Hoiva-Frankesteinin hirviö

Hoivaskandaalia on nyt puitu jo yli viikon verran ja eikä loppua näy.

Uutta inhotusta paljastuu joka puolella ja kansan suuttumus vain kasvaa.

On aika tarkastella tätä skandaalia kokonaisuutena. Kuka on luonut tämän Frankensteinin hirviön? Miten se tuli Suomeen? Kuka siitä on hyötynyt ja miten taloudellisen hyväksikäytön langat punoutuvat poliittiseen valtaan?

Hoivafirmat – naiviutta ja ahneutta

Kun julkisen puolen palvelut yksityistettiin, luotiin samalla Hoiva-Frankenstein hirviö, jonka luonnetta ei haluttu tunnustaa. Oltiin uskomattoman naiiveja ja oletettiin, että yksityiset firmat eivät olisi ahneita.

Samaan aikaan äärioikeistolaiset hallituksemme toitottivat kokoomuksen johdolla sitä, että yksityinen ala merkitsee valinnanvapautta ja että julkinen puoli on huono omistaja.

Kun hoivabisnes sitten annettiin osittain yksityisille, ei enää ollut paluuta takaisin. Se todella oli Frankensteinin hirviö. Monsteri ei voi muuttaa luonnettaan vaikka siinä on jotain inhimillisiä piirteitä.

Maahanmuutto halpana työvoimareservinä

Tässä tunkiossa riittää hämmentelemistä ja sieltä paljastuu vielä pahempia järkytyksiä. Keskusteltuani hoivabisneksen parissa työskennelleiden kanssa näyttää selvältä, että säästöjä on vielä helpompi toteuttaa yksinäisten vanhusten kanssa, kuin hoivakodeissa. Vanhusten yksinäisyys tekee heistä vielä helpompia uhreja kuin hoivakodeissa hoidettavista.

Toinen ikävä juttu on se, että ulkomaalaisten ja kieltä osaamattomien hoitajien palkkaaminen näyttää olevan tärkeä keino, jolla nämä imijä-firmat maksimoivat voittonsa vielä isommiksi. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/potkut-attendolta-saanut-hoivakodin-johtaja-tyoantaja-lahetti-tarkastusten-pelossa-listan-asioista-jotka-taytyi-korjata-pikaisesti; https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005982433.html). Tässä poliitikkojen luoma ajatus ulkomaalaisista ”koodareista” ja ”kapellimestareista” kävi yhteen rajoittamattoman omanvoitonpyynnin kanssa. 

Naiivius liittoutui ahneuden kanssa.

Arvo Pohja – fyrkanteko

Kun tätä Kokoomuksen (Attendo & consortines) ja vasemmiston (Tradeka, Med Group) yhteistä tunkiota hämmentää, voi havaita sen miten paljon puheet ja teot eroavat toisistaan.  Poliitikot lässyttävät ja hoitofirmat laskuttavat ja nyt tässä skandaalissa tiedotusvälineet yrittävät himmata – ettei tästä nyt puhuttaisi. 

Kyse on kuitenkin valtavasta bisneksestä, joka perustuu siihen, että hoitajien palkat on poljettu alhaalle. Hoitajien raskas työ on aliarvioitu pahasti. 

Tässä kohtaa ymmärtää myös sen raivokkuuden, jolla massamaahanmuuttoa puolustettiin. Mikäli firmoilla olisi käytettävissään vain kotimaiset hoitajaresurssit, niin niiden olisi pakko nostaa palkkoja. Mutta se kun on vaan niin kätevää ja halpaa vetää ihmiset tänne kehitysmaista.

Mitä köyhemmistä - sen halvempaa.

Ja parhaat ja tarmokkaimmat suomalaiset hoitajat tietysti siirtyvät rahakkaampiin valtioihin kuten Norjaan.

Suomi – rikas köyhä maa

Ahneuden bakkanaalia täydentää se, että hiljaa ja väsyneesti puhuvat vanhukset eivät tule kielen puolesta kunnolla ymmärretyiksi. Eikä heillä ole voimia käyttää edes hallitsemiaan ulkomaisia kieliä korvikkeena. Ruotsinkielisille vanhuksille, joita palvellaan suomeksi, ovat asiat huonolla tolalla. Hyvää suomea ymmärretään mutta entä puutteellista tai oudosti äännettyä suomea?

Suomi elää sota-aikaa uudelleen?

Viimeiset kymmenen vuotta Suomen taloudenpidon ytimenä ei ole ollut tuottavuuden nosto, vaan säästöt. Valtio on säästänyt leikkaamalla sieltä, missä ei ole odotettavissa vakavaa vastarintaa. Tässä mielessä kunnat ja yliopistot sekä koulut ovat olleet hyviä kohteita. Niiden kustannuksella säästö on samalla mukavaa keskittämispuuhastelua.

Hyvinvoivat ja menestyvät kunnat ovat tämän kautta jatkuvien kannibalististen valintojen edessä: vähennettäisiinkö vanhusten hoivarahoitusta? Vai lasketaanko heidän ruokansa tasoa mieluummin entisestään? Vai leikataanko lasten opetuksesta ja päivähoidosta? Säästyisiköhän vähän kun liikkumiselle vaarallisiin lumikinoksiin ja jääpuikkoihin ei turhaan kosketa?

Suomesta on tullut tähän tyyliin kummallisesti rikas maa, jossa eletään köyhästi.

Hyvänä esimerkkinä vanhus, joka totesi minulle, että hänen hoiva- tai sairaala-ateriansa tuo elävästi mieleen sota-ajan. Tai siivottomat lumen, jään ja sohjon täyttämät kadut pääkaupunkiseudulla. Ne kertovat jonkinlaisesta henkisestä näivetystilasta. Maa on rikas mutta on myynyt joissain paikoin lumenaurausvälineet muualle.

Ahneet firmat ulkomailta – suomalainen oppi nopeasti

Mistä sitten tämä häikäilemätön säästöpolitiikka tuli Suomeen?

Frankensteinin hirviön mallina olivat kasvottomat ulkomaisomisteiset jättifirmat. Ne eivät lähtökohtaisesti voi muuta tehdä kuin nylkeä meitä maksimoidakseen voiton. Inhimilliseen toimintaan niillä ei ole edellytyksiä. Mitä isot edellä, sitä pienet suomalaiset perässä. Sitten nekin, joilla vielä jotain edellytyksiä olisi muuhun, taipuvat uuteen ”yrityskulttuuriin”.

Toisena kurjuuden lähteenämme on yhä orjallisemmin Saksan johtoon myöntynyt finanssipolitiikkamme. Nimenomaan Saksa on pakottanut lähes koko EU-Euroopalle kohtalokkaan mallinsa, joka takaa Euroopan rahavirtojen keskittymisen sen pankkeihin.

Vaikka Saksan pankit hyötyvät tilanteesta satumaisesti, niin jopa Saksassa itse alkaa kärsivällisyys loppua jatkuvaan reaalielintason ja elämäntason huononemiseen. Keski-Euroopassa on kapinamieliala jo nostanut esiin Ranskan keltaliivit.

Mutta Saksan sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri ei hellitä: talouskasvunkin hiipuessa lupaa hän vain lisää säästöjä! Ja EU:ta pitää taas tiivistää finanssikurin parantamiseksi. Eivätkä EU-valtiot muka saa edes käyttää ikiomia kultavarojaan! Kultarikkaalle Italialle selitetään, että siitä Euroopan kurirakennelma kaatuisi!

Hyvä kysymys tälle on, onko politiikalle muita vaihtoehtoja kuin valtion velkaantuminen entisestään?

On!

Päättäväinen hallitus voi ryhtyä rahavirtojen ulos valumisen estämiseen myös EU-oloissa.

Loistava esimerkki tästä on Unkari, jonka kansallismielinen hallitus on yhdeksässä vuodessa samalla laskenut velkaantumista että taannut täystyöllisyyden ja minimipalkan.

Unkarilaiset kotimarkkinat kukoistavat ja samalla kansainväliset suurfirmat eivät ole toteuttaneet uhkauksiaan vetäytymisestä, kuten hallitus oli ennustanutkin. Ylimenokautta varten tarpeellisia erityisveroja niille ei enää tarvita.

Jopa Macronin Ranskakin kaikessa mediahiljaisuudessa toteutti samanlaisia väliaikaisia erityisveroja.

Suomeksi: EU:n ”herrassäätyläisetkin” käyttävät niitä, kunhan ei tarvitse siitä puhua niiden oikeilla nimillä!

Suomellakin on kaikki edellytykset murtaa kaiken kuihduttava säästöpolitiikka kotimarkkinalinjan hyväksi – jos vain poliittista tahtoa olisi!

Onneksi on perussuomalaiset!

Arto Luukkanen"