Vaalijärjestelmä

Suomen vaalijärjestelmästä tuodaan usein esille kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on sirpalainen puoluejärjestelmä ja toinen on vaalipiirien välinen kokoero, jolloin eri vaalipiireissä voi olla oleellisesti erilaiset äänikynnykset. Noita vaalikynnyksiä pidetään myös huonona asiana, ainakin mikäli niiden arvot ovat suurehkoja, ehkä viiden prosentin yläpuolella olevia.

Nämä ongelmat ovat periaatteessa keskenään ristiriitaisia. Mutta käydään asiaa seuraavassa läpi.

Suomen puoluejärjestelmä on kovin sirpaleinen. Tästä seuraa se, että kun lähtökohtaisesti vaaleissa suurimman puolueen puheenjohtaja on pääministeri, nykyään noin 20 prosentin kannatuksella, niin suurin osa puolueista voi olla mitä vain. Toisin sanoen epätodennäköisiäkin yhdistelmiä ja sellaisia, joita ei arvaisi vaalituloksen perusteella olevan hallituksessa.

Ruotsissa tämä on taklattu mm. koalitiopolitiikalla, hallitukset ovat olleet jommasta kummasta koalitiosta eikä asiassa ole ollut epäselvyyttä. Niin, kunnes joukkoon sopimaton ruotsidemokraatit tulivat kuvioon. Nyt siinä on olemassa jokin nahkapäätökseltä vaikuttava, jossa oikeistokoalition hallituksessa ei ole koalition suurinta puoluetta, ruotsidemokraatteja, vaikka tämän kanssa on tehty heitä tyydyttävä vaaliohjelmakin. Ilmeisesti olisi ollut jonkun mielestä liian radiakaalia ottaa hallitukseen ao. puolue riippumatta siitä, että tämän kannatus on siis valtaisaa.

Lisäksi monet maat käyttävät äänikynnystä, kuten Saksa ja Ruotsi. Nähdäkseni tuolla pyritään estämään pienten sirpalepuolueiden syntyminen. Saksassa on 5 prosentin äänikynnys, joka kuitenkaan ei koske etnisiä vähemmistöjä (tanskalaiset, friisit, romanit ja sorbit) edustavien puolueiden kohdalla." Jotenkin sekavan ja epäoikeudenmukaisen kuuloista.

Nykyisellään Suomessa on pienpuoluleilla mahdollista saada läpilyönti helpoiten Uudenmaan ja ehkä Helsingin vaalipiireissä. Uudellamaalla äänikynnys on alla kolme prosenttia. Lapin vaalipiirissä se on noin 14 prosenttia. Jos haluttaisiin, niin äänet voitaisiin tasata äänikynnyksen pienetämiseksi joko viereisten vaalipiirien tai jopa koko Suomen tasolla. Mutta tuo nähdäkseni vain sirpaloittaisi puoluekenttää lisää.

Kreikka puolestaan on ratkaissut asiaa sillä, että äänikynnys leikkaa pieniä puolueita ja silti voittaja saa bonus-paikkoja. Yhä hullumpaa, ehkä. 

Anglosaksisten maiden ratkaisuna on tehdä kansanedustajien valinta yhden valittavan vaalipiireillä. Tästä seikasta johtuu juuri tuo esim Britannian ja USA:n kaksipuoluejärjestelmä. Missään ei ole päätöstä aiheesta, vaan se on vaalijärjestelmän sanelema.

Muistelen joskus esim Britanniasta, että kolmantena pyöränä joskus pyörinyt liberaalipuolue sai muutamassa vaalissa noin 20 prosentin kannatuksen, mutta joko ei yhtään tai ehkä pari paikkaa, vaikka tuolla kannatuksella tulisi tasaisen taulukon mukaan yli 150 paikkaa. 

Britanniassa on tosin alueellisia puolueita ja noiden kautta parlamentin jäseniä ainakin Pohjois-Irlannista ja Skotlannista. USA:ssa tällaisia ei taida juuri olla. 

Anglosaksien järjestelmässä on lisäksi ongelmana vaalipiirien jatkuva muokkaaminen; vallassaolijat voivat vetää vaalipiirien rajat haluamallaan tavalla, kunhan kukin piiri sisältää oikean määrän äänestäjiä. Tällä voidaan vaikuttaa huomattavasti vaalitulokseen. Kahden puolueen järjestelmässä, silloin kun puolueilla on yhteinen intressi, voidaan myös helposti estää 'haitallisten' ajatusten pääseminen ääneen eduskunnassa. Tuo on kätevä tehdä ehdokasasettelulla.

Suomelle on ehdotettu tähän sirpaloitumiseen ratkaisuksi äänikynnystä ja vaalipiirien yli toimivaa paikkojen tasausta, jolloin suhteellinen äänikynnys puolestaan ei haittaisi. Vaikka ehdotuksissa on hyviäkin puolia, niin itse näkisin kaikki menetelmät huonona, jota tavan kulkija ei helpolla ymmärrä. Mm. siksi en itse tuollaista kannata.

Olen pohtinut vaalipiirijärjestelmää, jotka olisivat noin viiden ehdokkaan kokoisia. Pitäisi vain määritellä jokin tapa, jolla noiden rajoilla ei ketkuiltaisi. Kuvittelisin tämän supistavan puoluekenttää, johtaen ehkä noin viiteen puolueeseen. Tuo on sellainen määrä, että olisi ainakin teoriassa mahdollisuuksia jopa uusiin puolueisiin, jos vanhat eivät tyydytä äänestäjien tahtoa.

No, tuo ihan esimerkkinä. Jotakin vaalipiirijakoa tasoittavaa voisi siis mielestäni tehdä, kuitenkin niin, että tavan tallaaja ymmärtaisi asian, käytännössä muutosperiaatteet kannattaisi pitää niin vähinä kuin mahdollista.

Mutta ehkä sirpaleinenkin puoluejärjestelmä on parempi, kuin muutaman harvan puolueen järjestelmä, jossa laajaltikin esillä olevat poikkeavat ajatukset eivät välttämättä pääse esiin ja ne pystytään lakaisemaan maton alla, jos ne ovat vallassaolijoiden kannalta haitallisia.