tai ekojärjestelmiä pidemmälle. Luonnon ja biologisen
monimuotoisuuden Life+-hankkeet edistävät myös Euroopan luonnon maatalousmaan
monimuotoisuuden elpymistä vuoteen 2030 mennessä, koska niillä tuetaan direktiivin
92/43/ETY ja direktiivin 2009/147/EY sekä vuoteen 2030 ulottuvan biologista
monimuotoisuutta koskevan EU:n biodiversiteettistrategian täytäntöönpanoa.

(54) Orgaanisen maaperän79 ennallistaminen ja uudelleenvesittäminen maatalouskäytössä (laidun- ja viljelysmaana), jossa käytetään kuivatettuja turvemaita, auttaa saavuttamaan merkittäviä luonnon monimuotoisuuteen liittyviä hyötyjä, vähentämään
merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja tarjoaa muita ympäristöhyötyjä sekä edistää
samalla monimuotoista maatalousmaisemaa. Jäsenvaltiot voivat valita erilaisista
kuivattujen turvemaiden ennallistamistoimenpiteistä, kuten viljelymaan muuttaminen
pysyväksi nurmeksi ja laajaperäistämistoimenpiteet, joihin liittyy kuivatuksen
vähentäminen, sekä täysimittainen uudelleenvesittäminen, johon liittyy mahdollisuus
kosteikkojen viljelykäyttöön, tai turvetta muodostavan kasvillisuuden kasvattaminen.
Merkittävimmät ilmastohyödyt saadaan viljelymaan ennallistamisesta ja
uudelleenvesittämisestä ja sen jälkeen voimaperäisesti viljellyn nurmen
ennallistamisesta. Jotta maatalouskäytössä olevia kuivatettuja turvemaita koskeva
ennallistamistavoite voidaan panna joustavasti täytäntöön, jäsenvaltiot voivat katsoa
ennallistamistoimenpiteiden ja kuivattujen turvemaiden uudelleenvesittämisen
turpeenottoalueilla sekä tietyssä määrin kuivatettujen turvemaiden ennallistamisen ja
uudelleenvesittämisen muussa maankäytössä (esimerkiksi metsänä) edistävän
tavoitteita, jotka koskevat maatalouskäytössä olevia kuivattuja turvemaita.

(55)

(56) Jotta luonnon monimuotoisuuden kannalta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty,
kuivatun turvemaan alueiden ennallistamisen ja uudelleenvesittämisen olisi ulotuttava
sellaisten direktiivin 92/43/ETY liitteessä I lueteltujen kosteikkojen luontotyyppien
alueiden ulkopuolelle, jotka on tarkoitus ennallistaa ja saattaa ennalleen. Tietoja
orgaanisen maaperän laajuudesta sekä sen kasvihuonekaasupäästöistä ja -poistumista
seurataan ja asetetaan saataville LULUCF-sektorin raportoinnissa jäsenvaltioiden
kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa, jotka toimitetaan UNFCCC:n
sihteeristölle. Ennallistettuja ja uudelleenvesitettyjä turvemaita voidaan edelleen
käyttää tuottavasti vaihtoehtoisilla tavoilla. Esimerkiksi kosteikkoalueella (kosteilla
turvemailla) harjoitettavaan viljelyyn voi kuulua erityyppisten ruokojen ja tiettyjen
puiden, mustikoiden ja karpaloiden sekä rahkasammaleen viljely ja vesipuhvelien
laiduntaminen. Tällaisten käytäntöjen olisi perustuttava kestävän hoidon periaatteisiin,
ja niillä olisi pyrittävä lisäämään luonnon monimuotoisuutta, jotta ne voivat olla
arvokkaita sekä taloudellisesti että ekologisesti. Koisteikkoalueen viljely voi myös
hyödyttää useita lajeja, jotka ovat uhanalaisia unionissa, ja se voi myös helpottaa
kosteikkoalueiden ja niihin liittyvien lajien kantojen kytkeytyneisyyttä unionissa.
Kuivatettujen turvemaiden ennallistamiseen ja uudelleenvesittämiseen sekä
mahdollisten tulonmenetysten korvaamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden rahoitusta
voidaan saada useista eri lähteistä, kuten unionin talousarviosta ja unionin
rahoitusohjelmista.

(57) EU:n uudessa vuoteen 2030 ulottuvassa metsästrategiassa81 korostettiin tarvetta
palauttaa metsien luonnon monimuotoisuus. Metsät ja muu puustoinen maa peittävät
yli 43,5 prosenttia EU:n maapinta-alasta. Metsäekosysteemit, joissa on runsaasti
luonnon monimuotoisuutta, ovat alttiita ilmastonmuutokselle, mutta ne ovat myös
luonnollinen liittolainen ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin
riskeihin sopeutumisessa ja niiden torjumisessa, myös hiilivaranto- ja
nielutoimintojensa kautta, ja ne tarjoavat monia muita tärkeitä ekosysteemipalveluja ja
-hyötyjä, joita ovat muun muassa puutavaran ja puun, elintarvikkeiden ja muiden kuin
puutuotteiden tarjonta, ilmaston sääntely, maaperän stabilointi ja eroosion hallinta
sekä ilman ja veden puhdistaminen.

(58) On otettava käyttöön ennallistamistoimenpiteitä metsäekosysteemien luonnon
monimuotoisuuden parantamiseksi kaikkialla unionissa, myös alueilla, jotka eivät
kuulu direktiivin 92/43/ETY soveltamisalaan kuuluvien luontotyyppien piiriin. Koska
ei ole olemassa yhteistä menetelmää, jolla voitaisiin arvioida metsäekosysteemien tilaa
ja joka mahdollistaisi erityisten ennallistamistavoitteiden asettamisen
metsäekosysteemeille, on aiheellista asettaa yleinen velvoite parantaa
metsäekosysteemien monimuotoisuutta ja mitata kyseisen velvoitteen täyttymistä
olemassa olevien indikaattorien perusteella, joita ovat esimerkiksi pystyyn kuolleet ja
maahan kaatuneet kuolleet puut, eri-ikäisrakenteisten metsien osuus, metsien
kytkeytyneisyys, yleisten metsälintujen indeksi82 ja orgaanisen hiilen varanto.

(59) Direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY nojalla suojeltuja luontotyyppejä ja lajeja,
pölyttäjiä sekä makean veden, kaupunkien, maatalouden ja metsätalouden
ekosysteemejä koskevien ennallistamistavoitteiden ja -velvoitteiden olisi
täydennettävä toisiaan ja toimittava synergiassa, jotta voidaan saavuttaa yleinen
tavoite ekosysteemien ennallistamisesta unionin maa- ja merialueilla. Yhden
erityistavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat ennallistamistoimenpiteet edistävät
monissa tapauksissa muiden tavoitteiden tai velvoitteiden saavuttamista.
Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi suunniteltava ennallistamistoimenpiteet strategisesti,
jotta maksimoidaan niiden vaikuttavuus luonnon elpymisen edistämisessä kaikkialla
unionissa. Ennallistamistoimenpiteet olisi suunniteltava myös siten, että niillä
puututaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen
sekä luonnonkatastrofien vaikutusten ehkäisemiseen ja hallintaan. Niillä olisi pyrittävä
optimoimaan ekosysteemien ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset toiminnot, mukaan
lukien niiden tuottavuuspotentiaali, ottaen huomioon niiden vaikutus asianomaisten
alueiden ja yhteisöjen kestävään kehitykseen. On tärkeää, että jäsenvaltiot laativat
yksityiskohtaiset kansalliset ennallistamissuunnitelmat, jotka perustuvat parhaaseen
saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön, ja että yleisölle annetaan mahdollisuus
osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti suunnitelmien valmisteluun.
Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon alueensa erityisolosuhteet ja -tarpeet, jotta
suunnitelmissa voidaan vastata luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamiin
paineisiin, uhkiin ja syihin, ja niiden olisi tehtävä yhteistyötä ennallistamisen ja
rajatylittävien yhteyksien varmistamiseksi.
81 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden
komitealle: Uusi EU:n metsästrategia 2030 (COM(2021) 572 final).
82 Common bird index (EU aggregate) - Products Datasets - Eurostat (europa.eu).FI 30 FI
(60) Jotta voidaan varmistaa synergia niiden eri toimenpiteiden välillä, jotka on toteutettu
ja joita aiotaan toteuttaa luonnon suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi
unionissa, jäsenvaltioiden olisi kansallisia ennallistamissuunnitelmiaan laatiessaan
otettava huomioon Natura 2000 -alueita varten vahvistetut suojelutoimenpiteet ja
direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY mukaisesti laaditut hankkeiden
toteuttamisjärjestyksen sisältävät toimintasuunnitelmat; direktiivin 2000/60/EY
mukaisesti laadittuihin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet
vesimuodostumien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamiseksi; direktiivin
2008/56/EY mukaisesti laaditut meristrategiat ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi
kaikilla unionin merialueilla; direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti laaditut
kansalliset ilman suojeluohjelmat; biologista monimuotoisuutta koskevan
yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti laaditut kansalliset biodiversiteettistrategiat ja -
toimintasuunnitelmat sekä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti hyväksytyt
säilyttämistoimenpiteet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU)
2019/1241 mukaisesti hyväksytyt tekniset toimenpiteet83.
(61) Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus tämän asetuksen sekä direktiivin (EU)
2018/200184, asetuksen (EU) 2018/199985 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 98/70/EY86 tavoitteiden välillä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan
energian edistämisen osalta, erityisesti kansallisten ennallistamissuunnitelmien
valmistelun yhteydessä, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon uusiutuvaa energiaa
koskevien hankkeiden mahdollisuudet edistää luonnon ennallistamistavoitteiden
saavuttamista.
(62) Koska on tärkeää puuttua johdonmukaisesti luonnon monimuotoisuuden
köyhtymiseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin kahteen samanaikaiseen haasteeseen,
luonnon monimuotoisuuden ennallistamisessa olisi otettava huomioon uusiutuvan
energian käyttöönotto ja päinvastoin. Tiedonannossa ”REPowerEU:
Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset
eurooppalaiset toimet”87 todetaan, että jäsenvaltioiden olisi nopeasti kartoitettava,
arvioitava ja varmistettava kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan vastaavat
uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin soveltuvat alueet maalla ja merellä,
panokset vuoden 2030 tarkistetun uusiutuvia energialähteitä koskevan tavoitteen
saavuttamiseen sekä muut näkökohdat, kuten resurssien saatavuus,
verkkoinfrastruktuuri ja EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet. Komission
antamassa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista
lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin (EU)
2018/2001, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja
energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta88 sekä komission
antamassa suosituksessa uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyjen
nopeuttamisesta ja sähkönhankintasopimusten helpottamisesta89, jotka molemmat
hyväksyttiin 18 päivänä toukokuuta 2022, säädetään myös uusiutuvan energian
ydinkehittämisalueiden yksilöimisestä. Nämä ovat erityisiä joko maalla tai merellä
sijaitsevia paikkoja, jotka soveltuvat erityisen hyvin sellaisten laitosten asentamiseen,
joissa tuotetaan energiaa uusiutuvista lähteistä, lukuun ottamatta biomassaa käyttäviä
polttolaitoksia, joissa tietyntyyppisen uusiutuvan energian käyttöönotolla ei odoteta
olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia valitun alueen erityispiirteiden vuoksi.
Jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle keinotekoiset ja rakennetut pinnat, kuten
katot, liikenneinfrastruktuurialueet, paikoitusalueet, jätealueet, teollisuusalueet,
kaivokset, keinotekoiset sisävesialueet, järvet tai tekoaltaat ja tarvittaessa
yhdyskuntajätevesien käsittelylaitokset sekä pilaantuneet maa-alueet, joita ei voida
käyttää maataloudessa. Uusiutuvan energian ydinkehittämisalueita nimetessään
jäsenvaltioiden olisi vältettävä suojelualueita sekä otettava huomioon
ennallistamissuunnitelmansa. Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava kansallisten
ennallistamissuunnitelmien laatimista uusiutuvan energian ydinkehittämisalueiden
nimeämisen kanssa. Luonnon ennallistamissuunnitelmien valmistelun aikana
jäsenvaltioiden olisi varmistettava synergia jo nimettyjen uusiutuvan energian
ydinkehittämisalueiden kanssa ja varmistettava, että uusiutuvan energian
ydinkehittämisalueiden toiminta, mukaan lukien direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetyt
uusiutuviin energialähteisiin sovellettavat lupamenettelyt, ei muutu.

(63) Jotta voidaan varmistaa synergia jäsenvaltioissa jo suunniteltujen tai käyttöön
otettujen ennallistamistoimenpiteiden kanssa, kansallisissa
ennallistamissuunnitelmissa olisi tunnustettava kyseiset ennallistamistoimenpiteet ja
otettava ne huomioon. Kun otetaan huomioon IPCC:n vuoden 2022 raportissa
esiintuotu heikentyneiden ekosysteemien ennallistamista koskevien toimien
toteuttamisen kiireellisyys, jäsenvaltioiden olisi pantava kyseiset toimenpiteet
täytäntöön samanaikaisesti ennallistamissuunnitelmien laatimisen kanssa.

(64) Kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa olisi myös otettava huomioon sellaiset
tutkimushankkeiden tulokset, joilla on merkitystä ekosysteemien tilan arvioinnin,
ennallistamistoimenpiteiden määrittämisen ja käyttöönoton sekä seurantatarkoitusten
kannalta.

(65) On aiheellista ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349
artiklassa lueteltujen unionin syrjäisimpien alueiden erityistilanne; kyseisessä
artiklassa määrätään erityistoimenpiteistä kyseisten alueiden tukemiseksi. Kuten
vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, erityistä huomiota
olisi kiinnitettävä syrjäisimpien alueiden ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen,
koska niiden luonnon monimuotoisuus on poikkeuksellisen rikasta.

(66) Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) olisi tuettava jäsenvaltioita kansallisten
ennallistamissuunnitelmien valmistelussa sekä sen seurannassa, miten
ennallistamistavoitteiden ja -velvoitteiden toteuttamisessa edistytään. Komission olisi
arvioitava, ovatko kansalliset ennallistamissuunnitelmat asianmukaisia mainittujen
tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamiseksi.

(67) Luonnon tilaa koskeva komission kertomus vuodelta 2020 on osoittanut, että
merkittävä osa jäsenvaltioiden neuvoston direktiivin 92/43/ETY90 17 artiklan ja
direktiivin 2009/147/EY 12 artiklan mukaisesti raportoimista tiedoista, jotka koskevat
erityisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien suojelun tasoa ja kehityssuuntia, on
saatu osittaisista tutkimuksista tai ne perustuvat ainoastaan asiantuntijalausuntoihin.
Kertomus osoitti myös, että useiden direktiivin 92/43/ETY nojalla suojeltujen
luontotyyppien ja lajien tila ei ole vielä tiedossa. Näiden tietoaukkojen korjaaminen ja
panostus seurantaan ja valvontaan ovat tarpeen, jotta voidaan tukea vankkoja ja
tieteeseen perustuvia kansallisia ennallistamissuunnitelmia. Eri seurantamenetelmien
oikea-aikaisuuden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden parantamiseksi seurannassa ja
valvonnassa olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla unionin rahoittamien
tutkimus- ja innovointihankkeiden tuloksia ja uusia teknologioita, kuten paikalla
tehtävää seurantaa ja kaukokartoitusta, jossa käytetään unionin avaruusohjelman
(EGNOS/Galileo ja Copernicus) tarjoamaa avaruusdataa ja -palveluja. EU:n
tutkimusmissiot ”Ennallistetaan valtameriä ja vesistöjä”, ”Ilmastonmuutokseen
sopeutuminen” ja ”Euroopan maaperäsopimus” tukevat ennallistamistavoitteiden
täytäntöönpanoa91.

(68) Jotta voidaan seurata kansallisten ennallistamissuunnitelmien täytäntöönpanon
edistymistä, käyttöön otettuja ennallistamistoimenpiteitä, ennallistamistoimenpiteiden
kohteena olevia alueita sekä jokien esteettömyyttä häiritsevien rakenteiden kartoitusta
koskevia tietoja, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa jäsenvaltioita vaaditaan
laatimaan, pitämään ajan tasalla ja asettamaan saataville asiaankuuluvat tiedot tällaisen
seurannan tuloksista. Tietojen sähköisessä raportoinnissa komissiolle olisi
hyödynnettävä Euroopan ympäristökeskuksen Reportnet-järjestelmää ja pyrittävä
pitämään kaikkien toimijoiden hallinnollinen taakka mahdollisimman vähäisenä. Jotta
varmistetaan yleisen saatavuuden kannalta asianmukainen infrastruktuuri, raportointi
ja tietojen vaihto viranomaisten kesken, jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa laadittavat
dataeritelmät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY92, Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/2/EY93 ja Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivissä (EU) 2019/102494 tarkoitettujen tietojen pohjalta.

(69) Tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi
pyynnöstä tuettava jäsenvaltioita teknisen tuen välineellä95, joka tarjoaa räätälöityä
teknistä tukea uudistusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tekniseen tukeen kuuluu
esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen, lainsäädäntökehysten
yhdenmukaistaminen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakaminen.

(70) Komission olisi raportoitava jäsenvaltioiden edistymisestä tässä asetuksessa
säädettyjen ennallistamistavoitteiden ja -velvoitteiden täyttämisessä Euroopan
ympäristökeskuksen laatimien unionin laajuisten edistymiskertomusten sekä
jäsenvaltioiden asiaan liittyvillä politiikanaloilla, kuten luonto-, meri- ja vesipolitiikan
aloilla, toimittamien muiden analyysien ja raporttien perusteella.

(71) Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden ja velvoitteiden
noudattaminen, on äärimmäisen tärkeää, että ennallistamiseen tehdään asianmukaisia
yksityisiä ja julkisia investointeja, ja jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä luonnon
monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin liittyvät menot, myös kansallisten
ennallistamissuunnitelmien täytäntöönpanosta aiheutuvat vaihtoehto- ja
siirtymäkustannukset, kansallisiin talousarvioihinsa ja tarkasteltava, miten unionin
rahoitusta käytetään. Unionin rahoituksella, jota myönnetään unionin talousarviosta ja
unionin rahoitusohjelmista, kuten Ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelma (Life)96,
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR)97, Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahasto (EAFRD)98, Euroopan maatalouden
tukirahasto (EAGF), Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), koheesiorahasto99 ja
oikeudenmukaisen siirtymän rahasto100 sekä unionin tutkimuksen ja innovoinnin
puiteohjelma (Horisontti Eurooppa)101, edistetään luonnon monimuotoisuuden
tavoitteita, ja tarkoitus on osoittaa näiden tavoitteiden edistämiseen 7,5 prosenttia
vuonna 2024 sekä 10 prosenttia vuonna 2026 ja vuonna 2027 monivuotisen
rahoituskehyksen 2021–2027102 menoista. Elpymis- ja palautumistukivälineestä
(RFF)103 saadaan lisärahoitusta luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien
suojeluun ja ennallistamiseen. Life-ohjelman osalta olisi kiinnitettävä erityistä
huomiota strategisten luontohankkeiden asianmukaiseen käyttöön erityisenä välineenä,
jolla voitaisiin tukea tämän asetuksen täytäntöönpanoa valtavirtaistamalla
käytettävissä olevat rahoitusvarat vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla.

(72) Yksityisen rahoituksen edistämiseksi käytettävissä on useita EU:n, kansallisia ja
yksityisiä aloitteita, kuten InvestEU-ohjelma104, joka tarjoaa mahdollisuuksia saada
julkista ja yksityistä rahoitusta muun muassa luonnon ja sen monimuotoisuuden
edistämiseen vihreiden ja sinisten infrastruktuurihankkeiden avulla, sekä hiiliviljely
vihreänä liiketoimintamallina105.

(73) Jäsenvaltioiden olisi edistettävä oikeudenmukaista ja koko yhteiskunnan kattavaa
lähestymistapaa kansallisten ennallistamissuunnitelmiensa valmistelussa ja
täytäntöönpanossa ja sisällytettävä niihin kansalaisten osallistumisprosessit ja otettava
huomioon paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien tarpeet.

(74) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115106 mukaan YMP:n
strategiasuunnitelmien tarkoituksena on edistää niiden pitkän aikavälin kansallisten
tavoitteiden saavuttamista, jotka vahvistetaan mainitun asetuksen liitteessä XIII
luetelluissa säädöksissä tai jotka johtuvat niistä, ja olla johdonmukainen kyseisten
tavoitteiden suhteen. Tämä luonnon ennallistamista koskeva asetus olisi otettava
huomioon, kun komissio asetuksen (EU) 2021/2115 159 artiklan mukaisesti
tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä uudelleen mainitun asetuksen
liitteessä XIII olevaa luetteloa.

(75) Vuoteen 2030 ulottuvassa kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa107
esitetyn sitoumuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi lakkautettava asteittain
ympäristön kannalta haitalliset tuet unionin ja kansallisella tasolla, käytettävä
mahdollisimman tehokkaasti markkinapohjaisia välineitä ja vihreän budjetoinnin
välineitä, mukaan lukien sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseen
käytettävät välineet, ja tuettava yrityksiä ja muita sidosryhmiä luonnonpääoman
standardoitujen tilipitokäytäntöjen kehittämisessä.

(76) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen tarpeellinen mukauttaminen, komissiolle olisi
siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290
artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka
koskevat liitteiden I–VII muuttamista luontotyyppiryhmän mukauttamiseksi,
viljelysmaiden yhteistä lintuindeksiä koskevien tietojen päivittämiseksi sekä
maatalouden ekosysteemien biodiversiteetti-indikaattorien luettelon,
metsäekosysteemien biodiversiteetti-indikaattorien luettelon ja merellisten lajien
luettelon mukauttamiseksi uusimpaan tieteelliseen näyttöön sekä
ennallistamistoimenpiteiden esimerkkien mukauttamiseksi. On erityisen tärkeää, että
komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös
asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13
päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen
periaatteiden mukaisesti52. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen
osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja
neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden
asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on
järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa
valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(77) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle
olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa pölyttäjien seurantamenetelmän
täsmentämiseksi, tämän asetuksen liitteessä IV lueteltujen maatalouden ekosysteemien
indikaattorien ja tämän asetuksen liitteessä VI lueteltujen metsäekosysteemien
indikaattorien seuraamisessa käytettävien menetelmien täsmentämiseksi, kehyksen
laatimiseksi pölyttäjien tyydyttävän tilan, tämän asetuksen liitteessä IV lueteltujen
maatalouden ekosysteemejä koskevien indikaattorien ja tämän asetuksen liitteessä VI
lueteltujen metsätalouden ekosysteemejä koskevien indikaattoreiden määrittämiseksi,
kansallisten ennallistamissuunnitelmien yhtenäisen muodon vahvistamiseksi sekä
tietojen toimittamisessa komissiolle sähköisesti käytettävän muodon, rakenteen ja
yksityiskohtaisten järjestelyjen vahvistamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011108 mukaisesti.

(78) Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Arviointi olisi paremmasta
lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä
viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden,
johdonmukaisuuden ja EU:n tason lisäarvon perusteella, ja sen olisi oltava pohjana
mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille. Lisäksi komission olisi arvioitava
tarvetta asettaa ennallistamista koskevia lisätavoitteita, jotka perustuvat yhteisiin
menetelmiin, joilla arvioidaan sellaisten ekosysteemien kuntoa, jotka eivät kuulu 4 ja 5
artiklan soveltamisalaan, ottaen huomioon uusin tieteellinen näyttö.

(79) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne
voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen
vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5
artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa
vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä
on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi

I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET SÄÄNNÖKSET

1 artikla, Kohde

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla edistetään
a) luonnon monimuotoisuuden ja häiriönsietokyvyn jatkuvaa, pitkäaikaista ja
kestävää elpymistä unionin maa- ja merialueilla ekosysteemien ennallistamisen
avulla;
b) ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista
koskevien unionin yleisten tavoitteiden saavuttamista;
c) unionin kansainvälisten sitoumusten täyttämistä.
2. Tässä asetuksessa luodaan puitteet, joissa jäsenvaltiot ottavat viipymättä käyttöön
toimivia ja alueperusteisia ennallistamistoimenpiteitä, joiden on yhdessä katettava
vähintään 20 prosenttia unionin maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja
kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä.

2 artikla, Maantieteellinen soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan 4–10 artiklassa tarkoitettuihin ekosysteemeihin:
a) jäsenvaltioiden alueella;
b) vesillä, merenpohjassa ja tämän sisustassa merenpuoleisella alueella
perusviivasta, josta aluevesien leveys mitataan, ulottuen sen alueen ulkorajaan
saakka, jolla jäsenvaltiolla on ja/tai jolla se käyttää suvereniteettioikeuksia
vuoden 1982 Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen
mukaisesti.

3 artikla, Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1) ’ekosysteemillä’ dynaamista kokonaisuutta, jossa kasvi-, eläin- ja pieneliöyhteisöt
toimivat elottomassa ympäristössään toiminnallisena yksikkönä ja joka kattaa
luontotyypit, lajien elinympäristöt ja lajien kannat;
2) ’lajin elinympäristöllä’ erityisten abioottisten ja bioottisten tekijöiden avulla
määriteltyä ympäristöä, jossa laji elää jossakin elinkaarensa vaiheessa;
FI 37 FI
3) ’ennallistamisella’ prosessia, jossa aktiivisesti tai passiivisesti tuetaan ekosysteemin
elpymistä kohti hyvää tilaa tai hyvään tilaan, luontotyypin elpymistä
mahdollisimman korkeatasoiseen tilaan ja sen suotuisaan viitealaan, lajin
elinympäristön elpymistä laadullisesti ja määrällisesti riittäväksi tai lajien kantojen
elpymistä tyydyttäville tasoille luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien
häiriönsietokyvyn säilyttämiseksi tai parantamiseksi;
4) ’hyvällä tilalla’ tilaa, jossa ekosysteemin keskeiset ominaisuudet eli sen fyysinen,
kemiallinen, koostumuksellinen, rakenteellinen ja toiminnallinen tila sekä maisemaja merimaisemaominaisuudet heijastavat korkeatasoista ekologista eheyttä, vakautta
ja häiriönsietokykyä, jotka ovat tarpeen ekosysteemin pitkän aikavälin ylläpidon
varmistamiseksi;
5) ’suotuisalla viitealalla’ luontotyypin sellaista kokonaispinta-alaa kansallisella tasolla
tietyllä luonnonmaantieteellisellä alueella tai merialueella, joka katsotaan
välttämättömäksi luontotyypin ja sen lajien pitkän aikavälin elinkelpoisuuden ja sen
luontaisen levinneisyysalueen kaikkien merkittävien ekologisten vaihtelujen
varmistamiseksi ja joka koostuu luontotyypin pinta-alasta ja, jos kyseinen alue ei ole
riittävä, luontotyypin palauttamiseen tarvittavasta alasta;
6) ’elinympäristön riittävällä laadulla’ sellaista lajin elinympäristön laatua, joka
mahdollistaa lajin ekologisten vaatimusten täyttymisen missä tahansa sen biologisen
syklin vaiheessa siten, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään
elinympäristönsä elinkelpoisena osana sen luontaisella levinneisyysalueella;
7) ’elinympäristön riittävällä määrällä’ sellaista lajin elinympäristön määrää, joka
mahdollistaa lajin ekologisten vaatimusten täyttymisen missä tahansa sen biologisen
syklin vaiheessa siten, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään
elinympäristönsä elinkelpoisena osana sen luontaisella levinneisyysalueella;
8) ’pölyttäjällä’ luonnonvaraista eläintä, joka kuljettaa siitepölyä kasvin ponnesta
kasvin luottiin ja mahdollistaa siten hedelmöityksen ja siementen tuotannon;
9) ’pölyttäjäpopulaatioiden vähenemisellä’ pölyttäjien määrän tai monimuotoisuuden
tai molempien vähenemistä;
10) ’paikallisella hallinnollisella yksiköllä’ tai ’LAU:lla’ Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003109 4 artiklan mukaisesti perustettua
jäsenvaltion alemman tason hallinnollista yksikköä maakunnan, alueen tai valtion
alapuolella;
11) ’kaupungeilla’ paikallisia hallinnollisia yksiköitä, joiden väestöstä vähintään 50
prosenttia asuu yhdessä tai useammassa kaupunkikeskuksessa mitattuna asetuksen
(EY) N:o 1059/2003 4 b artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistettua
kaupungistumisastetta käyttäen;
12) ’pienemmillä kaupungeilla ja esikaupungeilla’ paikallisia hallinnollisia yksiköitä,
joiden väestöstä alle 50 prosenttia asuu kaupunkikeskuksessa mutta vähintään 50
prosenttia asuu kaupunkiklusterissa mitattuna asetuksen (EY) N:o 1059/2003 4 b
artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistettua kaupungistumisastetta
käyttäen;
109 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003,
yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).
FI 38 FI
13) ’kaupunkien viheralueella’ kaikkia vihreitä kaupunkialueita, lehtimetsiä, havumetsiä,
sekametsiä, luonnonniittyjä, nummia, kasvuvaiheessa olevia metsiä ja vähäkasvisia
alueita, joita esiintyy kaupungeissa tai pienemmissä kaupungeissa tai
esikaupungeissa, laskettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU)
2021/696110 perustetun Copernicuksen maakartoituspalvelun toimittamien tietojen
perusteella;
14) ’kaupunkien latvuspeittävyydellä’ puiden peittämää kokonaisalaa kaupungeissa tai
pienemmissä kaupungeissa tai esikaupungeissa laskettuna Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksella (EU) 2021/696 perustetun Copernicuksen
maakartoituspalvelun toimittamien tietojen perusteella;
15) ’uusiutuvan energian ydinkehittämisalueella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2018/2001/EU 2 artiklan 9 a kohdassa määriteltyä uusiutuvan energian
ydinkehittämisaluetta111.

II LUKU
ENNALLISTAMISTAVOITTEET JA -VELVOITTEET

4 artikla, Maa-alueiden, rannikoiden ja makean veden ekosysteemien ennallistaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen
sellaisten liitteessä I lueteltujen luontotyyppien alueiden, joiden tila ei ole hyvä,
parantamiseksi hyvään tilaan. Tällaisia toimenpiteitä on toteutettava vähintään 30
prosentilla vuoteen 2030 mennessä, vähintään 60 prosentilla vuoteen 2040 mennessä
ja vähintään 90 prosentilla vuoteen 2050 mennessä kunkin sellaisen liitteessä I
luetellun luontotyyppiryhmän pinta-alasta, jonka tila ei ole hyvä, sellaisena kuin se
on määrällisesti määritetty 12 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa
ennallistamissuunnitelmassa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen
liitteessä I lueteltujen luontotyyppien palauttamiseksi alueilla, joita kyseiset
luontotyypit eivät kata. Tällaisia toimenpiteitä on toteutettava alueilla, jotka
edustavat vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, vähintään 60 prosenttia
vuoteen 2040 mennessä ja 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä lisäkokonaispintaalasta, joka tarvitaan kunkin liitteessä I luetellun luontotyyppiryhmän suotuisan
kokonaisviitealan, sellaisena kuin se on määrällisesti määritetty 12 artiklassa
tarkoitetussa kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa, saavuttamiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava maa-alueilla, rannikoilla ja makean veden alueilla
direktiivin 92/43/ETY liitteissä II, IV ja V lueteltujen lajien elinympäristöjä sekä
maa-alueilla, rannikoilla ja makean veden alueilla direktiivin 2009/147/EY
soveltamisalaan kuuluvien luonnonvaraisten lintujen elinympäristöjä koskevat
ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen kyseisten elinympäristöjen laadun ja
määrän parantamiseksi, myös palauttamalla ne, ja kytkeytyneisyyden parantamiseksi,
kunnes kyseisten elinympäristöjen riittävä laatu ja määrä saavutetaan.
4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten ennallistamistoimenpiteiden kannalta
sopivimpien alueiden määrittämisen on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan
tietoon ja tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön liitteessä I lueteltujen luontotyyppien
tilasta, mitattuna niiden rakenteella ja toiminnoilla, mukaan lukien niille
luonteenomaiset lajit, jotka ovat välttämättömiä niiden pitkän aikavälin ylläpidon
kannalta, kuten direktiivin 92/43/ETY 1 artiklan e alakohdassa esitetään, sekä tämän
artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lajien elinympäristöjen laadusta ja määrästä.
Alueiden, joilla olevien liitteessä I lueteltujen luontotyyppien tila on tuntematon, ei
katsota olevan hyvässä tilassa.

5. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa ennallistamistoimenpiteissä on tarkasteltava
tarvetta parantaa liitteessä I lueteltujen luontotyyppien kytkeytyneisyyttä sekä
otettava huomioon kyseisissä luontotyypeissä esiintyvien 3 kohdassa tarkoitettujen
lajien ekologiset vaatimukset.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueilla, joihin sovelletaan 1, 2 ja 3 kohdan
mukaisia ennallistamistoimenpiteitä, liitteessä I lueteltujen luontotyyppien tila
paranee jatkuvasti, kunnes hyvä tila saavutetaan, ja että 3 kohdassa tarkoitettujen
lajien elinympäristöjen laatu paranee jatkuvasti, kunnes kyseisten luontotyyppien
riittävä laatu saavutetaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueet, joilla on
saavutettu hyvä tila ja lajien elinympäristöjen riittävä laatu, eivät heikkene.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueet, joilla esiintyy liitteessä I lueteltuja
luontotyyppejä, eivät heikkene.

8. Natura 2000 -alueiden ulkopuolella 6 ja 7 kohdassa säädettyjen velvoitteiden
täyttämättä jättäminen on perusteltua, jos se johtuu
a) ylivoimaisesta esteestä;
b) elinympäristöjen väistämättömistä muutoksista, jotka johtuvat suoraan
ilmastonmuutoksesta; tai
c) erittäin tärkeän yleisen edun mukaisesta hankkeesta, johon ei ole saatavilla
vähemmän vahingollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja; tämä määritetään
tapauskohtaisesti.

9. Natura 2000 -alueilla 6 ja 7 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämättä
jättäminen on perusteltua, jos se johtuu
a) ylivoimaisesta esteestä;
b) elinympäristöjen väistämättömistä muutoksista, jotka johtuvat suoraan
ilmastonmuutoksesta; tai
c) direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytystä
suunnitelmasta tai hankkeesta.

10. Jäsenvaltioiden on varmistettava:
a) liitteessä I lueteltujen luontotyyppien osalta luontotyypin hyvässä tilassa olevan
pinta-alan lisääminen, kunnes vähintään 90 prosenttia on hyvässä tilassa ja
saavutetaan kunkin luontotyypin suotuisa viiteala kullakin jäsenvaltion alueen
luonnonmaantieteellisellä alueella;
b) kasvava suuntaus kohti maa-, rannikko- ja makean veden alueella sijaitsevien
direktiivin 92/43/ETY liitteissä II, IV ja V tarkoitettujen lajien ja direktiivin
2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien lajien elinympäristöjen riittävää laatua
ja määrää.

5 artikla, Merten ekosysteemien ennallistaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen
sellaisten liitteessä II lueteltujen luontotyyppien alueiden, joiden tila ei ole hyvä,
parantamiseksi hyvään tilaan. Tällaisia toimenpiteitä on toteutettava vähintään 30
prosentilla vuoteen 2030 mennessä, vähintään 60 prosentilla vuoteen 2040 mennessä
ja vähintään 90 prosentilla vuoteen 2050 mennessä kunkin sellaisen liitteessä II
luetellun luontotyyppiryhmän pinta-alasta, jonka tila ei ole hyvä, sellaisena kuin se
on määrällisesti määritetty 12 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa
ennallistamissuunnitelmassa.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen
liitteessä II lueteltujen luontotyyppien palauttamiseksi alueilla, joita kyseiset
luontotyypit eivät kata. Tällaisia toimenpiteitä on toteutettava alueilla, jotka
edustavat vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, vähintään 60 prosenttia
vuoteen 2040 mennessä ja 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä lisäkokonaispintaalasta, joka tarvitaan kunkin luontotyyppiryhmän suotuisan kokonaisviitealan,
sellaisena kuin se on määrällisesti määritetty 12 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa
ennallistamissuunnitelmassa, saavuttamiseksi.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava liitteessä III ja direktiivin 92/43/ETY liitteissä II, IV
ja V lueteltujen lajien merellisiä elinympäristöjä sekä direktiivin 2009/147/EY
soveltamisalaan kuuluvien luonnonvaraisten lintujen merellisiä elinympäristöjä
koskevat ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen kyseisten elinympäristöjen
laadun ja määrän parantamiseksi, myös palauttamalla ne, ja niiden
kytkeytyneisyyden parantamiseksi, kunnes kyseisten elinympäristöjen riittävä laatu
ja määrä saavutetaan.
4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisten ennallistamistoimenpiteiden kannalta
sopivimpien alueiden määrittämisen on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan
tietoon ja tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön liitteessä II lueteltujen luontotyyppien
tilasta, mitattuna niiden rakenteella ja toiminnoilla, mukaan lukien niille
luonteenomaiset lajit, jotka ovat välttämättömiä niiden pitkän aikavälin ylläpidon
kannalta, kuten direktiivin 92/43/ETY 1 artiklan e alakohdassa esitetään, sekä tämän
artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lajien elinympäristöjen laadusta ja määrästä.
Alueiden, joilla liitteessä II lueteltujen luontotyyppien tila on tuntematon, ei katsota
olevan hyvässä tilassa.
5. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa ennallistamistoimenpiteissä on tarkasteltava
tarvetta parantaa liitteessä II lueteltujen luontotyyppien kytkeytyneisyyttä sekä
otettava huomioon kyseisissä luontotyypeissä esiintyvät 3 kohdassa tarkoitettujen
lajien ekologiset vaatimukset.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueilla, joihin sovelletaan 1, 2 ja 3 kohdan
mukaisia ennallistamistoimenpiteitä, liitteessä II lueteltujen luontotyyppien tila
paranee jatkuvasti, kunnes hyvä tila saavutetaan, ja että 3 kohdassa tarkoitettujen
lajien elinympäristöjen laatu paranee jatkuvasti, kunnes kyseisten elinympäristöjen
riittävä laatu saavutetaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueet, joilla on
saavutettu hyvä tila ja lajin elinympäristöjen riittävä laatu, eivät heikkene.
7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueet, joilla esiintyy liitteessä II lueteltuja
luontotyyppejä, eivät heikkene.
8. Natura 2000 -alueiden ulkopuolella 6 ja 7 kohdassa säädettyjen velvoitteiden
täyttämättä jättäminen on perusteltua, jos se johtuu
a) ylivoimaisesta esteestä;
b) elinympäristöjen väistämättömistä muutoksista, jotka johtuvat suoraan
ilmastonmuutoksesta; tai
c) erittäin tärkeän yleisen edun mukaisesta hankkeesta, johon ei ole saatavilla
vähemmän vahingollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja; tämä määritetään
tapauskohtaisesti.
9. Natura 2000 -alueilla 6 ja 7 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämättä
jättäminen on perusteltua, jos se johtuu
a) ylivoimaisesta esteestä;
b) elinympäristöjen väistämättömistä muutoksista, jotka johtuvat suoraan
ilmastonmuutoksesta; tai
c) direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytystä
suunnitelmasta tai hankkeesta.
10. Jäsenvaltioiden on varmistettava:
a) liitteessä II lueteltujen luontotyyppien osalta hyvässä tilassa olevan
luontotyypin pinta-alan lisääminen, kunnes vähintään 90 prosenttia on hyvässä
tilassa ja kunkin luontotyypin suotuisa viiteala kullakin jäsenvaltion alueen
luonnonmaantieteellisellä alueella saavutetaan;
b) myönteinen suuntaus kohti liitteessä III lueteltujen lajien ja direktiivin

6 artikla, Kaupunkien ekosysteemien ennallistaminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuoteen 2030 mennessä kaupunkien viheralueita ja puiden latvuspeittävyyttä ei menetetä nettomääräisesti vuoteen 2021 verrattuna missään kaupungeissa eikä pienemmissä kaupungeissa tai esikaupungeissa

2. esikaupungeissa vähintään kolmella prosentilla kaupunkien sekä pienempien
kaupunkien ja esikaupunkien vuoden 2021 kokonaispinta-alasta vuoteen 2040
FI 42 FI
mennessä ja vähintään viidellä prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi
jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a) puiden latvuspeittävyys on vähintään 10 prosenttia kaikissa kaupungeissa sekä
pienemmissä kaupungeissa ja esikaupungeissa vuoteen 2050 mennessä; ja
b) saavutetaan nettolisäys kaupunkien viheralueissa, jotka integroidaan nykyisiin
ja uusiin rakennuksiin ja infrastruktuurihankkeisiin, myös perusparannusten ja
uudistamisen avulla, kaikissa kaupungeissa sekä pienemmissä kaupungeissa ja
esikaupungeissa.

7 artikla, Jokien luonnollisten yhteyksien ja niihin liittyvien tulvatasanteiden luonnollisten
toimintojen ennallistaminen

1. Jäsenvaltioiden on kartoitettava pintavesien pitkittäis- ja sivuttaissuuntaisten
yhteyksien esteet ja yksilöitävä esteet, jotka on poistettava, jotta voidaan edistää
tämän asetuksen 4 artiklassa vahvistettujen ennallistamistavoitteiden sekä unionin
tavoitteen, jonka mukaan ennallistetaan vähintään 25 000 kilometriä jokia vapaasti
virtaavia joiksi unionissa vuoteen 2030 mennessä, saavuttamista, sanotun kuitenkaan
rajoittamatta direktiivin 2000/60/EY ja erityisesti sen 4 artiklan 3, 5 ja 7 kohdan tai
asetuksen ja erityisesti sen 15 kohdan soveltamista.
2. Jäsenvaltioiden on poistettava tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyt
pintavesien pitkittäis- ja sivuttaissuuntaisten yhteyksien esteet 12 artiklan 2 kohdan f
alakohdassa tarkoitetun, niiden poistamista koskevan suunnitelman mukaisesti.
Esteitä poistettaessa jäsenvaltioiden on ensisijaisesti puututtava vanhentuneisiin
esteisiin, joita ei enää tarvita uusiutuvan energian tuotantoon, sisävesiliikenteeseen,
vesihuoltoon tai muuhun käyttöön.
3. Jäsenvaltioiden on täydennettävä 2 kohdassa tarkoitettujen esteiden poistamista
toimenpiteillä, jotka ovat tarpeen asianomaisten tulvatasanteiden luonnollisten
toimintojen parantamiseksi.

8 artikla, Pölyttäjäkantojen ennallistaminen

1. Jäsenvaltioiden on käännettävä pölyttäjäkantojen vähenemissuuntaus vuoteen 2030
mennessä ja saavutettava sen jälkeen pölyttäjäkantojen kasvava suuntaus, joka
mitataan joka kolmas vuosi vuoden 2030 jälkeen, kunnes saavutetaan tyydyttävät
tasot 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
2. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset pölyttäjäkantojen seurantamenetelmän
vahvistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa menetelmässä on käytettävä standardoidua
lähestymistapaa, jolla kerätään vuosittain tietoja pölyttäjälajien runsaudesta ja
monimuotoisuudesta ja arvioidaan pölyttäjäkantojen kehityssuuntauksia.

9 artikla, Maatalouden ekosysteemien ennallistaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat
tarpeen luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi maatalouden ekosysteemeissä
niiden alueiden lisäksi, joihin sovelletaan 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisia
ennallistamistoimenpiteitä.
2. Jäsenvaltioiden on saavutettava kansallisella tasolla maatalouden ekosysteemeissä
kunkin jäljempänä luetellun ja liitteessä IV täsmennetyn indikaattorin kasvava
suuntaus mitattuna tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2030
välisenä aikana ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, kunnes 11 artiklan 3 kohdan
mukaisesti määritetyt tyydyttävät tasot saavutetaan:
a) niittyperhosindeksi;
b) orgaanisen hiilen määrä viljelymaan kivennäismaassa;
c) sen maatalousmaan osuus, jolla on hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet sen varmistamiseksi, että
viljelysmaiden yleisten lintujen indeksi, joka perustuu liitteessä V esitettyihin
lajeihin ja joka on indeksoitu ... päivänä...kuuta... [julkaisutoimisto lisää
päivämäärän = seuraavan kuukauden ensimmäinen päivä sen jälkeen, kun 12
kuukautta on kulunut tämän asetuksen voimaantulosta] sadaksi, saavuttaa seuraavat
tasot:
a) 110 vuoteen 2030 mennessä, 120 vuoteen 2040 mennessä ja 130 vuoteen 2050
mennessä liitteessä V luetelluissa jäsenvaltioissa, joissa viljelysmaiden lintujen
kannat ovat historiallisesti enemmän heikentyneet;
b) 105 vuoteen 2030 mennessä, 110 vuoteen 2040 mennessä ja 115 vuoteen 2050
mennessä liitteessä IV luetelluissa jäsenvaltioissa, joissa viljelysmaiden
lintujen kannat ovat historiallisesti vähemmän heikentyneet.
4. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ennallistamistoimenpiteitä maatalouskäytössä
olevalle orgaaniselle maaperälle, joka on kuivatettua turvemaata. Näiden
toimenpiteiden on koskettava vähintään:
a) vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia tällaisista alueista, joista vähintään
neljännes on vesitettävä uudelleen;
b) vuoteen 2040 mennessä 50 prosenttia tällaisista alueista, joista vähintään puolet
on vesitettävä uudelleen;
c) vuoteen 2050 mennessä 70 prosenttia tällaisista alueista, joista vähintään puolet
on vesitettävä uudelleen.
5. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä, mukaan lukien
uudelleenvesittäminen, turpeen tuotantoalueilla ja laskea kyseiset alueet osaksi
ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden
saavuttamista.
6. Lisäksi jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön ennallistamistoimenpiteitä sellaisen
orgaanisen maaperän uudelleenvesittämiseksi, joka on kuivatettua turvemaata
muussa maankäytössä kuin maatalouskäytössä ja turpeen tuotannossa, ja laskea
uudelleenvesitetyn alueen enintään 20 prosenttiin saakka osaksi ensimmäisen
alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista.

10 artikla, Metsien ekosysteemien ennallistaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen metsien
ekosysteemien luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi niiden alueiden lisäksi,
joihin sovelletaan 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisia ennallistamistoimenpiteitä.
2. Jäsenvaltioiden on saavutettava kansallisella tasolla metsien ekosysteemeissä kunkin
jäljempänä luetellun ja liitteessä VI tarkemmin täsmennetyn indikaattorin kasvava
suuntaus mitattuna tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 31 päivän joulukuuta 2030
välisenä aikana ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, kunnes 11 artiklan 3 kohdan
mukaisesti määritetyt tyydyttävät tasot saavutetaan:
a) pystyyn kuolleet puut;
b) maahan kaatuneet kuolleet puut;
c) eri-ikäisrakenteisten metsien osuus;
d) metsien kytkeytyneisyys;
e) yleisten metsälintujen indeksi;
f) orgaanisen hiilen määrä.

III LUKU
KANSALLISET ENNALLISTAMISSUUNNITELMAT

11 artikla, Kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatiminen

1. Jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset ennallistamissuunnitelmat ja toteutettava
tarvittava alustava seuranta ja tutkimus niiden ennallistamistoimenpiteiden
määrittämiseksi, jotka ovat tarpeen 4–10 artiklassa säädettyjen tavoitteiden ja
velvoitteiden täyttämiseksi, ottaen huomioon uusin tieteellinen näyttö.
2. Jäsenvaltioiden on määritettävä määrällisesti alue, joka on ennallistettava 4 ja 5
artiklassa vahvistettujen ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi, ottaen huomioon
4 artiklan 1 kohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 2
kohdassa tarkoitettujen luontotyyppien tila sekä niiden alueella esiintyvien 4 artiklan
3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lajien elinympäristöjen laatu ja
määrä. Määrällisen määrittelyn on perustuttava muun muassa seuraaviin tietoihin:
a) kunkin luontotyypin osalta:
i) luontotyypin kokonaispinta-ala ja kartta sen nykyisestä levinneisyydestä;
ii) luontotyyppialue, jonka tila ei ole hyvä;
iii) suotuisa viiteala, kun otetaan huomioon vähintään 70 viime vuoden aikana
tapahtuneet dokumentoidut menetykset ja ilmastonmuutoksesta johtuvat
ympäristöolosuhteiden ennustetut muutokset;
iv) alueet, jotka soveltuvat parhaiten luontotyyppien palauttamiseen, kun
otetaan huomioon ilmastonmuutoksesta johtuvat meneillään olevat ja
ennustetut ympäristöolosuhteiden muutokset;
b) lajien elinympäristöjen riittävä laatu ja määrä, joita niiden suotuisan suojelun
tason saavuttaminen edellyttää, ottaen huomioon kyseisten elinympäristöjen
palauttamiseen parhaiten soveltuvat alueet, tarvittavat elinympäristöjen väliset
yhteydet, jotta lajien kannat voivat menestyä, sekä ilmastonmuutoksesta
johtuvat meneillään olevat ja ennustetut ympäristöolosuhteiden muutokset.
3. Jäsenvaltioiden on vahvistettava viimeistään vuoteen 2030 mennessä tyydyttävät
tasot kullekin 8 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa
tarkoitetulle indikaattorille avoimen ja toimivan prosessin ja arvioinnin avulla,
käyttäen perusteena tuoreimpaa tieteellistä näyttöä ja, jos sellainen on käytettävissä,
17 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua kehystä.
4. Jäsenvaltioiden on yksilöitävä ja kartoitettava ennallistamisen tarpeessa olevat
maatalous- ja metsäalueet, erityisesti alueet, jotka tuotannon tehostamisen tai muiden
hoitoon liittyvien tekijöiden vuoksi tarvitsevat parempaa kytkeytyneisyyttä ja
maiseman monimuotoisuutta.
5. Jäsenvaltioiden on määritettävä synergia ilmastonmuutoksen hillitsemisen,
ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofien ehkäisyn kanssa ja priorisoitava
ennallistamistoimenpiteitä sen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon
myös:
a) asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklassa tarkoitettu yhdennetty kansallinen
energia- ja ilmastosuunnitelmansa;
b) asetuksen (EU) 2018/1999 15 artiklassa tarkoitettu pitkän aikavälin
strategiansa;
c) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklassa
asetettu unionin sitova tavoite vuodelle 2030.
6. Jäsenvaltioiden on koordinoitava kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatiminen
uusiutuvan energian ydinkehittämisalueiden nimeämisen kanssa. Luonnon
ennallistamissuunnitelmien valmistelun aikana jäsenvaltioiden on varmistettava
synergia jo nimettyjen uusiutuvan energian ydinkehittämisalueiden kanssa ja
varmistettava, että uusiutuvan energian ydinkehittämisalueiden toiminta, mukaan
lukien direktiivissä (EU) 2018/2001 säädetyt uusiutuvan energian
ydinkehittämisalueisiin sovellettavat lupamenettelyt, eivät muutu.
7. Jäsenvaltioiden on kansallisia ennallistamissuunnitelmiaan laatiessaan otettava
huomioon:
a) Natura 2000 -alueita varten direktiivin 92/43/ETY mukaisesti vahvistetut
suojelutoimenpiteet;
b) direktiivin 92/43/ETY mukaisesti laaditut hankkeiden toteuttamisjärjestyksen
sisältävät toimintasuunnitelmat;
c) direktiivin 2000/60/EY mukaisesti laadittuihin vesipiirin hoitosuunnitelmiin
sisältyvät toimenpiteet vesimuodostumien hyvän ekologisen ja kemiallisen
tilan saavuttamiseksi;
d) direktiivin 2008/56/EY mukaisesti laaditut meristrategiat ympäristön hyvän
tilan saavuttamiseksi kaikilla unionin merialueilla;
e) direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti laaditut kansalliset
ilmansuojeluohjelmat;
f) biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti
laaditut kansalliset biodiversiteettistrategiat ja toimintasuunnitelmat;
g) yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa hyväksytyt säilyttämistoimenpiteet.
8. Jäsenvaltioiden on kansallisia ennallistamissuunnitelmia laatiessaan hyödynnettävä
liitteessä VII lueteltuja esimerkkejä ennallistamistoimenpiteistä erityisten
kansallisten ja paikallisten olosuhteiden ja viimeisimmän tieteellisen näytön mukaan.
9. Jäsenvaltioiden on kansallisia ennallistamissuunnitelmia laatiessaan pyrittävä
optimoimaan ekosysteemien ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset toiminnot sekä
asianomaisten alueiden ja yhteisöjen kestävän kehityksen edistäminen.
10. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan edistettävä synergiaa muiden
jäsenvaltioiden kansallisten ennallistamissuunnitelmien kanssa, erityisesti rajojen yli
ulottuvien ekosysteemien osalta.
11. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennallistamissuunnitelman valmistelu on
avointa, osallistavaa ja toimivaa ja että yleisölle annetaan varhaisessa vaiheessa ja
tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua sen laatimiseen. Kuulemisten on oltava
direktiivin 2001/42/EY 4–10 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

12 artikla, Kansallisten ennallistamissuunnitelmien sisältö

1. Kansallisen ennallistamissuunnitelman on katettava vuoteen 2050 ulottuva ajanjakso,
ja siinä on asetettava välimääräajat, jotka vastaavat 4–10 artiklassa säädettyjä
tavoitteita ja velvoitteita.
2. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä kansalliseen ennallistamissuunnitelmaansa tämän
artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistettua yhdenmukaista muotoa käyttäen seuraavat
tiedot:
a) niiden alueiden määrällinen määrittäminen, jotka on ennallistettava 4–10
artiklassa vahvistettujen ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi 11 artiklan
mukaisesti tehdyn valmistelutyön ja näiden alueiden paikkatietokarttojen
perusteella;
b) kuvaus 4–10 artiklassa säädettyjen tavoitteiden ja velvoitteiden täyttämiseksi
suunnitelluista tai käyttöön otetuista ennallistamistoimenpiteistä ja erittely siitä,
mitä näistä ennallistamistoimenpiteistä suunnitellaan tai otetaan käyttöön
direktiivin 92/43/ETY mukaisesti perustetussa Natura 2000 -verkostossa;
c) tiedot toimenpiteistä, joilla varmistetaan 4 artiklan 6 kohdan ja 5 artiklan 6
kohdan mukaisesti, että liitteissä I ja II lueteltujen luontotyyppien kattamat
alueet eivät heikkene alueilla, joilla on saavutettu hyvä tila, ja että 4 artiklan 3
kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lajien elinympäristöt eivät
heikkene alueilla, joilla lajin elinympäristöjen riittävä laatu on saavutettu;
d) tiedot toimenpiteistä, joilla varmistetaan 4 artiklan 7 kohdan ja 5 artiklan 7
kohdan mukaisesti, että liitteissä I ja II lueteltujen luontotyyppien kattamat
alueet eivät heikkene;
e) luettelo esteistä ja 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti poistettaviksi määritetyistä
esteistä, suunnitelma niiden poistamiseksi 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja
ennuste vapaasti virtaavien jokien pituudesta, joka saavutetaan poistamalla
kyseiset esteet vuoteen 2030 ja vuoteen 2050 mennessä, sekä mahdolliset muut
toimenpiteet, joilla palautetaan tulvatasanteiden luonnollinen toiminta 7
artiklan 3 kohdan mukaisesti;
f) 4–10 artiklan mukaisten ennallistamistoimenpiteiden käyttöönoton aikataulu;
g) erityinen osio, jossa esitetään tarvittaessa jäsenvaltion syrjäisimmillä alueilla
toteutettavat räätälöidyt ennallistamistoimenpiteet;
h) 4 ja 5 artiklan mukainen ennallistamisen kohteena olevien alojen seuranta,
menettely 4–10 artiklan mukaisesti käyttöön otettujen
ennallistamistoimenpiteiden toimivuuden arvioimiseksi ja tarvittaessa
kyseisten toimenpiteiden tarkistamiseksi sen varmistamiseksi, että 4–10
artiklassa säädetyt tavoitteet ja velvoitteet täyttyvät;
i) tiedot säännöksistä, joilla varmistetaan 4–10 artiklassa tarkoitettujen
ennallistamistoimenpiteiden jatkuvat, pitkäaikaiset ja kestävät vaikutukset;
j) ennallistamistoimenpiteisiin liittyvät arvioidut sivuhyödyt ilmastonmuutoksen
hillitsemiselle ajan mittaan sekä näiden toimenpiteiden laajemmat
sosioekonomiset hyödyt;
k) erityinen osio, jossa esitetään, miten kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa
otetaan huomioon:
i) ilmastonmuutosskenaarioiden merkitys ennallistamistoimenpiteiden tyypin ja
sijainnin suunnittelussa;
ii) ennallistamistoimenpiteiden mahdollisuudet minimoida ilmastonmuutoksen
vaikutukset luontoon, ehkäistä luonnonkatastrofeja ja tukea
sopeutumista;
iii) synergia kansallisten sopeutumisstrategioiden tai -suunnitelmien ja
kansallisten katastrofiriskien arviointiraporttien kanssa;
iv) yleiskatsaus kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan sisältyvien
toimenpiteiden ja kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman välisestä
vuorovaikutuksesta;
l) ennallistamistoimenpiteiden täytäntöönpanoa varten arvioidut rahoitustarpeet,
joihin on sisällyttävä kuvaus tuesta sidosryhmille, joihin
ennallistamistoimenpiteet tai muut tästä asetuksesta johtuvat uudet velvoitteet
vaikuttavat, sekä aiotun julkisen tai yksityisen rahoituksen keinot, mukaan
lukien (yhteis)rahoitus unionin rahoitusvälineiden kanssa;
m) ilmoitus tuista, jotka vaikuttavat kielteisesti tavoitteiden saavuttamiseen ja
tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseen;
n) yhteenveto kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu- ja
laatimisprosessista, mukaan lukien tiedot yleisön osallistumisesta ja siitä, miten
paikallisyhteisöjen ja sidosryhmien tarpeet on otettu huomioon;
o) erityinen osio, jossa esitetään, miten komission havainnot 14 artiklan 4
kohdassa tarkoitetusta kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta on
otettu huomioon 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Jos asianomainen jäsenvaltio ei käsittele komission havaintoa tai merkittävää osaa siitä, kyseisen jäsenvaltion on esitettävä perustelunsa

3. Kansallisiin ennallistamissuunnitelmiin on tarvittaessa sisällytettävä säilyttämistoimenpiteet, jotka jäsenvaltio aikoo hyväksyä yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti, mukaan lukien yhteisissä suosituksissa esitetyt säilyttämistoimenpiteet, jotka jäsenvaltio aikoo käynnistää asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistettua menettelyä noudattaen, sekä kaikki asiaankuuluvat tiedot kyseisistä toimenpiteistä.

4. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä yhdenmukaisen muodon
vahvistamiseksi ennallistamissuunnitelmille. Nämä täytäntöönpanosäädökset
hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Euroopan ympäristökeskus avustaa komissiota yhdenmukaisen muodon laatimisessa.

13 artikla, Kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava 11 ja 12 artiklassa tarkoitetun kansallisen
ennallistamissuunnitelman luonnos komissiolle viimeistään... päivänä...kuuta...
[julkaisutoimisto lisää päivämäärän = seuraavan kuukauden ensimmäinen päivä sen jälkeen,
kun 24 kuukautta on kulunut tämän asetuksen voimaantulosta]

14 artikla, Kansallisten ennallistamissuunnitelmien arviointi

1. Komissio arvioi kansallisten ennallistamissuunnitelmien luonnokset kuuden
kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Komissio toimii kyseistä arviointia
tehdessään tiiviissä yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion kanssa.
2. Tarkastellessaan kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnosta komissio arvioi,
onko suunnitelma 12 artiklan mukainen ja onko se riittävä 4–10 artiklassa
säädettyjen tavoitteiden ja velvoitteiden sekä 1 artiklassa tarkoitettujen unionin
yleisten tavoitteiden noudattamisen kannalta sekä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen
erityisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta eli pystytäänkö ennallistamaan
vähintään 25 000 kilometriä jokia vapaasti virtaaviksi joiksi unionissa vuoteen 2030
mennessä ja onko vähintään 10 prosentilla unionin maatalousmaasta hyvin
monimuotoisia maisemapiirteitä vuoteen 2030 mennessä.
3. Kansallisten ennallistamissuunnitelmien luonnosten arvioinnissa komissiota
avustavat asiantuntijat tai Euroopan ympäristökeskus.
4. Komissio voi esittää havaintoja jäsenvaltioille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun
kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnos on vastaanotettu.
5. Jäsenvaltioiden on otettava komission mahdolliset havainnot asianmukaisesti
huomioon lopullisessa kansallisessa ennallistamissuunnitelmassaan.
6. Jäsenvaltioiden on viimeisteltävä, julkaistava ja toimitettava komissiolle kansallinen
ennallistamissuunnitelmansa kuuden kuukauden kuluessa komission havaintojen
vastaanottamisesta.

15 artikla, Kansallisten ennallistamissuunnitelmien uudelleentarkastelu

1. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava uudelleen kansallista ennallistamissuunnitelmaansa
vähintään kerran kymmenessä vuodessa 11 ja 12 artiklan mukaisesti ottaen
huomioon suunnitelmien täytäntöönpanossa saavutettu edistys, paras käytettävissä
oleva tieteellinen näyttö sekä saatavilla oleva tietämys ilmastonmuutoksesta
johtuvista ympäristöolosuhteiden muutoksista tai odotetuista muutoksista.
2. Jos ilmenee, että kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet
eivät ole riittäviä 4–10 artiklassa säädettyjen tavoitteiden ja velvoitteiden
noudattamiseksi 17 artiklan mukaisen seurannan perusteella, jäsenvaltioiden on
tarkistettava kansallista ennallistamissuunnitelmaa ja sisällytettävä siihen täydentäviä
toimenpiteitä.
3. Jos komissio katsoo 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja 18 artiklan 4
ja 5 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, että jäsenvaltion edistyminen ei riitä
4–10 artiklassa säädettyjen tavoitteiden ja velvoitteiden noudattamiseen, komissio
voi pyytää asianomaista jäsenvaltiota toimittamaan päivitetyn kansallisen
ennallistamissuunnitelman luonnoksen täydentävine toimenpiteineen. Päivitetty
kansallinen ennallistamissuunnitelma, johon sisältyy täydentäviä toimenpiteitä, on
julkaistava ja toimitettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komission pyyntö
on vastaanotettu.

16 artikla, Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti yleisöön
kuuluvilla, joiden etua asia riittävästi koskee tai jotka väittävät oikeuksiensa
heikentyvän, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti
perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä uudelleen tutkittavaksi
kansallisten ennallistamissuunnitelmien asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen
laillisuus sekä toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset laiminlyönnit riippumatta
siitä, millainen rooli yleisöllä on ollut kansallisen ennallistamissuunnitelman
valmistelu- ja laatimisprosessissa.
2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuden
heikentämisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhakuja vireillepano-oikeus. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ympäristönsuojelua
edistävillä ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävillä valtioista
riippumattomilla järjestöillä katsotaan olevan oikeuksia, joita on mahdollista
heikentää, ja niillä katsotaan olevan tässä kohdassa tarkoitetulla tavalla etu, jota asia
riittävällä tavalla koskee.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen muutoksenhakumenettelyjen on oltava
oikeudenmukaisia, tasapuolisia, nopeita ja maksuttomia, eivätkä ne saa olla niin
kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja niiden on myös
tarjottava riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot, joihin sisältyvät tarvittaessa
kieltomääräykset.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saatavilla on helposti käytännön tietoja
mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa toteutettaviin
muutoksenhakumenettelyihin.

IV LUKU
SEURANTA JA RAPORTOINTI

17 artikla, Seuranta

1. Jäsenvaltioiden on seurattava seuraavia:
a) luontotyyppien tila ja tilan kehityssuunta sekä 4 ja 5 artiklassa tarkoitettujen
lajien elinympäristöjen laatu ja laadun kehityssuunta alueilla, joihin sovelletaan
12 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitettuun seurantaan perustuvia
ennallistamistoimenpiteitä;
b) 6 artiklassa tarkoitetut kaupunkien viheralueet ja puiden latvuspeittävyys
kaupungeissa sekä pienemmissä kaupungeissa ja esikaupungeissa;
c) liitteessä IV luetellut maatalouden ekosysteemien biodiversiteetti-indikaattorit;
d) liitteessä V lueteltujen yleisten viljelymaiden lintulajien kannat;
e) liitteessä VI luetellut metsien ekosysteemien biodiversiteetti-indikaattorit;
f) pölyttäjälajien runsaus ja monimuotoisuus 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti
vahvistetun menetelmän mukaisesti;
g) liitteissä I ja II lueteltujen luontotyyppien kattamien alueiden pinta-ala ja tila
koko niiden alueella;
h) edellä 4 artiklan 3 kohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lajien
elinympäristön alue ja laatu koko jäsenvaltion alueella.
2. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukainen seuranta on aloitettava heti, kun
ennallistamistoimenpiteet on otettu käyttöön.
3. Edellä olevan 1 kohdan b, c, d ja e alakohdan mukainen seuranta alkaa
[Julkaisutoimisto: lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä].
4. Tämän artiklan 1 kohdan f alakohdan mukainen seuranta aloitetaan vuoden kuluttua
8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulosta.
5. Tämän artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan mukainen seuranta, joka koskee
orgaanisen hiilen määrää viljelymaan kivennäismaassa ja sellaisen maatalousmaan
osuutta, jolla on hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä, ja e alakohdan mukainen
seuranta, joka koskee pystyyn kuolleita puita, maahan kaatuneita kuolleita puita, eriikäisrakenteisten metsien osuutta, metsien kytkeytyneisyyttä ja orgaanisen hiilen
varantoa, on toteutettava vähintään kolmen vuoden välein ja mahdollisuuksien
mukaan joka vuosi. Kyseisen kohdan c alakohdan mukainen seuranta, joka koskee
niittyperhosindeksiä, kyseisen kohdan d ja e alakohdan mukainen seuranta, joka
koskee yleisten metsälintujen indeksiä, ja kyseisen kohdan f alakohdan mukainen
seuranta, joka koskee pölyttäjälajeja, on toteutettava vuosittain. Kyseisen kohdan g ja
h alakohdan mukainen seuranta on suoritettava vähintään joka kuudes vuosi, ja se on
koordinoitava direktiivin 92/43/ETY 17 artiklan mukaisen raportointisyklin kanssa.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdan b
alakohdassa tarkoitettuja maatalouden ekosysteemejä koskevia indikaattoreita ja 10
artiklan 2 kohdan a, b ja f alakohdassa tarkoitettuja metsien ekosysteemejä koskevia
indikaattoreita seurataan tavalla, joka on yhdenmukainen asetuksissa (EU) 2018/841
ja (EU) 2018/1999 vaaditun seurannan kanssa.
7. Jäsenvaltioiden on julkistettava tämän artiklan nojalla suoritetun seurannan tuottamat
tiedot Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY112 mukaisesti ja 5
kohdassa säädettyjen seurantatiheyksien mukaisesti.
8. Jäsenvaltioiden seurantajärjestelmien on perustuttava sähköisiin tietokantoihin ja
paikkatietojärjestelmiin, ja niissä on maksimoitava kaukokartoitustekniikoista, maan
havainnoinnista (Copernicus-palvelut), in situ -sensoreista ja -laitteista tai
kansalaistieteestä saatavien tietojen ja palvelujen saatavuus ja käyttö hyödyntämällä
tekoälyn, kehittyneen datan analyysin ja käsittelyn tarjoamia mahdollisuuksia.
9. Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla
a) määritetään menetelmät liitteessä IV lueteltujen maatalouden ekosysteemejä
koskevien indikaattorien seuraamiseksi;
b) määritetään menetelmät liitteessä VI lueteltujen metsien ekosysteemejä
koskevien indikaattorien seuraamiseksi;
c) laaditaan puitteet 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tyydyttävien tasojen
asettamiselle.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua
tarkastelumenettelyä noudattaen.

18 artikla, Raportointi

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähköisesti ala, johon sovelletaan 4–10
artiklassa tarkoitettuja ennallistamistoimenpiteitä, ja 7 artiklassa tarkoitetut esteet,
jotka on poistettu, vuosittain alkaen [julkaisutoimisto: lisätään tämän asetuksen
voimaantulopäivä].
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle, jota avustaa Euroopan ympäristökeskus,
vähintään joka kolmas vuosi, sähköisesti seuraavat tiedot:
a) edistyminen kansallisen ennallistamissuunnitelman täytäntöönpanossa,
ennallistamistoimenpiteiden käyttöönotossa ja 4–10 artiklan mukaisesti
asetettujen tavoitteiden ja velvoitteiden noudattamisessa;
b) 17 artiklan mukaisesti toteutetun seurannan tulokset. Raportointi 17 artiklan 1
kohdan g ja h alakohdan mukaisesti suoritetun seurannan tuloksista olisi
toimitettava myös paikkatietokarttojen muodossa;
c) niiden alueiden sijainti ja laajuus, joihin sovelletaan 4 artiklassa, 5 artiklassa ja
9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ennallistamistoimenpiteitä, mukaan lukien
paikkatietokartta kyseisistä alueista;
d) 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päivitetty luettelo esteistä;
e) tiedot edistymisestä rahoitustarpeiden täyttämisessä 12 artiklan 2 kohdan 1
alakohdan mukaisesti, mukaan lukien tarkastelu, jossa toteutuneita
investointeja verrataan alkuperäisiin investointioletuksiin.
Ensimmäiset kertomukset on toimitettava kesäkuussa 2031, ja niiden on katettava ajanjakso
vuoteen 2030 saakka.
3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan muoto, rakenne ja
yksityiskohtaiset järjestelyt tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen
esittämistä varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklan 2
kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Euroopan ympäristökeskus
avustaa komissiota sähköisen raportoinnin muodon, rakenteen ja yksityiskohtaisten
järjestelyjen laatimisessa.
4. Euroopan ympäristökeskus toimittaa komissiolle jäsenvaltioiden tämän artiklan 1
kohdan ja 17 artiklan 7 kohdan mukaisesti saataville asettamien tietojen perusteella
vuosittain teknisen katsauksen edistymisestä tässä asetuksessa säädettyjen
tavoitteiden ja velvoitteiden noudattamisessa.
5. Euroopan ympäristökeskus toimittaa komissiolle jäsenvaltioiden tämän artiklan 1, 2
ja 3 kohdan mukaisesti saataville asettamien tietojen perusteella vuosittain unionin
laajuisen teknisen katsauksen edistymisestä tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden
ja velvoitteiden noudattamisessa. Se voi myös käyttää direktiivin 92/43/ETY 17
artiklan, direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan, direktiivin 2009/147/EY 12 artiklan ja
direktiivin 2008/56/EY 18 artiklan mukaisesti raportoituja tietoja. Kertomus on
toimitettava kesäkuuhun 2032 mennessä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein.
6. Komissio antaa vuodesta 2029 alkaen Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka
kolmas vuosi kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat riittäviä
ja ajantasaisia ja että ne ovat yleisön saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2003/4/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY ja
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024 mukaisesti.

V LUKU
SÄÄDÖSVALLAN SIIRTÄMINEN JA KOMITEAMENETTELY

19 artikla, Liitteiden muuttaminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä I luontotyyppiryhmien mukauttamiseksi.
2. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä II luontotyyppien luettelon ja luontotyyppiryhmien
mukauttamiseksi.
3. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä III 5 artiklassa tarkoitettujen merellisten lajien luettelon
mukauttamiseksi viimeisimmän tieteellisen näytön perusteella.
FI 53 FI
4. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä IV maatalouden ekosysteemien indikaattorien kuvauksen, yksikön
ja menetelmän mukauttamiseksi viimeisimmän tieteellisen näytön perusteella.
5. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä V, jotta voidaan päivittää lajien luetteloa, jota käytetään
viljelysmaiden yhteisessä lintuindeksissä jäsenvaltioissa.
6. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä VI metsäekosysteemien indikaattorien kuvauksen, yksikön ja
menetelmän mukauttamiseksi viimeisimmän tieteellisen näytön perusteella.
7. Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitettä VII ennallistamistoimenpiteiden esimerkkien luettelon
mukauttamiseksi.

20 artikla, Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa
säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle [Julkaisutoimisto: lisätään tämän asetuksen
voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 19 artiklassa tarkoitettu valta antaa
delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen
viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä.
Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei
Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme
kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 19 artiklassa
tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa
päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää
seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin
virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna
päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten
pätevyyteen.
4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion
nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016
tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa113 vahvistettujen periaatteiden
mukaisesti.
5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi
yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6. Edellä 19 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos
Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun
asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle,
ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat
ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta
säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan
kahdella kuukaudella.

21 artikla, Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011
tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

22 artikla, Uudelleentarkastelu

1. Komissio arvioi tämän asetuksen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2035
mennessä.
2. Komissio esittää kertomuksen arvioinnin keskeisistä havainnoista Euroopan
parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden
komitealle. Jos komissio katsoo sen aiheelliseksi, kertomukseen liitetään
lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten muuttamiseksi;
tällöin otetaan huomioon tarve asettaa ennallistamista koskevia lisätavoitteita niiden
yhteisten menetelmien perusteella, joilla arvioidaan 4 ja 5 artiklan soveltamisalaan
kuulumattomien ekosysteemien tilaa, sekä tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön.

23 artikla, Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on
julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa
jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Puhemies

Neuvoston puolesta Puheenjohtaja

LIITE I: MAA-ALUEIDEN, RANNIKOIDEN JA MAKEAN VEDEN EKOSYSTEEMIT – 4

ARTIKLAN 1 JA 2 KOHDASSA TARKOITETUT LUONTOTYYPIT JA
LUONTOTYYPPIRYHMÄT
Jäljempänä olevaan luetteloon sisältyvät kaikki 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut
direktiivin 92/43/ETY liitteessä I luetellut maa-alueiden, rannikoiden ja makean veden
luontotyypit sekä kuusi näiden luontotyyppien ryhmää eli 1) kosteikot (rannikko ja sisämaa),
2) niityt ja muut laidunalueet, 3) jokien, järvien sekä tulva- ja ranta-alueiden luontotyypit, 4)metsät, 5) arojen, nummien ja pensaikkojen luontotyypit sekä 6) kallioiden ja dyynien
luontotyypit

1. RYHMÄ 1: KOSTEIKOT (RANNIKKO JA SISÄMAA)

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY  liitteessä I esitetty luonto tyypin koodi	Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin nimi
Rannikon ja suolamaiden luontotyypit
1130	Jokisuistot
1140	Muta- ja hiekkamatalikot, joita merivesi ei peitä laskuveden aikana
1150	Rannikon laguunit
1310	Salicornia ja muut mudassa ja hiekassa elävät yksivuotiset kasvit
1320	Spartina-merenrantaniityt (Spartinion maritimae)
1330	Atlantin alueen suolaniityt (Glauco-Puccinellietalia maritimae)
1340	Sisämaan suolaniityt
1410	Mediterraanisen alueen suolaniityt (Juncetalia maritimi)
1420	Mediterraanisen ja termo-atlanttisen alueen suolamaan pensastot (Sarcocornetea fruticosae)
1530	Pannonian suola-arot ja marskimaat
1650	Itämeren boreaaliset kapeat murtovesilahdet

Kosteat nummet ja suoniityt
4010	Pohjois-Atlantin alueen kosteat Erica tetralix-nummet
4020	Lauhkean vyöhykkeen kosteat Erica ciliaris- ja Erica tetralix-kasvuiset nummet
6460	Troodoksen suoniityt
Suot
7110	Keidassuot
7120	Muuttuneet ennallistamiskelpoiset keidassuot
7130	Peittosuot
7140	Vaihettumissuot ja rinnesuot
7150	Turvekerrosten Rhynchosporion-painaumat
7160	Fennoskandian lähteet ja lähdesuot
7210	Luhtaletot, joissa Cladium mariscus -kasvillisuutta ja Caricion davallianae - lajeja
7220	Cratoneurion-huurresammalähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia
7230	Letot
7240	Alpiiniset Caricion bicoloris-atrofuscae -pioneerikasvustot
7310	Aapasuot
7320	Palsasuot
Kosteat metsät
9080	Fennoskandian metsäluhdat
91D0	Puustoiset suot

2. RYHMÄ 2: NIITYT JA MUUT LAIDUNALUEIDEN LUONTOTYYPIT

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY  liitteessä I esitetty luontotyypin koodi	Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin nimi
Rannikoiden ja dyynien luontotyypit
1630	Itämeren boreaaliset rantaniityt
21A0	Machairit
Nummien ja pensaikkojen luontotyypit
4030	Eurooppalaiset kuivat nummet
4040	Erica vagans-kasvuiset kuivat Atlantin rannikkonummet
4090	Kotoperäiset oro-mediterraaniset piikkipensaistonummet
5130	Nummien ja kalkkipitoisten niittyjen Juniperus communis-katajikot
8240	Paljaat kalkkikivikalliot
Niityt
6110	Kivikkoiset, kalkkivaikutteiset tai emäksiset Alysso-Sedion albi -niityt
6120	Kuivat kalkkipitoiset niityt
6130	Kalamiininiityt, joissa Violetalia calaminariae -kasvillisuutta
6140	Pyreneiden silikaattialustan Festuca eskia -niityt
6150	Alpiiniset ja boreaaliset silikaattialustan niityt
6160	Oroiberiaaniset Festuca indigesta -niityt
6170	Alpiiniset ja subalpiiniset kalkkiniityt
6180	Makaronesian mesofiiliset niityt

6190	Pannonian kivikkoniityt (Stipo-Festucetalia pallentis)
6210	Puoliluontaiset kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisilla alustoilla (Festuco Brometalia)
6220	Ruohoja ja yksivuotisia kasveja kasvavat Thero-Brachypodietea-pseudostepit
6230	Runsaslajiset Nardus-niityt vuoristoalueiden silikaattialustoilla (ja Manner Euroopan vuorten alapuolisilla alueilla)
6240	Subpannonian aroniityt
6250	Pannonian lössimaiden aroniityt
6260	Pannonian hiekka-arot
6270	Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt
6280	Alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot
62A0	Itäisen submediterraanisen alueen kuivat niityt (Scorzoneratalia villosae)
62B0	Kyproksen serpentiininiityt
62C0	Ponto-Sarmatian arot
62D0	Oro-Moesian happamat niityt
6410	Molinia-niityt kalkki-, turve- ja savialustoilla (Molinion caeruleae)
6420	Välimeren alueen korkeakasvuiset kosteat Molinio-Holoschoenion-niityt
6510	Alankojen niitetyt niityt (Alopecurus pratensis, Sanguisorba officinalis)
6520	Vuoristojen niitetyt niityt
Dehesat ja metsittyneet niityt
6310	Dehesat, jossa ainavihantaa Quercus spp.-puustoa
6530	Fennoskandian lehdes- ja vesaniityt
9070	Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet

3. RYHMÄ 3: JOKIEN, JÄRVIEN SEKÄ TULVA- JA RANTA-ALUEIDEN LUONTOTYYPIT

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin koodi	Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin nimi
Joet ja järvet
3110	Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae)
3120	Läntisen Välimeren hiekkakenttien niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet, joissa on Isoetes spp. -kasvillisuutta
3130	Niukka-keskiravinteiset järvet, joissa Littorelletea uniflorae- ja/tai Isoëto Nanojuncetea-kasvillisuutta
3140	Kovat niukka-keskiravinteiset vedet, joissa vedenalaista Chara spp. - kasvillisuutta
3150	Magnopotamion- tai Hydrocharition-kasvustoiset luontaisesti ravinteiset järvet
3160	Humuspitoiset järvet ja lammet
3170	Mediterraanisen alueen tilapäiset lammikot
3180	Turloughit
3190	Kipsikarstien järvet
31A0	Transilvanian kuumien lähteiden lootuskasvustot
3210	Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit
3220	Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus
3230	Alpiiniset joet ja niiden Myricaria germanica -valtainen kasvillisuus
3240	Alpiiniset joet ja niiden Salix elaeagnos ‑valtainen puuvartinen kasvillisuus
3250	Välimeren alueen läpi vuoden virtaavat joet, joissa on Glaucium flavum - valtaista kasvillisuutta
3260	Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis- ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

3270	Vuorten alapuolisten jokien Chenopodion rubri p.p.- ja Bidention p.p. - kasvillisuus
3280	Välimeren alueen läpi vuoden virtaavat Paspalo-Agrostidion-kasvustoiset joet, joissa riippuvaa Salix- ja Populus alba -kasvustoa
3290	Välimeren alueen osan vuotta virtaavat joet, joissa Paspalo-Agrostidion kasvillisuutta
32A0	Karstijokien kalkkikiviputoukset Dinaarisilla alpeilla
Tulvaniityt
6430	Kostea suurruohokasvillisuus
6440	Jokilaaksojen Cnidion dubii -tulvaniityt
6450	Pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt
6540	Submediterraanisen alueen Molinio-Hordeion secalini ‑niityt
Tulva- ja rantametsät
9160	Subatlanttiset ja Keski-Euroopan Carpinion betuli ‑tammi- tai tammi valkopyökkimetsät
91E0	Alnus glutinosa- ja Fraxinus excelsior -tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae, Salicion albae)
91F0	Sekametsät, joissa Quercus robur, Ulmus laevis, Ulmus minor, Fraxinus excelsior tai Fraxinus angustifolia, suurten jokien varsilla (Ulmenion minoris)
92A0	Salix alba- ja Populus alba -kasvuiset galleriametsät
92B0	Välimeren alueen osan vuotta kuivina olevien vesireittien rantakasvustot, joihin kuuluu Rhododendron ponticum, Salix ym.
92C0	Platanus orientalis- ja Liquidambar orientalis -metsät (Platanion orientalis)
92D0	Eteläiset jokivarsien galleriametsät ja tiheiköt (Nerio-Tamaricetea ja Securinegion tinctoriae)
9370	Phoenix-palmulehdot

4. RYHMÄ 4: METSÄT

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin koodi	Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin nimi
Boreaaliset metsät
9010	Boreaaliset luonnonmetsät
9020	Fennoskandian hemiboreaaliset luontaiset jalopuumetsät (Quercus, Tilia, Acer, Fraxinus tai Ulmus), joissa paljon epifyyttejä
9030	Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät
9040	Tunturikoivikot, joissa Betula pubescens ssp. czerepanovii -kasvillisuutta
9050	Fennoskandian boreaaliset lehdot, joissa Picea abies -kasvillisuutta
9060	Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit
Lauhkean alueen metsät
9110	Luzulo-Fagetum-pyökkimetsät
9120	Atlanttiset happamat pyökkimetsät, joissa Ilex ja joskus myös Taxus pensaskerroksessa (Quercion robori-petraeae tai Ilici-Fagenion)
9130	Asperulo-Fagetum-pyökkimetsät
9140	Keski-Euroopan Acer ja Rumex arifolius -subalpiiniset pyökkimetsät
9150	Keski-Euroopan kalkkimaiden Cephalanthero-Fagion-pyökkimetsät
9170	Galio-Carpinetum-tammi/valkopyökkimetsät
9180	Tilio-Acerion-rinne-, vyörymä- ja raviinimetsät
9190	Hiekkatasankojen vanhat happamat Quercus robur -metsät
91A0	Brittein saarten Ilex- ja Blechnum-kasvustoiset vanhat tammimetsät

91B0	Termofiiliset Fraxinus angustifolia -kasvuiset metsät
91G0	Pannonian metsät, joissa Quercus petraea ja Carpinus betulus -puustoa
91H0	Pannonian metsät, joissa Quercus pubescens -puustoa
91I0	Eurosiperialaiset tammi-sekametsät, joissa Quercus spp. -puustoa
91J0	Brittein saarten Taxus baccata -metsät
91K0	Illyrian Fagus sylvatica -metsät (Aremonio-Fagion)
91L0	Illyrian tammi-valkopyökkimetsät (Erythronio-carpinion)
91M0	Pannonian-Balkanin turkintammi- ja talvitammimetsät
91P0	Pyhän Ristin vuoriston pihtametsät (Abietetum polonicum)
91Q0	Länsi-Karpaattien kalkkimaiden metsämänniköt Pinus sylvestris
91R0	Dinaarien dolomiittien metsämäntymetsät (Genisto januensis-Pinetum)
91S0	Läntisen Mustanmeren alueen pyökkimetsät
91T0	Keski-Euroopan jäkäläiset mäntymetsät
91U0	Sarmatian arojen mäntymetsät
91V0	Daakian pyökkimetsät (Symphyto-Fagion)
91W0	Moesian pyökkimetsät
91X0	Dobrogean pyökkimetsät
91Y0	Daakian tammi-/valkopyökkimetsät
91Z0	Moesian hopealehmusmetsät
91AA	Valkotammimetsät
91BA	Moesian saksanpihtametsät
91CA	Rodopien ja Balkanin vuorijonon metsämäntymetsät
Välimeren alueen ja Makaronesian metsät
9210	Apenniinien Taxus- ja Ilex-kasvuiset pyökkimetsät
9220	Apenniinien Abies alba -kasvuiset pyökkimetsät ja Abies nebrodensis - kasvuiset pyökkimetsät
9230	Galician ja Portugalin Quercus robur- ja Quercus pyrenaica -metsät

 

9240	Pyreneitten niemimaan Quercus faginea- ja Quercus canariensis -metsät
9250	Quercus trojana -metsät
9260	Castanea sativa -metsät
9270	Kreikan Abies borisii-regis-kasvuiset pyökkimetsät
9280	Quercus frainetto -metsät
9290	Cupressus -metsät (Acero-Cupression)
9310	Aigeian alueen Quercus brachyphylla -metsät
9320	Olea- ja Ceratonia -metsät
9330	Quercus suber -metsät
9340	Quercus ilex- ja Quercus rotundifolia -metsät
9350	Quercus macrolepis -metsät
9360	Makaronesian laakeripuumetsät (Laurus, Ocotea)
9380	Ilex aquifolium -metsät
9390	Quercus alnifolia -pensaikot ja pienpuutammistot
93A0	Quercus infectoria -tammistot (Anagyro foetidae-Quercetum infectoriae)
Vuoristojen havumetsät
9410	Happamat vuoristojen Picea-metsät alpiiniseen vyöhykkeeseen asti (Vaccinio Piceetea)
9420	Alpiiniset Larix decidua- ja Pinus cembra -metsät
9430	Vuorten ja subalpiiniset Pinus uncinata -metsät
9510	Eteläisten Apenniinien Abies alba -metsät
9520	Abies pinsapo -metsät
9530	(Sub)mediterraaniset kotoperäisiä euroopanmustamäntyjä kasvavat mäntymetsät
9540	Mediterraanisen alueen kotoperäisiä mesogeenisiä mäntyjä kasvavat mäntymetsät
9550	Kanarian saarten kotoperäiset mäntymetsät
9560	Kotoperäiset Juniperus spp.-metsät

 

9570	Tetraclinis articulata -metsät
9580	Mediterraaniset Taxus baccata -metsät
9590	Cedrus brevifolia -metsät (Cedrosetum brevifoliae)
95A0	Oro-mediterraaniset mäntysiemenmetsät

5. RYHMÄ 5: AROJEN, NUMMIEN JA PENSAIKKOJEN LUONTOTYYPIT

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin koodi	Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin nimi
Suola- ja kipsiarot
1430	Typpipitoiset suolamaan pensastot (Pegano-Salsoletea)
1510	Mediterraanisen alueen suola-arot (Limonietalia)
1520	Pyreneitten niemimaan alueen kipsiarot (Gypsophiletalia)
Lauhkean alueen nummet ja pensaikot
4050	Makaronesian kotoperäiset nummet
4060	Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat
4070	Pinus mugo- ja Rhododendron hirsutum (Mugo-Rhododendretum hirsuti) - kasvuiset pensaikot
4080	Subarktiset Salix spp. -pensaikot
40A0	Subkontinentaaliset Pannonian pensastot
40B0	Rodopien Potentilla fruticosa -pensaikot
40C0	Ponto-Sarmatian vuosittain varisevat pensaikot

 

Sklerofyyttiset pensaikot (matorral)
5110	Kalkkikivirinteiden vakiintuneet, kserotermofiiliset Buxus sempervirens - kasvustot (Berberidion p.p.)
5120	Vuorten Cytisus purgans -kasvustot
5140	Merellisten kosteiden nummien Cistus palhinhae -kasvustot
5220	Zyziphus-puustoinen matorral
5230	Laurus nobilis -puustoinen matorral
5310	Laurus nobilis -tiheiköt
5320	Lähellä kalliotörmiä kasvavat matalat Euphorbia-kasvustot
5330	Termomediterraaninen ja esiaavikko-pensasto
5410	Läntisen Välimeren kallionpäällys-phrygana (Astragalo-Plantaginetum subulatae)
5420	Sarcopoterium spinosum -phryganat
5430	Kotoperäinen Euphorbio-Verbascion -phryganat

6. RYHMÄ 6: KALLIOIDEN JA DYYNIEN LUONTOTYYPIT

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin koodi	Neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetty luontotyypin nimi
Rantakalliot, rannat ja luodot
1210	Rantavallien yksivuotinen kasvillisuus
1220	Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus
1230	Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot
1240	Välimeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot ja -törmät kotoperäisine Limonium spp. -lajeineen
1250	Makaronesian rannikoiden kasvipeitteiset rantatörmät kotoperäisine kasveineen

 

1610	Itämeren harjusaaret ja niiden hiekka-, kallio- ja kivikkorantojen sekä vedenalainen kasvillisuus
1620	Itämeren boreaaliset luodot ja saaret
1640	Itämeren boreaaliset hiekkarannat, joilla on monivuotista ruohovartista kasvillisuutta
Rannikoiden ja sisämaan dyynit
2110	Liikkuvat alkiovaiheen dyynit
2120	Rannikon liikkuvat Ammophila arenaria-rantakauradyynit (”valkoiset dyynit”)
2130	Rannikoiden kiinteät ruohokasvillisuuden peittämät dyynit (”harmaat dyynit”)
2140	Kiinteät kalkittomat Empetrum nigrum-variksenmarjadyynit
2150	Atlanttiset kanervavaltaiset kalkittomat, kiinteät dyynit (Calluno Ulicetea)
2160	Hippophaë rhamnoides -kasvustoiset dyynit
2170	Dyynit, joissa Salix repens ssp. argentea (Salicion arenariae)
2180	Atlanttisen, kontinentaalisen ja boreaalisen alueen metsäiset dyynit
2190	Dyynien kosteat soistuneet painanteet
2210	Crucianellion maritimae -kasvustoiset kiinteät dyynit
2220	Euphorbia terracina -kasvustoiset dyynit
2230	Malcolmietalia-kasvustoiset niittydyynit
2240	Brachypodietalia-kasvustoiset niittydyynit yksivuotisine kasveineen
2250	Rannikon dyynit, joissa Juniperus spp. -lajeja
2260	Sklerofyyttiset Cisto-Lavenduletalia-dyynipensaikot
2270	Mäntylajeilla Pinus pinea ja/tai Pinus pinaster metsittyneet dyynit
2310	Kuivat Calluna ja Genista-nummet/dyynit
2320	Kuivat Calluna ja Empetrum nigrum-nummet/dyynit
2330	Corynephorus- ja Agrostis-kasvustoiset sisämaan dyyniniityt
2340	Pannonian sisämaan dyynit

 

91N0	Pannonian sisämaan hiekkadyynipensaikot (Junipero-Populetum albae)
Kallioiset luontotyypit
8110	Vuorten kvartsipitoiset vyörysoraikot ja -lohkareikot lumirajalla (Androsacetalia alpinae ja Galeopsietalia ladani)
8120	Kalkkipitoiset, vuorten vyörysoraikot ja -lohkareikot alpiinisessa vyöhykkeessä (Thlaspietea rotundifolii)
8130	Läntisen Välimeren ja termofiiliset vyörysoraikot ja -lohkareikot
8140	Itäisen Välimeren vyörysoraikot ja -lohkareikot
8150	Keski-Euroopan ylänköjen kvartsipitoiset vyörysoraikot ja -lohkareikot
8160	Keski-Euroopan kukkuloiden ja vuorten kalkkipitoiset vyörysoraikot ja - lohkareikot
8210	Kasvipeitteiset kalkkikalliot
8220	Kasvipeitteiset silikaattikalliot
8230	Kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi Veronicion dillenii)
8310	Yleisöltä suljetut luolat
8320	Laavakentät ja luonnononkalot
8340	Ikijäätiköt

LIITE II
MERTEN EKOSYSTEEMIT – 5 ARTIKLAN 1 JA 2 KOHDASSA TARKOITETUT
LUONTOTYYPIT JA LUONTOTYYPPIRYHMÄT
Jäljempänä olevaan luetteloon sisältyvät 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut merten
luontotyypit sekä seitsemän näiden luontotyyppien ryhmää eli 1) meriheinäpohjat, 2)
makrolevämetsät, 3) simpukkapohjat, 4) leväkalkkipohjat, 5) sieni-, koralli- ja koralleja
tuottavat pohjat, 6) merenalaiset lähteet ja 7) pehmeät sedimentit (alle 1 000 metrin
syvyydessä). Lisäksi esitetään suhde direktiivin 92/43/ETY liitteessä I lueteltuihin
luontotyyppeihin.
Käytetty merten luontotyyppien luokitus, joka on eriytetty merten luonnonmaantieteellisten
alueiden mukaan, perustuu Euroopan luontoa koskevaan tietojärjestelmään (EUNIS), jonka
Euroopan ympäristökeskus on tarkistanut vuonna 2022 merellisten luontotyyppien typologiaa
varten. Tiedot yhteydestä neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I lueteltuihin
luontotyyppeihin perustuvat Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2021 julkaisemaan
asiakirjaan1.

1. RYHMÄ 1: MERIHEINÄPOHJAT

EUNIS koodi	Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa	Tähän liittyvät neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit
Atlantin alue
MA522	Meriheinäniityt Atlantin litoraalin hiekkapohjalla	1140; 1160
MA623	Meriheinäniityt Atlantin littoraalin liejupohjalla	1140; 1160
MB522	Meriheinäniityt Atlantin infralitoraalin hiekkapohjalla	1110; 1150; 1160
Itämeri
MA332	Itämeren hydrolitoraalin karkea sedimentti, jolle on ominaista vedenalainen kasvillisuus	1130; 1160; 1610; 1620
MA432	Itämeren hydrolitoraalin sekasedimentti, jolle on ominaista vedenalainen kasvillisuus	1130; 1140; 1160; 1610
MA532	Itämeren hydrolitoraalin hiekkapohja, jolle ovat tunnusomaisia vedenalaiset juurtuneet kasvit	1130; 1140; 1160; 1610

1 EUNIS marine habitat classification 2022. European Environment Agency.
FI 15 FI

MA632	Itämeren hydrolitoraalin liejupohja, jolle ovat tunnusomaisia vedenalaiset juurtuneet kasvit	1130; 1140; 1160; 1650
MB332	Itämeren infralitoraalin karkea sedimentti, jolle ovat tunnusomaisia vedenalaiset juurtuneet kasvit	1110; 1160
MB432	Itämeren infralitoraalin sekasedimentti, jolle ovat tunnusomaisia vedenalaiset juurtuneet kasvit	1110; 1160; 1650
MB532	Itämeren infralitoraalin hiekkapohja, jolle ovat tunnusomaisia vedenalaiset juurtuneet kasvit	1110; 1130; 1150; 1160
MB632	Itämeren infralitoraalin liejusedimentti, jolle ovat tunnusomaisia vedenalaiset juurtuneet kasvit	1130; 1150; 1160; 1650
Mustameri
MB546	Meriheinän ja juurakollisen levän niityt Mustanmeren makean veden vaikutuksen alaisella infralitoraalin liejuisella hiekkapohjalla	1110; 1130; 1160
MB547	Mustanmeren meriheinäniityt kohtalaisen avoimella ylemmän infralitoraalin puhtaalla hiekkapohjalla	1110; 1160
MB548	Mustanmeren meriheinäniityt alemman infralitoraalin hiekkapohjalla	1110; 1160
Välimeri
MB252	Lajin Posidonia oceanica eliöyhteisö	1120
MB2521	Raitamaisten Posidonia oceanica -niittyjen ekomorfoosi	1120; 1130; 1160
MB2522	Valliriutan Posidonia oceanica -niittyjen ekomorfoosi	1120; 1130; 1160
MB2523	Kuolleiden Posidonia oceanica -”mattojen” fasies ilman runsasta epifloraa	1120; 1130; 1160
MB2524	Assosiaatio lajin Caulerpan prolifera kanssa Posidonia pohjalla	1120; 1130; 1160
MB5521	Assosiaatio lajin Cymodocea nodosa kanssa tasakokoisen hienon hiekan pohjalla	1110; 1130; 1160
MB5534	Assosiaatio lajin Cymodocea nodosa kanssa pintakerroksen liejuisella hiekkapohjalla suojatuissa vesissä	1110; 1130; 1160
MB5535	Assosiaatio lajin Zostera noltei kanssa pintakerroksen liejuisella hiekkapohjalla suojatuissa vesissä	1110; 1130; 1160

FI 16 FI

MB5541	Assosiaatio lajin Ruppia cirrhosa ja/tai Ruppia maritima kanssa hiekkapohjalla	1110; 1130; 1160
MB5544	Assosiaatio lajin Zostera noltei kanssa euryhaliinisessa ja eurytermisessä ympäristössä hiekkapohjalla	1110; 1130; 1160
MB5545	Assosiaatio lajin Zostera marinan kanssa euryhaliinisessa ja eurytermisessä ympäristössä	1110; 1130; 1160

2. RYHMÄ 2: MAKROLEVÄMETSÄT

EUNIS koodi	Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa	Tähän liittyvät luontodirektiivin liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit
Atlantin alue
MA123	Merileväyhteisöt Atlantin litoraalin kalliolla täydessä suolapitoisuudessa	1160; 1170; 1130
MA125	Fucales-lahkoon kuuluvat makrolevälajit Atlantin litoraalin kalliolla vaihtelevassa suolapitoisuudessa	1170; 1130
MB121	Merileväyhteisöt Atlantin infralitoraalin kalliolla	1170; 1160
MB123	Merileväyhteisöt Atlantin infralitoraalin sedimentin vaikutuksen alaisella tai sen vuoksi häiriintyneellä kalliolla	1170; 1160
MB124	Merileväyhteisöt Atlantin infralitoraalin kalliolla vaihtelevassa suolapitoisuudessa	1170; 1130; 1160
MB321	Merileväyhteisöt Atlantin infralitoraalin karkealla sedimentillä	1160
MB521	Merileväyhteisöt Atlantin infralitoraalin hiekalla	1160
MB621	Kasvipeitteiset yhteisöt Atlantin infralitoraalin liejulla	1160
Itämeri
MA131	Itämeren hydrolitoraalin kallio ja lohkareet, joille ovat tunnusomaisia monivuotiset levät	1160; 1170; 1130; 1610; 1620
MB131	Monivuotiset levät Itämeren infralitoraalin kalliolla ja lohkareilla	1170; 1160
MB232	Itämeren infralitoraalin pohjat, joille on ominaista simpukkasora	1160; 1110

 

MB333	Itämeren infralitoraalin karkea sedimentti, jolle on ominaista monivuotinen levä	1110; 1160
MB433	Itämeren infralitoraalin sekasedimentti, jolle on ominaista monivuotinen levä	1110; 1130; 1160; 1170
Mustameri
MB144	Mytilidia-simpukkavaltainen Mustanmeren paljas ylemmän infralitoraalin kallio, jolla rakkoleviä	1170; 1160
MB149	Mytilidia-simpukkavaltainen Mustanmeren kohtuullisen avoin ylemmän infralitoraalin kallio, jolla rakkoleviä	1170; 1160
MB14A	Rakkolevät ja muut levät Mustanmeren suojatulla ylemmän infralitoraalin kalliolla, hyvin valoa saava	1170; 1160
Välimeri
MA1548	Assosiaatio lajin Fucus virsoides kanssa	1160; 1170
MB1512	Assosiaatio lajin Cystoseira tamariscifolia ja Saccorhiza polyschides kanssa	1170; 1160
MB1513	Assosiaatio lajin Cystoseira amentacea (var. amentacea, var. stricta, var. Spicata)) kanssa	1170; 1160
MB151F	Assosiaatio lajin Cystoseira brachycarpa kanssa	1170; 1160
MB151G	Assosiaatio lajin Cystoseira crinita kanssa	1170; 1160
MB151H	Assosiaatio lajin Cystoseira crinitophylla kanssa	1170; 1160
MB151J	Assosiaatio lajin Cystoseira sauvageauana kanssa	1170; 1160
MB151K	Assosiaatio lajin Cystoseira spinosa kanssa	1170; 1160
MB151L	Assosiaatio lajin Sargassum vulgare kanssa	1170; 1160
MB151M	Assosiaatio lajin Dictyopteris polypodioides kanssa	1170; 1160
MB151W	Assosiaatio lajin Cystoseira compressa kanssa	1170; 1160
MB1524	Assosiaatio lajin Cystoseira barbata kanssa	1170; 1160
MC1511	Assosiaatio lajin Cystoseira zosteroides kanssa	1170; 1160
MC1512	Assosiaatio lajin Cystoseira usneoides kanssa	1170; 1160
MC1513	Assosiaatio lajinCystoseira dubia kanssa	1170; 1160
MC1514	Assosiaatio lajin Cystoseira corniculata kanssa	1170; 1160

 

MC1515	Assosiaatio lajin Sargassum spp.:n kanssa	1170; 1160
MC1518	Assosiaatio lajin Laminaria ochroleuca kanssa	1170; 1160
MC3517	Assosiaatio lajin Laminaria rodriguezii kanssa detritaalisella pohjalla	1160

3. RYHMÄ 3: SIMPUKKAPOHJAT

EUNIS koodi	Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa	Tähän liittyvät luontodirektiivin liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit
Atlantin alue
MA122	Lajin Mytilus edulis ja/tai merirokon yhteisöt aallokolle alttiina olevalla Atlantin litoraalin kalliolla	1160; 1170
MA124	Simpukka- ja/tai merirokkoyhteisöt merilevien kanssa Atlantin litoraalin kalliolla	1160; 1170
MA227	Simpukkariutat Atlantin litoraalivyöhykkeellä	1170; 1140
MB222	Simpukkariutat Atlantin infralitoraalivyöhykkeellä	1170; 1130; 1160
MC223	Simpukkariutat Atlantin circalitoraalin vyöhykkeellä	1170
Itämeri
MB231	Itämeren infralitoraalin pohjat, joilla esiintyy vallitsevana lajina epibenttiset simpukat	1170; 1160
MC231	Itämeren circalitoraalin pohjat, joilla esiintyy vallitsevana lajina epibenttiset simpukat	1170; 1160; 1110
MD231	Itämeren ulkomeren circalitoraaliset biogeeniset pohjat, joille ovat tunnusomaisia epibenttiset simpukat	1170
MD232	Itämeren ulkomeren circalitoraalin simpukkasorapohjat, joille ovat tunnusomaisia simpukat	1170
MD431	Itämeren ulkomeren circalitoraalin sekapohjat, joille ovat tunnusomaisia makroskooppiset epibenttiset bioottiset rakenteet
MD531	Itämeren ulkomeren circalitoraalin hiekkapohjat, joille ovat tunnusomaisia makroskooppiset epibenttiset bioottiset rakenteet

 

MD631	Itämeren ulkomeren circalitoraaliset liejupohjat, joille ovat tunnusomaisia epibenttiset simpukat
Mustameri
MB141	Selkärangatonvaltainen Mustanmeren alemman infralitoraalin kallio	1170
MB143	Mytilidia-simpukkavaltainen Mustanmeren ylemmän infralitoraalin kallio, jolla foliose-levää (ei rakkolevää)	1170; 1160
MB148	Mytilidia-simpukkavaltainen Mustanmeren kohtalaisesti paljastunut ylemmän infralitoraalin kallio, jolla foliose levää (ei rakkolevää)	1170; 1160
MB242	Simpukkapohjat Mustanmeren infralitoraalin vyöhykkeellä	1170; 1130; 1160
MB243	Osteririutat Mustanmeren alemman infralitoraalin kalliolla	1170
MB642	Mustanmeren infralitoraalin terrigeeniset liejupohjat	1160
MC141	Mustanmeren circalitoraalin kallio, jolla vallitsevina lajeina selkärangattomat	1170
MC241	Simpukkakasvustot Mustanmeren circalitoraalin terrigeenisellä liejupohjalla	1170
MC645	Mustanmeren alemman circalitoraalin liejupohjat
Välimeri
MA1544	Fasies lajin Mytilus galloprovincialis kanssa vedessä, jossa on runsaasti orgaanista ainesta	1160; 1170
MB1514	Fasies lajin Mytilus galloprovincialis kanssa	1170; 1160

4. RYHMÄ 4: LEVÄKALKKIPOHJAT

EUNIS koodi	Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa	Tähän liittyvät luontodirektiivin liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit
Atlantin alue
MB322	Leväkalkkipohjat Atlantin infralitoraalin karkealla sedimentillä	1110; 1160
MB421	Leväkalkkipohjat Atlantin infralitoraalin sekasedimentillä	1110; 1160

 

MB622	Leväkalkkipohjat Atlantin infralitoraalin liejusedimentillä	1110; 1160
Välimeri
MB3511	Assosiaatio aaltojen sekoittamassa karkeassa hiekassa ja hienossa sorassa olevien rhodoliittien kanssa	1110; 1160
MB3521	Assosiaatio pohjavirtojen vaikutuksen alaisessa karkeassa hiekassa ja hienossa sorassa olevien rhodoliittien kanssa	1110; 1160
MB3522	Assosiaatio leväkalkkipohjan kanssa (= assosiaatio lajien Lithothamnion corallioides ja Phymatolithon calcareum) kanssa Välimeren karkealla hiekka- ja sorapohjalla	1110; 1160
MC3521	Assosiaatio rhodoliittien kanssa rannkon detritaalisella pohjalla	1110
MC3523	Assosiaatio leväkalkkipohjan ( Lithothamnion corallioides ja Phymatolithon calcareum) kanssa rannikon detritaalisella pohjalla	1110

5. RYHMÄ 5: SIENI-, KORALLI- JA KORALLEJA TUOTTAVAT POHJAT

EUNIS koodi	Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa	Tähän liittyvät luontodirektiivin liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit
Atlantin alue
MC121	Eläimistöyhteisöt Atlantin circalitoraalin kalliolla	1170
MC124	Eläinyhteisöt Atlantin circalitoraalin kalliolla vaihtelevassa suolaisuudessa	1170; 1130
MC126	Atlantin circalitoraalin luolien ja kielekkeiden yhteisöt	8330; 1170
MC222	Kylmän veden koralliriutat Atlantin circalitoraalin vyöhykkeellä	1170
MD121	Sieniyhteisöt Atlantin ulkomeren circalitoraalin kalliolla	1170
MD221	Kylmän veden koralliriutat Atlantin ulkomeren circalitoraalin vyöhykkeellä	1170
ME122	Sieniyhteisöt Atlantin ulkomeren batyaalin kalliolla	1170
ME123	Sekoitetut kylmän veden koralliyhteisöt Atlantin ylemmän batyaalin kalliolla	1170

 

ME221	Atlantin ylemmän batyaalin kylmän veden koralliriutta	1170
ME322	Kylmän veden sekakoralliyhteisöt Atlantin ylemmän batyaalin kallion karkealla sedimentillä
ME324	Sienten aggregaatio Atlantin ylemmän batyaalin karkealla sedimentillä
ME422	Sienten aggregaatio Atlantin ylemmän batyaalin sekasedimentillä
ME623	Sienten aggregaatio Atlantin ylemmän batyaalin liejupohjalla
ME624	Pystysuuntainen koralliriutta Atlantin ylemmän batyaalin liejupohjalla
MF121	Kylmän veden sekakoralliyhteisöt Atlantin alemman batyaalin kalliolla	1170
MF221	Atlantin alemman batyaalin kylmän veden koralliriutta	1170
MF321	Kylmän veden sekakoralliyhteisö Atlantin alemman batyaalin kallion karkealla sedimentillä
MF622	Sienten aggregaatio Atlantin alemman batyaalin liejupohjalla
MF623	Pystysuuntainen korallikenttä Atlantin alemman batyaalin liejupohjalla
Itämeri
MB138	Itämeren infralitoraalin kallio ja lohkareet, joille ovat tunnusomaisia epibenttiset sienet	1170; 1160
MB43A	Itämeren infralitoraalin sekasedimentti, jolle ovat tunnusomaisia epibenttiset sienet (Porifera)	1160; 1170
MC133	Itämeren circalitoraalin kallio ja lohkareet, joille ovat tunnusomaisia epibenttiset polttiaiseläimet	1170; 1160
MC136	Itämeren circalitoraalin kallio ja lohkareet, joille ovat tunnusomaisia epibenttiset sienet	1170; 1160
MC433	Itämeren circalitoraalin sekasedimentti, jolle ovat tunnusomaisia epibenttiset polttiaiseläimet	1160; 1170
MC436	Itämeren circalitoraalin sekasedimentti, jolle ovat tunnusomaisia epibenttiset sienet	1160
Mustameri

 

MD24	Mustanmeren ulkomeren circalitoraalin biogeeniset luontotyypit	1170
ME14	Mustanmeren ylempi batyaalikallio	1170
ME24	Mustanmeren ylemmän batyaalin biogeeninen luontotyyppi	1170
MF14	Mustanmeren alempi batyaalikallio	1170
Välimeri
MB151E	Fasies lajin Cladocora caespitosa kanssa	1170; 1160
MB151Q	Fasies lajin Astroides calycularis kanssa	1170; 1160
MB151α	Koralleja tuottavan biokenoosin fasies ja assosiaatio (enklaavissa)	1170; 1160
MC1519	Fasies lajin Eunicella cavolini kanssa	1170; 1160
MC151A	Fasies lajin Eunicella singularis kanssa	1170; 1160
MC151B	Fasies lajin Paramuricea clavata kanssa	1170; 1160
MC151E	Fasies lajin Leptogorgia sarmentosa kanssa	1170; 1160
MC151F	Fasies lajin Anthipatella subpinnata ja harvan punaisen levän kanssa	1170; 1160
MC151G	Fasies suurten sienten ja harvan punaisen levän kanssa	1170; 1160
MC1522	Fasies lajin Corallium rubrum kanssa	8330; 1170
MC1523	Fasies lajin Leptopsammia pruvoti kanssa	8330; 1170
MC251	Koralleja tuottavat alustat	1170
MC6514	Tarttuvan liejun fasies lajin Alcyonium palmatum ja Parastichopus regalis kanssa circalitoraalin liejupohjalla	1160
MD151	Välimeren jalustan reunan kallion biokenoosi	1170
MD25	Välimeren ulkomeren circalitoraalin biogeeniset luontotyypit	1170
MD6512	Tarttuvan liejun fasies lajin Alcyonium palmatum ja Parastichopus regalis kanssa alemman circalitoraalin liejupohjalla
ME1511	Välimeren ylemmän batyaalin Lophelia pertusa -riutat	1170
ME1512	Välimeren ylemmän batyaalin Madrepora oculata -riutat	1170

FI 23 FI

ME1513	Välimeren ylemmän batyaalin Madrepora oculata ja Lophelia pertusa -riutat	1170
ME6514	Välimeren ylemmän batyaalin fasies lajin Pheronema carpenteri kanssa
MF1511	Välimeren alemman batyaalin Lophelia pertusa -riutat	1170
MF1512	Välimeren alemman batyaalin Madrepora oculata -riutat	1170
MF1513	Välimeren alemman batyaalin Madrepora oculata ja Lophelia pertusa -riutat	1170
MF6511	Välimeren alemman batyaalin Thenea muricatan peittämien hiekkaisten liejupohjien fasies
MF6513	Välimeren alemman batyaalin Isidella elongatan peittämien tiiviiden liejupohjien fasies

6. RYHMÄ 6: MERENALAISET LÄHTEET

EUNIS koodi	Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa	Luontodirektiivin liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit
Atlantin alue
MB128	Merenalaiset lähteet Atlantin infralitoraalin kalliopohjassa	1170; 1160; 1180
MB627	Merenalaiset lähteet Atlantin infralitoraalin liejupohjassa	1130; 1160
MC127	Merenalaiset lähteet Atlantin circalitoraalin kalliopohjassa	1170; 1180
MC622	Merenalaiset lähteet Atlantin circalitoraalin liejupohjassa	1160
MD122	Merenalaiset lähteet Atlantin ulkomeren circalitoraalin kalliopohjassa	1170
MD622	Merenalaiset lähteet Atlantin ulkomeren circalitoraalin liejupohjassa

7. RYHMÄ 7: PEHMEÄT SEDIMENTIT (SYVYYS ALLE 1 000 METRIÄ)

EUNIS koodi

Luontotyypin nimi EUNIS-luokittelussa

Tähän liittyvät luontodirektiivin liitteessä I esitetyt luontotyypin koodit

 

Atlantin alue
MA32	Atlantin litoraalin karkea sedimentti	1130; 1160
MA42	Atlantin litoraalin sekasedimentti	1130; 1140; 1160
MA52	Atlantin litoraalin hiekka	1130; 1140; 1160
MA62	Atlantin litoraalin lieju	1130; 1140; 1160
MB32	Atlantin infralitoraalin karkea sedimentti	1110; 1130; 1160
MB42	Atlantin infralitoraalin sekasedimentti	1110; 1130; 1150; 1160
MB52	Atlantin infralitoraalin hiekka	1110; 1130; 1150; 1160
MB62	Atlantin infralitoraalin lieju	1110; 1130; 1160
MC32	Atlantin circalitoraalin karkea sedimentti	1110; 1160
MC42	Atlantin circalitoraalin sekasedimentti	1110; 1160
MC52	Atlantin circalitoraalin hiekka	1110; 1160
MC62	Atlantin circalitoraalin lieju	1160
MD32	Atlantin ulkomeren circalitoraalin karkea sedimentti
MD42	Atlantin ulkomeren circalitoraalin sekasedimentti
MD52	Atlantin ulkomeren circalitoraalin hiekka
MD62	Atlantin ulkomeren circalitoraalin lieju
ME32	Atlantin ylemmän batyaalin karkea sedimentti
ME42	Atlantin ylemmän batyaalin sekasedimentti
ME52	Atlantin ylemmän batyaalin hiekka
ME62	Atlantin ylemmän batyaalin lieju
MF32	Atlantin ylemmän batyaalin karkea sedimentti
MF42	Atlantin alemman batyaalin sekasedimentti
MF52	Atlantin alemman batyaalin hiekka
MF62	Atlantin alemman batyaalin lieju

 

Itämeri
MA33	Itämeren hydrolitoraalin karkea sedimentti	1130; 1160; 1610; 1620
MA43	Itämeren hydrolitoraalin sekasedimentti	1130; 1140; 1160; 1610
MA53	Itämeren hydrolitoraalin hiekka	1130; 1140; 1160; 1610
MA63	Itämeren hydrolitoraalin lieju	1130; 1140; 1160; 1650
MB33	Itämeren hydrolitoraalin karkea sedimentti	1110; 1150; 1160
MB43	Itämeren hydrolitoraalin sekasedimentti	1110; 1130; 1150; 1160; 1170; 1650
MB53	Itämeren infralitoraalin hiekka	1110; 1130; 1150; 1160
MB63	Itämeren infralitoraalin lieju	1130; 1150; 1160; 1650
MC33	Itämeren circalitoraalin karkea sedimentti	1110; 1160
MC43	Itämeren circalitoraalin sekasedimentti	1160; 1170
MC53	Itämeren circalitoraalin hiekka	1110; 1160
MC63	Itämeren circalitoraalin lieju	1160; 1650
MD33	Itämeren ulkomeren circalitoraalin karkea sedimentti
MD43	Itämeren ulkomeren circalitoraalin sekasedimentti
MD53	Itämeren ulkomeren circalitoraalin hiekka
MD63	Itämeren ulkomeren circalitoraalin lieju
Mustameri
MA34	Mustanmeren litoraalin karkea sedimentti	1160
MA44	Mustanmeren litoraalin sekasedimentti	1130; 1140; 1160
MA54	Mustanmeren litoraalin hiekka	1130; 1140; 1160
MA64	Mustanmeren litoraalin lieju	1130; 1140; 1160
MB34	Mustanmeren infralitoraalin karkea sedimentti	1110; 1160

 

MB44	Mustanmeren infralitoraalin sekasedimentti	1110; 1170
MB54	Mustanmeren infralitoraalin hiekka	1110; 1130; 1160
MB64	Mustanmeren infralitoraalin lieju	1130; 1160
MC34	Mustanmeren circalitoraalin karkea sedimentti	1160
MC44	Mustanmeren circalitoraalin sekasedimentti
MC54	Mustanmeren circalitoraalin hiekka	1160
MC64	Mustanmeren alemman circalitoraalin lieju	1130; 1160
MD34	Mustanmeren ulkomeren circalitoraalin karkea sedimentti
MD44	Mustanmeren ulkomeren circalitoraalin sekasedimentti
MD54	Mustanmeren ulkomeren circalitoraalin hiekka
MD64	Mustanmeren ulkomeren circalitoraalin lieju
Välimeri
MA35	Välimeren litoraalin karkea sedimentti	1160; 1130
MA45	Välimeren litoraalin sekasedimentti	1140; 1160
MA55	Välimeren litoraalin hiekka	1130; 1140; 1160
MA65	Välimeren litoraalin lieju	1130; 1140; 1150; 1160
MB35	Välimeren infralitoraalin karkea sedimentti	1110; 1160
MB45	Välimeren infralitoraalin sekasedimentti
MB55	Välimeren infralitoraalin hiekka	1110; 1130; 1150; 1160
MB65	Välimeren infralitoraalin lieju	1130; 1150
MC35	Välimeren circalitoraalin karkea sedimentti	1110; 1160
MC45	Välimeren circalitoraalin sekasedimentti
MC55	Välimeren circalitoraalin hiekka	1110; 1160
MC65	Välimeren circalitoraalin lieju	1130; 1160
MD35	Välimeren ulkomeren circalitoraalin karkea sedimentti

 

MD45	Välimeren ulkomeren circalitoraalin sekasedimentti
MD55	Välimeren ulkomeren circalitoraalin hiekka
MD65	Välimeren ulkomeren circalitoraalin lieju
ME35	Välimeren ylemmän batyaalin karkea sedimentti
ME45	Välimeren ylemmän batyaalin sekasedimentti
ME55	Välimeren ylemmän batyaalin hiekka
ME65	Välimeren ylemmän batyaalin lieju
MF35	Välimeren alemman batyaalin karkea sedimentti
MF45	Välimeren alemman batyaalin sekasedimentti
MF55	Välimeren alemman batyaalin hiekka
MF65	Välimeren alemman batyaal

LIITE III: 5 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUT MERIYMPÄRISTÖN LAJIT
(1) puukkosaharausku (Anoxypristis cuspidata);
(2) pikkusaharausku (Pristis clavata);
(3) saharausku (Pristis pectinata);
(4) harmaasaharausku (Pristis pristis);
(5) kampasaharausku (Pristis zijsron);
(6) jättiläishai (Cetorhinus maximus) ja valkohai (Carcharodon carcharias);
(7) pehmovalohai (Etmopterus pusillus);
(8) paholaisrausku (Manta alfredi);
(9) kynsirausku (Manta birostris);
(10) sarvirausku (Mobula mobular);
(11) Guinean pikkupaholaisrausku (Mobula rochebrunei);
(12) Japanin paholaisrausku (Mobula japanica);
(13) silopaholaisrausku (Mobula thurstoni);
(14) pikkupaholaisrausku (Mobula eregoodootenkee);
(15) kääpiöpaholaisrausku (Mobula munkiana);
(16) tropiikinpaholaisrausku (Mobula tarapacana);
(17) lyhyteväpaholaisrausku (Mobula kuhlii);
(18) pikkupaholaisrausku (Mobula hypostoma);
(19) mustavatsarausku (Raja (Dipturus) nidarosiensis);
(20) pullonokkarausku (Raja alba);
(21) kitararausku (Rhinobatidae);
(22) merienkeli (Squatina squatina);
(23) lohi (Salmo salar);
(24) taimen (Salmo trutta)
(25) järvisiika (Coregonus oxyrhynchus).

LIITE IV
LUETTELO 9 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUISTA MAATALOUDEN EKOSYSTEEMIEN BIODIVERSITEETTIINDIKAATTOREISTA

Indikaattori	Kuvaus, yksiköt ja menetelmät indikaattorin määrittämiseksi ja seuraamiseksi
Niittyperhosindeksi	Kuvaus: Tämä indikaattori koostuu lajeista, joiden katsotaan olevan tyypillisiä eurooppalaisille niityille. Niitä esiintyy suuressa osassa Eurooppaa ja ne kuuluvat useimpien perhosten seurantaohjelmien piiriin. Se perustuu lajien kehityssuuntien geometriseen keskiarvoon. Yksikkö: Indeksi Menetelmät: menetelmät, jotka on laatinut ja joita käyttää Butterfly Conservation Europe, Van Swaay, C.A.M, Assessing Butterflies in Europe - Butterfly Indicators 1990-2018, Technical report, Butterfly Conservation Europe, 2020.
Orgaanisen hiilen määrä viljelysmaan kivennäismaaperässä	Kuvaus: Tällä indikaattorilla kuvataan orgaanisen hiilen määrää viljelysmaan mineraalimaaperässä 0–30 cm:n syvyydessä. Yksikkö: tonnia orgaanista hiiltä/ha. Menetelmä: kuten esitetään asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä V IPCC:n kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti tuettuna maankäytön ja maapeitteen tilastollisella pinta-alatutkimuksella Land Use and Coverage Area frame Survey (LUCAS) Soil, Jones A. et al., LUCAS Soil 2022, JRC technical report, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021.
Hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä omaavan maatalousmaan osuus	Kuvaus: Hyvin monimuotoiset maisemapiirteet ovat maatalousympäristössä esiintyvän pysyvän luonnollisen tai osittain luonnontilaisen kasvillisuuden osatekijöitä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluja ja tukevat luonnon monimuotoisuutta. Tätä varten maisemapiirteisiin saa kohdistua mahdollisimman vähän ulkoisia häiriöitä turvallisten elinympäristöjen tarjoamiseksi erilaisille taksoneille, minkä vuoksi niiden on täytettävä seuraavat edellytykset: a) ne eivät voi olla maatalouden tuotantokäytössä (mukaan lukien laiduntaminen tai rehutuotanto) ja b) niitä ei pitäisi käsitellä lannoitteilla eikä torjunta-aineilla. Kesantoa voidaan pitää hyvin monimuotoisena maisemapiirteenä, jos se täyttää edellä esitetyt a ja b kriteerit. Viljelysmaan peltometsäviljelyjärjestelmiin kuuluvia tuottavia puita ja ei-tuotannollisten pensasaitojen tuotantoelementtejä voidaan myös pitää hyvin monimuotoisina maisemapiirteinä edellyttäen, että ne täyttävät edellä olevan b kriteerin ja korjuu tapahtuu vain silloin, kun se ei vaaranna monimuotoisuuden korkeaa tasoa. Yksikkö: Prosenttiosuus (osuus käytössä olevasta maatalousmaasta).

 

Menetelmä: kuten laadittu asetuksen 2021/2115 liitteessä I olevan indikaattorin I.21 mukaisesti LUCAS-tutkimuksen pohjalta: LUCAS for landscape elements, Ballin M. et al., Redesign sample for Land Use/Cover Area frame Survey (LUCAS), Eurostat 2018, and for land laying fallow, Farm Structure, Reference Metadata in Single Integrated Metadata Structure, verkkojulkaisu, Eurostat.

LIITE V
VILJELYSMAIDEN YLEISTEN LINTUJEN INDEKSI KANSALLISELLA
TASOLLA
Kuvaus
Viljelysmaiden lintujen indeksissä (FBI) esitetään yhteenveto viljelysmaiden yleisten ja
laajalle levinneiden lintukantojen suuntauksista, ja sen avulla on tarkoitus arvioida Euroopan
maatalouden ekosysteemien luonnon monimuotoisuuden tilaa. Kansallinen viljelysmaiden
lintujen indeksi (FBI) on yhdistetty monilaji-indeksi, jolla mitataan viljelysmaiden lintulajien
suhteellisen määrän muutosvauhtia valituilla tutkimusalueilla kansallisella tasolla. Indeksi
perustuu erityisesti valittuihin lajeihin, jotka ovat riippuvaisia viljelySmaan elinympäristöistä
ravinnon ja pesimisen osalta. Kansalliset viljelysmaiden yleisten lintujen indeksit perustuvat
kunkin jäsenvaltion kannalta merkityksellisiin lajikokonaisuuksiin. Indeksi lasketaan
perusvuoden perusteella. Perusvuoden indeksin arvoksi on tavallisesti asetettu 100.
Suuntausten arvot ilmentävät viljelysmaiden lintujen kannan koon kokonaismuutosta vuosien
mittaan.
Menetelmä: Brlík et al. (2021): Long-term and large-scale multispecies dataset tracking
population changes of common European breeding birds. Sci Data 8, 21.
https://doi.org/10.1038/s41597-021-00804-2
’Jäsenvaltioilla, joissa viljelysmaiden lintujen kannat ovat historiallisesti enemmän
heikentyneet’ tarkoitetaan jäsenvaltioita, joissa vähintään puolella lajeista, jotka vaikuttavat
kansalliseen viljelysmaiden yleisten lintujen indeksiin, kannan suuntaus on pitkällä aikavälillä
negatiivinen. Jäsenvaltioissa, joissa kantojen pitkän aikavälin kehityssuuntauksia koskevia
tietoja ei ole saatavilla joidenkin lajien osalta, käytetään tietoja lajien eurooppalaisesta tilasta.
Nämä jäsenvaltiot ovat:
Tšekki
Tanska
Viro
Suomi
Ranska
Saksa
Unkari
Italia
Luxemburg
Alankomaat
Espanja
FI 32 FI
’Jäsenvaltioilla, joissa viljelysmaiden lintujen kannat ovat historiallisesti vähemmän
heikentyneet’ tarkoitetaan jäsenvaltioita, joissa alle puolella lajeista, jotka vaikuttavat
kansalliseen viljelysmaiden yleisten lintujen indeksiin, kannan suuntaus on pitkällä aikavälillä
negatiivinen. Jäsenvaltioissa, joissa kantojen pitkän aikavälin kehityssuuntauksia koskevia
tietoja ei ole saatavilla joidenkin lajien osalta, käytetään tietoja lajien eurooppalaisesta tilasta.
Nämä jäsenvaltiot ovat:
Itävalta
Belgia
Bulgaria
Kroatia
Kypros
Kreikka
Irlanti
Latvia
Liettua
Malta
Puola
Portugali
Romania
Slovakia
Slovenia
Ruotsi
Luettelo viljelysmaiden yleisten lintujen indeksissä käytetyistä lajeista jäsenvaltioittain

Itävalta

Acrocephalus palustris

Alauda arvensis

Anthus spinoletta

Anthus trivialis

Carduelis cannabina

Carduelis carduelis

Emberiza citrinella

Falco tinnunculus

Jynx torquilla

Lanius collurio

Lullula arborea

Miliaria calandra

Oenanthe oenanthe

 

Passer montanus

Perdix perdix

Saxicola rubetra

Saxicola torquatus

Serinus citrinella

Serinus serinus

Streptopelia turtur

Sturnus vulgaris

Sylvia communis

Turdus pilaris

Vanellus vanellus

Belgia – Flanderi	Belgia – Vallonia
Alauda arvensis	Alauda arvensis
Anthus pratensis	Anthus pratensis
Emberiza citrinella	Carduelis cannabina
Falco tinnunculus	Corvus frugilegus
Haematopus ostralegus	Emberiza citrinella
Hippolais icterina	Falco tinnunculus
Hirundo rustica	Hirundo rustica
Limosa limosa	Lanius collurio
Linaria cannabina	Miliaria calandra
Motacilla alba	Motacilla flava
Motacilla flava	Passer montanus
Numenius arquata	Perdix perdix
Passer montanus	Saxicola torquatus
Perdix perdix	Streptopelia turtur
Phoenicurus ochruros	Sturnus vulgaris
Saxicola torquatus	Sylvia communis
Sylvia communis	Vanellus vanellus
Vanellus vanellus

Bulgaria

Alauda arvensis

Carduelis carduelis

Carduelis cannabina

Coturnix coturnix

Corvus frugilegus

Emberiza hortulana

Emberiza melanocephala

Falco tinnunculus

Galerida cristata

Hirundo rustica

Lanius collurio

 

Miliaria calandra

Motacilla flava

Perdix perdix

Passer montanus

Sylvia communis

Streptopelia turtur

Sturnus vulgaris

Upupa epops

Kroatia Alauda arvensis Anthus campestris Anthus trivialis Carduelis cannabina Carduelis carduelis Coturnix coturnix Emberiza cirlus Emberiza citrinella Emberiza melanocephala Falco tinnunculus Galerida cristata Jynx torquilla Lanius collurio Lanius senator Lullula arborea Luscinia megarhynchos Miliaria calandra Motacilla flava Oenanthe hispanica Oriolus oriolus Passer montanus Pica pica Saxicola rubetra Saxicola torquatus Streptopelia turtur Sylvia communis Upupa epops Vanellus vanellus Kypros Alectoris chukar Athene noctua Carduelis carduelis Cisticola juncidis Clamator glandarius

FI 35 FI

Columba palumbus Coracias garrulus Corvus corone cornix Coturnix coturnix Emberiza calandra Emberiza melanocephala Falco tinnunculus Francolinus francolinus Galerida cristata Hirundo rustica Chloris chloris Iduna pallida Linaria cannabina Oenanthe cypriaca Parus major Passer hispaniolensis Pica pica Streptopelia turtur Sylvia conspicillata Sylvia melanocephala Tšekki Alauda arvensis Anthus pratensis Carduelis cannabina Ciconia ciconia Corvus frugilegus Emberiza citrinella Falco tinnunculus Hirundo rustica Lanius collurio Miliaria calandra Motacilla flava Passer montanus Perdix perdix Saxicola rubetra Saxicola torquatus Serinus serinus Streptopelia turtur Sturnus vulgaris Sylvia communis Vanellus vanellus

 

Tanska Alauda arvensis Anthus pratensis Carduelis cannabina Carduelis carduelis Corvus corone Corvus frugilegus Emberiza citrinella Falco tinnunculus Gallinago gallinago Hirundo rustica Lanius collurio Miliaria calandra Motacilla alba Motacilla flava Oenanthe oenanthe Passer montanus Perdix perdix Saxicola rubetra Sylvia communis Sylvia curruca Turdus pilaris Vanellus vanellus Viro Alauda arvensis Anthus pratensis Corvus frugilegus Emberiza citrinella Hirundo rustica Lanius collurio Linaria cannabina Motacilla flava Passer montanus Saxicola rubetra Streptopelia turtur Sturnus vulgaris Sylvia communis Vanellus vanellus Alauda arvensis Anthus pratensis Corvus frugilegus

 

Emberiza citrinella Hirundo rustica Lanius collurio Linaria cannabina Motacilla flava Passer montanus Saxicola rubetra Streptopelia turtur Sturnus vulgaris Sylvia communis Vanellus vanellus Alauda arvensis Anthus pratensis Corvus frugilegus Emberiza citrinella Hirundo rustica Lanius collurio Linaria cannabina Motacilla flava Passer montanus Saxicola rubetra Streptopelia turtur Suomi Alauda arvensis Anthus pratensis Corvus monedula Crex crex Delichon urbica Emberiza hortulana Hirundo rustica Numenius arquata Passer montanus Saxicola rubertra Sturnus vulgaris Sylvia communis Turdus pilaris Vanellus vanellus Ranska Alauda arvensis Alectoris rufa Anthus campestris Anthus pratensis Buteo buteo

 

Carduelis cannabina Corvus frugilegus Coturnix coturnix Emberiza cirlus Emberiza citrinella Emberiza hortulana Falco tinnunculus Galerida cristata Lanius collurio Lullula arborea Melanocorypha calandra Motacilla flava Oenanthe oenanthe Perdix perdix Saxicola torquatus Saxicola rubetra Sylvia communis Upupa epops Vanellus vanellus Saksa Alauda arvensis Athene noctua Emberiza citrinella Lanius collurio Limosa limosa Lullula arborea Miliaria calandra Milvus milvus Saxicola rubetra Vanellus vanellus Kreikka Alauda arvensis Apus apus Athene noctua Calandrella brachydactyla Carduelis cannabina Carduelis carduelis Carduelis chloris Ciconia ciconia Corvus corone Corvus monedula Delichon urbicum Emberiza cirlus

 

Emberiza hortulana Emberiza melanocephala Falco naumanni Falco tinnunculus Galerida cristata Hirundo daurica Hirundo rustica Lanius collurio Lanius minor Lanius senator Lullula arborea Luscinia megarhynchos Melanocorypha calandra Miliaria calandra Motacilla flava Oenanthe hispanica Oenanthe oenanthe Passer domesticus Passer hispaniolensis Passer montanus Pica pica Saxicola rubetra Saxicola torquatus Streptopelia decaocto Streptopelia turtur Sturnus vulgaris Sylvia melanocephala Upupa epops Unkari Alauda arvensis Anthus campestris Coturnix coturnix Emberiza calandra Falco tinnunculus Galerida cristata Lanius collurio Lanius minor Locustella naevia Merops apiaster Motacilla flava Perdix perdix Sturnus vulgaris Sylvia communis Sylvia nisoria Vanellus vanellus

 

Irlanti Carduelis cannabina Carduelis carduelis Columba oenas Columba palumbus Corvus cornix Corvus frugilegus Corvus monedula Emberiza citrinella Falco tinnunculus Fringilla coelebs Hirundo rustica Chloris chloris Motacilla alba Passer domesticus Phasianus colchicus Pica pica Saxicola torquatus Sturnus vulgaris Italia Alauda arvensis Anthus campestris Calandrella brachydactyla Carduelis carduelis Carduelis chloris Corvus cornix Emberiza calandra Emberiza hortulana Falco tinnunculus Galerida cristata Hirundo rustica Jynx torquilla Lanius collurio Luscinia megarhynchos Melanocorypha calandra Motacilla alba Motacilla flava Oriolus oriolus Passer domesticus italiae Passer hispaniolensis Passer montanus Pica pica

 

Saxicola torquatus Serinus serinus Streptopelia turtur Sturnus unicolor Sturnus vulgaris Upupa epops Latvia Acrocephalus palustris Alauda arvensis Anthus pratensis Carduelis carduelis Carpodacus erythrinus Ciconia ciconia Crex crex Emberiza citrinella Lanius collurio Locustella naevia Motacilla flava Passer montanus Saxicola rubetra Sturnus vulgaris Sylvia communis Vanellus vanellus Liettua Alauda arvensis Anthus pratensis Carduelis carduelis Ciconia ciconia Crex crex Emberiza citrinella Hirundo rustica Lanius collurio Motacilla flava Passer montanus Saxicola rubetra Sturnus vulgaris Sylvia communis Vanellus vanellus Luxemburg Alauda arvensis Carduelis cannabina

 

Emberiza citrinella Lanius collurio Passer montanus Saxicola torquatus Sylvia communis Malta Calandrella brachydactyla Linaria cannabina Cettia cetti Cisticola juncidis Coturnix coturnix Emberiza calandra Lanius senator Monticola solitarius Passer hispaniolensis Passer montanus Serinus serinus Streptopelia decaocto Streptopelia turtur Sturnus vulgaris Sylvia conspicillata Sylvia melanocephala Alankomaat Alauda arvensis Anthus pratensis Athene noctua Calidris pugnax Carduelis carduelis Corvus frugilegus Coturnix coturnix Emberiza citrinella Falco tinnunculus Gallinago gallinago Haematopus ostralegus Hippolais icterina Hirundo rustica Limosa limosa Miliaria calandra Motacilla fl ava Numenius arquata

Passer montanus Perdix perdix Saxicola torquatus Spatula clypeata Streptopelia turtur Sturnus vulgaris Sylvia communis Tringa totanus Turdus viscivorus Vanellus vanellus

Puola

Alauda arvensis

Anthus pratensis

Carduelis cannabina

Ciconia ciconia

Emberiza citrinella

Emberiza hortulana

Falco tinnunculus

Galerida cristata

Hirundo rustica

Lanius collurio

Limosa limosa

Miliaria calandra

Motacilla flava

Passer montanus

Saxicola torquatus

Saxicola rubetra

Serinus serinus

Streptopelia turtur

Sturnus vulgaris

Sylvia communis

Upupa epops

Vanellus vanellus

Portugali

Athene noctua

Bubulcus ibis

Carduelis carduelis

Chloris chloris

Ciconia ciconia

 

Cisticola juncidis

Coturnix coturnix

Delichon urbicum

Emberiza cirlus

Falco tinnunculus

Galerida cristata

Hirundo rustica

Lanius meridionalis

Linaria cannabina

Merops apiaster

Miliaria calandra

Milvus migrans

Passer domesticus

Pica pica

Saxicola torquatus

Serinus serinus

Sturnus unicolor

Upupa epops

Romania

Alauda arvensis

Anthus campestris

Calandrella brachydactyla

Ciconia ciconia

Corvus frugilegus

Emberiza calandra

Emberiza citrinella

Emberiza hortulana

Emberiza melanocephala

Falco tinnunculus

Galerida cristata

Hirundo rustica

Lanius collurio

Lanius minor

Linaria cannabina

Melanocorypha calandra

Motacilla flava

Passer montanus

Perdix perdix

Saxicola rubetra

Saxicola torquatus

Streptopelia turtur

Sturnus vulgaris

 

Sylvia communis

Upupa epops

Vanellus vanellus

Slovakia

Alauda arvensis

Carduelis cannabina

Carduelis carduelis

Emberiza calandra

Emberiza citrinella

Falco tinnunculus

Hirundo rustica

Chloris chloris

Lanius collurio

Locustella naevia

Motacilla flava

Passer montanus

Saxicola rubetra

Saxicola torquatus

Serinus serinus

Streptopelia turtur

Sturnus vulgaris

Sylvia communis

Sylvia nisoria

Vanellus vanellus

Slovenia

Acrocephalus palustris

Alauda arvensis

Anthus trivialis

Carduelis cannabina

Carduelis carduelis

Columba oenas

Columba palumbus

Emberiza calandra

Emberiza cirlus

Emberiza citrinella

Falco tinnunculus

Galerida cristata

Hirundo rustica

Jynx torquilla

Lanius collurio

Lullula arborea

Luscinia megarhynchos

 

Motacilla flava

Passer montanus

Phoenicurus phoenicurus

Picus viridis

Saxicola rubetra

Saxicola torquatus

Serinus serinus

Streptopelia turtur

Sturnus vulgaris

Sylvia communis

Upupa epops

Vanellus vanellus

Espanja

Alauda arvensis

Alectoris rufa

Athene noctua

Calandrella brachydactyla

Carduelis carduelis

Cisticola juncidis

Corvus monedula

Coturnix coturnix

Emberiza calandra

Falco tinnunculus

Galerida cristata

Hirundo rustica

Linaria cannabina

Melanocorypha calandra

Merops apiaster

Oenanthe hispanica

Passer domesticus

Passer montanus

Pica pica

Pterocles orientalis

Streptopelia turtur

Sturnus unicolor

Tetrax tetrax

Upupa epops

Ruotsi

Alauda arvensis

Anthus pratensis

Carduelis cannabina

Corvus frugilegus

 

Emberiza citrinella

Emberiza hortulana

Falco tinnunculus

Hirundo rustica

Lanius collurio

Motacilla fl ava

Passer montanus

Saxicola rubetra

Sturnus vulgaris

Sylvia communis

Vanellus vanellus

LIITE VI
LUETTELO 10 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUISTA METSIEN EKOSYSTEEMIEN BIODIVERSITEETTIINDIKAATTOREISTA

Indikaattori	Kuvaus, yksiköt ja menetelmät indikaattorin määrittämiseksi ja seuraamiseksi
Pystyyn kuolleet puut	Kuvaus: Tämä indikaattori osoittaa elottomien pystyssä olevien puiden biomassan määrän metsässä ja muulla puustoisella maalla. Yksikkö: m3/ha. Menetelmä: kuten sen on laatinut ja sitä käyttää FOREST EUROPE, State of Europe’s Forests 2020, FOREST EUROPE 2020, ja kuten esitetään kansallisten metsäinventaarioiden kuvauksessa teoksessa Tomppo E. et al., National Forest Inventories, Pathways for Common Reporting, Springer, 2010; lisäksi otetaan huomioon menetelmät, jotka esitetään asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä V kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti.
Maahan kaatuneet kuolleet puut	Kuvaus: Tämä indikaattori osoittaa elottomien maahan kaatuneiden puiden biomassan määrän metsässä ja muulla puustoisella maalla. Yksikkö: m3/ha. Menetelmä: kuten sen on laatinut ja sitä käyttää FOREST EUROPE, State of Europe’s Forests 2020, FOREST EUROPE 2020, ja kuten esitetään kansallisten metsäinventaarioiden kuvauksessa teoksessa Tomppo E. et al., National Forest Inventories, Pathways for Common Reporting, Springer, 2010; lisäksi otetaan huomioon menetelmät, jotka esitetään asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä V kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti.
Eri-ikäisrakenteisten metsien osuus	Kuvaus: Tämä indikaattori osoittaa niiden metsien osuuden puun hankintaan käytettävissä olevista metsistä, joiden ikärakenne on vaihteleva verrattuna metsien tasaiseen ikärakenteeseen. Yksikkö: Niiden puun hankintaan käytettävissä olevien metsien prosenttiosuus, joissa on eri-ikäistä puustoa. Menetelmä: kuten sen on laatinut ja sitä käyttää FOREST EUROPE, State of Europe’s Forests 2020, FOREST EUROPE 2020, ja kuten esitetään kansallisten metsäinventaarioiden kuvauksessa teoksessa Tomppo E. et al., National Forest Inventories, Pathways for Common Reporting, Springer, 2010.
Metsien kytkeytyneisuus	Kuvaus: Metsien kytkeytyneisyydellä tarkoitetaan metsän peittämien alueiden tiiviyttä. Se määritetään välillä 0–100. Yksikkö: Indeksi Menetelmä: kuten sen on laatinut FAO, Vogt P., et al., FAO – State of the World’s Forests: Forest Fragmentation, JRC Technical Report,

 

Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2019.
Yleisten metsälintujen indeksi	Kuvaus: Metsälintuindikaattori kuvaa yleisten metsälintujen runsauden kehitystä eri puolilla Eurooppaa ajan mittaan. Kyseessä on yhdistetty indeksi, joka on luotu Euroopan metsäluontotyypeille ominaisten lintulajien havainnointitietojen perusteella. Indeksi perustuu kunkin jäsenvaltion lajiluetteloon. Yksikkö: Indeksi Menetelmä: Brlík et al. Long-term and large-scale multispecies dataset tracking population changes of common European breeding birds, Sci Data 8, 21. 2021.
Orgaanisen hiilen määrä	Kuvaus: Indikaattori kuvaa orgaanisen hiilen määrää karikkeessa ja kivennäismaaperässä 0–30 cm:n syvyydessä metsien ekosysteemeissä. Yksikkö: tonnia orgaanista hiiltä/ha. Menetelmä: kuten esitetään asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä V IPCC:n kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti ja tuettuna maankäytön ja maapeitteen tilastollisella pinta-alatutkimuksella Land Use and Coverage Area frame Survey (LUCAS) Soil, Jones A. et al., LUCAS Soil 2022, JRC technical report, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2021.

LIITE VII: LUETTELO 11 ARTIKLAN 8 KOHDASSA TARKOITETUISTA
ENNALLISTAMISTOIMENPITEIDEN ESIMERKEISTÄ

(1) Ennallistetaan kosteikkoja vesittämällä kuivatut turvemaat uudelleen, poistamalla
turvesoiden kuivatusrakenteet, purkamalla poldereita tai lopettamalla turpeennosto.
(2) Parannetaan hydrologisia olosuhteita parantamalla pintavesien määrää, laatua ja
dynamiikkaa sekä luonnontilaisten ja osittain luonnontilaisten ekosysteemien
pohjavesitasoja.
(3) Poistetaan ei-toivotut pensaikot tai alkuperäiseen lajistoon kuulumattomat viljelmät
niityillä, kosteikoilla, metsissä ja harvan kasvipeitteen alueella.
(4) Sovelletaan kosteikkoviljelyä.
(5) Palautetaan jokien meanderointi ja yhdistetään uudelleen keinotekoisesti leikatut
meanderit tai juoluat.
(6) Poistetaan pitkittäis- ja sivusuuntaiset esteet (kuten padot), annetaan enemmän tilaa
jokien dynamiikalle ja ennallistetaan vapaasti virtaavia jokiosuuksia.
(7) Luonnonmukaistetaan jokialustat, järvet ja alankojen vesiväylät esimerkiksi
poistamalla pohjan keinotekoinen alusta, optimoimalla alustan koostumus sekä
parantamalla tai kehittämällä keskeistä luontotyyppipeitettä.
(8) Palautetaan luonnolliset sedimentaatioprosessit.
(9) Luodaan rantojen puskurivyöhykkeitä, kuten rantametsiä, suojakaistoja, niittyjä tai
laitumia.
(10) Lisätään metsien ekologisia ominaisuuksia, kuten isoja, vanhoja ja kuolevia puita
(lahopuut) sekä maahan kaatuneiden ja pystyyn kuolleiden puiden määrät.
(11) Pyritään monipuoliseen metsärakenteeseen kasvillisuuden ja iän osalta, mahdollistetaan puulajien luontainen uudistuminen ja seuraanto.
(12) Lisätään metsien moninaisuutta luomalla mosaiikkia muille kuin metsien luontotyypeille, kuten avoimille laidun- tai nummialueille, lammikoille tai kallioalueille.
(13) Hyödynnetään ”luonnonläheistä metsätaloutta” tai ”jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta”, istutetaan kotoperäisiä puulajeja.
(14) Edistetään vanhojen kotoperäisten metsien ja kypsien metsikköjen kehittymistä (esim. luopumalla korjuusta).
(15) Otetaan käyttöön hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä viljelysmaalla ja
intensiivisesti käytetyillä laidunmailla, kuten suojakaistat, kotoperäisiä kukkia
kasvavat pientareet, pensasaidat, puut, pienet metsät, pengerseinät, lammikot sekä
ekologiset käytävät ja askelkivet
(16) Lisätään maatalousmaata, johon sovelletaan maatalouden ekologisia hoitokäytäntöjä, kuten luonnonmukainen maatalous tai peltometsätalous, sekaviljely ja vuoroviljely, integroitu tuhoojatorjunta ja ravinnehuolto.

(17) Vähennetään tarvittaessa laiduntamisintensiteettiä tai niittämistä niityillä ja otetaan
uudelleen käyttöön laajaperäinen kotieläinten laiduntaminen ja laajaperäiset
niittojärjestelmät siellä, missä niistä on luovuttu.
(18) Lopetetaan kemiallisten torjunta-aineiden sekä kemiallisten lannoitteiden ja lannan
käyttö tai vähennetään sitä.
(19) Lopetetaan niittyjen kyntäminen ja nurmikasvien siementen kylväminen.
(20) Poistetaan viljelmät aiemmista dynaamisista sisämaan dyynijärjestelmistä, jotta
luonnon tuulidynamiikka voidaan palauttaa avoimien luontotyyppien hyväksi.
(21) Parannetaan elinympäristöjen välisiä yhteyksiä, jotta mahdollistetaan lajien kantojen
kehittyminen ja riittävä yksilöllinen tai geneettinen vaihdanta sekä lajien muutto ja
sopeutuminen ilmastonmuutokseen.
(22) Annetaan ekosysteemeille mahdollisuus kehittää omaa luonnollista dynamiikkaansa
esimerkiksi siten, että luovutaan korjuusta ja edistetään luonnonoloja ja erämaaalueita.
(23) Poistetaan haitalliset vieraslajit ja valvotaan niitä sekä estetään tai minimoidaan
uusien haitallisten vieraslajien tuonti.
(24) Minimoidaan kalastustoiminnan kielteiset vaikutukset meriekosysteemiin
esimerkiksi käyttämällä pyydyksiä, joilla on vähemmän vaikutusta merenpohjaan.
(25) Ennallistetaan tärkeät kalojen kutu- ja kasvualueet.
(26) Järjestetään rakenteet tai alustat, joilla edistetään meren eliöstön paluuta, esimerkiksi
koralli-/öljyriuttoja/lohkareriuttoja.
(27) Ennallistetaan meriheinäniittyjä ja merilevämetsiä vakauttamalla aktiivisesti
merenpohjaa, vähentämällä ja mahdollisuuksien mukaan poistamalla paineita tai
harjoittamalla aktiivista lisäystä ja istutusta.
(28) Vähennetään erilaisia meren pilaantumisen muotoja, kuten ravinnekuormitusta,
melusaastetta ja muovijätettä.
(29) Lisätään kaupunkien viheralueita, joilla on ekologisia piirteitä, kuten puistoja, puita
ja metsämaa-alueita, joilla on kotoperäisiä lajeja, viherkattoja, luonnonvaraisia
kukkaniittyjä, puutarhoja, puutarhaviljelyä, puistokatuja, kaupunkiniittyjä ja
pensasaitoja, lammikoita ja vesistöjä.
(30) Lopetetaan, vähennetään tai korjataan lääkeaineista, vaarallisista kemikaaleista,
yhdyskunta- ja teollisuusjätevedestä ja muusta jätteestä, mukaan lukien
roskaantuminen ja muovit, sekä valosta aiheutuvaa pilaantumista kaikissa
ekosysteemeissä.
(31) Muutetaan ympäristövaurioalueita, entisiä teollisuusalueita ja louhoksia
luonnonalueiksi.