Yrittäminen ja Suomen pelastaminen

KHT-tilintarkastaja ja nykyinen blogisti Pauli Vahtera julkaisi 2011 otsikon mukaisen omajulkaisun pienyrittämistä Suomessa. Tarkempi nimi "Yrittäminen - on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästään".

En ole asiantuntija, joten en tiedä, olisiko jotkin ehdotukset jopa edenneet tässä yli kymmenen vuoden ajanjatkossa. Mielestäni järkevän kuuloista pohdintaa, laitan kuitenkin sulkuihin joitain omia ajatuksia lisäksi. Ohessa tekstiä kirjan esittämistä uudistuksista sen esipuheessa.

EU:n yrityskokomääritelmä luokittelee yritykset seuraavasti:

-       suuret yritykset, yli 250 työntekijää

-       keskisuuret yritykset, korkeintaan 250 työntekijää

-       pienet yritykset, korkeintaan 50 työntekijää

-       mikroyritykset, korkeintaan 10 työntekijää

Vahtera lisää tuohon vielä yksinyrittäjät:

-       nanoyritykset, joissa on työntekijänä vain yrittäjä itse.

1.Kevennetyt menettelyt pienyrityksille ja etenkin itsensä työllistäville nanoyrityksille.

Suurin osa käsityö-, palvelu- ym. ”luovan alan” yrityksistä eivät kykene rakentamaan sellaista liiketoimintaa, joihin pätisivät ns. ”normaalin” liiketoiminnan säännöt. On turha puhua kasvusta, jos liikevaihto yltää nippa nappa edes kulujen kattamiseen ja jonkinlaiseen elannon turvaavaan tulokseen.

Näille sanan varsinaisessa merkityksessä oleville pienille yrityksille ja niiden yrittäjille (nanoyrityksille) on luotava kevennetyt mallit yrittää ja työllistyä (ei siis työllistää). Parempi on, että ihmiset tekevät mitä kykenevät ja haaveilevat, vaikka sitten kuinka niukasti kuin että roikkuisivat yhteiskunnan sosiaalitukien varassa.

Pakollisen arvonlisäverovelvollisuuden raja esitetään nostettavaksi suomalaisen keskipalkkaisen palkansaajan tasolle, eli 40 000 euron vuosimyyntiin (toim. huom. inflaatio huomioiden 50 000 euroon nyt 2023).

Puuhayrittäjät, eli itsensä elättävät nanoyritykset, joiden myynti jää kuukaudessa alle 1 000 euron (nyt 1 200 euron) jäävät kokonaan kirjanpito- ja verovelvollisuuden ulkopuolelle, mikäli nämä sitoutuvat olemaan turvautumatta sosiaaliturvaan (ehkä pitäisi täsmentää hieman).

2. Kassavirtaverotukseen siirtyminen ja mikroyritysten kassavirtakirjanpito

Kirjan punainen lanka on rahojen riittäminen. Kassavirta on tärkeintä. Ja erityisesti huominen kassavirta. Nykyiset kirjanpito- ja verolait lähtevät tuloksen laskelmasta, mutta tulos ja kassavirta ovat aivan eri asioita. Tuloksella ei tee mitään, jos rahaa ei ole, vaikka siitä veroja tuleekin maksettavaksi. Kirjassa esitetään siirtymistä kassavirran verottamiseen, sekä pienempien yritysten kirjanpidon perustuvan kassavirtojen laskentaan.

Tällä hetkellä tilinpäätöstä koskevia lakeja haluttaisiin muuttaa siten, että sijoittajat saisivat otteen myös pienistä yrityksistä, kirjanpidon kustannuksen kaksinkertaistuvat ja yrittäjä itse ymmärtää kirjanpidosta nykyistäkin vähemmän. Yksi kirjan tavoite on estää ”IFRS for SME”-hankkeen (International Financial Reporting Standards for Small and Medium size Enterprises) toteutuminen Suomessa.

3. Yritystoiminnassa epäonnistuneelle yrittäjälle uusi mahdollisuus

Valtio ajaa yrityksiä konkurssiin sen takia, että verot ja maksut ovat 70 % etupainotteisia, eli ne maksetaan ennen kuin vastaavat tulot ovat käytössä. Konkurssilait tuhoavat paitsi yrityksen, työpaikat, yrittäjän elämän, mutta myös yrittäjäperheen elämän. Sen sijaan, jos iso yritys tekee konkurssin, joutuvat vaikeuksiin vain tavarantoimittajat. Johto ja omistajat pääsevät pälkähästä. Kirjassa esitetään yritysten epäonnistumisen aiheuttamien vahinkojen lieventämistä ja uuden mahdollisuuden antamista yrittäjille.

4. Yritystuet poistettava haitallisina

Yritystuet esitetään kaikki poistettavaksi. Jos tukea tarvitaan, jaetaan se pääomalainoina. Eli jos yrityksellä menee hyvin, se pystyy tuen maksamaan takaisin. Jos menee huonosti, toteutuu tukijan riski. Tuet vääristävät kilpailun ja johtavat erilaiseen keinotteluun, jopa korruptioon.

5. Pienten yritysten työnantajavelvoitteiden vähentäminen

Pieni yritys joutuu nopeasti rahavaikeuksiin, jos se ei saa riittävästi tuloja. Yrityksen tulisi voida lomauttaa tai irtisanoa työntekijä kahden viikon irtisanomisajalla. Työntekijälle taas pitää olla korotettu palkkaperustainen työttömyysturva kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, millä kompensoidaan nopeutettua menettelyä työsuhteen keskeyttämisessä/lopettamisessa.

6. Viranomaismaksujen myöhentäminen ja sanktioiden alentaminen

Kaksi kolmasosaa veroista ja maksuista maksetaan ennen kuin yrityksellä itsellään on vastaavia tuloja käytettävissään. Yritys joutuu maksamaan nämä rahat velaksi etenkin toiminnan alkuvuosina. Valtio käyttää kuitenkin kaikki rahat ja loput lainaa, joten yritysten etukäteismaksuja ei tarvita. Arvonlisävero- ja työnantajamaksuja sekä ennakkoverojen maksupäivämääriä on merkittävästi myöhennettävä sekä maksuviiveiden korko- ja muita maksuja alennettava.

7. Yrittäjille riittää reilu ja tasapuolinen kohtelu

Yrittäjät eivät tarvitse helpotuksia eivätkä kannustuksia, mutta yrittäjiä on kohdeltava reilusti tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Yhteiskunnan valvonta- ja rangaistuskoneisto yrittäjiä kohtaan on monin verroin suurempi kuin rikollisten valvontaan ja rikosten ennaltaehkäisyyn käytetyt voimavarat. Myös rangaistukset yritystoiminnan virheistä ovat kohtuuttomia, kun niitä verrataan esimerkiksi väkivaltarikoksista tuomittuihin rangaistuksiin.

     ***     ***     ***

Kaikki ihmiset haluavat tulla toimeen omalla työllään ja tuntea vastuuta omasta elämästään. Mahdollisuus tulla toimeen tarkoittaa yritystukien poisamista, mutta se tarkoittaa myös sosiaaliturvan ylilyöntien poistamista. Niukkuus on voimavara, joka saa aikaan kekseliäisyyttä selviytyä. Oman onnensa seppä takoo pelkkää onnellisuutta kaikkialle ympärilleen.

Yrittäjä ei tarvitse tukia eikä kannustavaa verojärjestelmää. Riittää kun lait, säännökset ja virkamiehet ovat reiluja yrittäjiä ja yrityksiä kohtaan. Yrittäjille riittää, kun heitä kohdellaan samanarvoisesti kuin muitakin kansalaisia ja maahanmuuttajia.

Suomen kansantalous ei pelastu veroja korottamalla. Se ei pelastu bruttokansantuotetta kasvattamalla. Hyvinvointiyhteiskuntamme muuttaa katastrofiyhteiskunnaksi, jos velkaantumista ei saada käännettyä velan takaisin maksamiseksi. Säästöt ovat tärkeitä, mutta nekään eivät riitä pelastamaan Suomea.

Suomi kansakuntana selviytyy, jos jokainen ottaa vastuun omasta elämästään. Kukin kykyjensä mukaisesti.