Kaksi minuuttia talouspolitiikkaa

(sanomatta jäi: Kun mitään ulkomaille lahjoitettavaa ei enää ole, maksamme koko ajan enenevässä määrin omien palvelujemme käytöstä maksuja ulkomaille: esimerkiksi SOTE tulee olemaan veroparatiisiyritysten temmellyskenttä.)

2. Suomalaisen työn arvostus on nostettava entiselleen. Sen jälkeen meillä on ostovoimaa ja voimme elättää itsemme työllä ja yrittämisellä. Ihmisten aktiivivuosina kokonaisverojen määrä on 60-70 % tuloista, minkä takia emme voi ostaa suomalaista työtä. Se johtaa tukityöllistämisen ja maahanmuuttajien suosimisen viidakkoon ja ulkomaisen työvoiman käyttöön. Työn pitää olla kannattavaa sekä työntekijälle, että yrittäjälle.

(sanomatta jäi: Kun julkisista turhista menoista luovutaan, julkinen sektori tarvitsee vähemmän rahaa. Näin voidaan alentaa arvonlisävero 15 %:iin, joka se on hyvinvointivaltio Uudessa-Seelannissa. Tämä johtaa hintojen alenemiseen ja suomalaiset voivat ostaa enemmän suomalaisia tuotteita ja palveluja, joka lisää työllisyyttä.)

3. Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja nostetaan 10.000 eurosta 50.000 euroon, mikä se on useimmissa EU-maissa (+-).

(sanomatta jäi: Alarajan nosto mahdollistaa yhden henkilön työllistymisen ilman byrokratiaa. Yksin yrittämisen byrokratiasta yli puolet menee arvonlisäverotukseen.)

4. Työn tekemisen ja työllistämisen byrokratiaa on rajusti vähennettävä. Byrokratia koskee käytännössä vain suomalaisia. Erilaisten korttien vaatiminen tekee monilla aloilla kesäapulaistenkin työllistämisen mahdottomaksi. Byrokratia koskee kaikkia. Esimerkiksi itse lopetan tilintarkastustyöt syyskuussa 2018, koska kieltäydyn kuten Rokka laittamasta pyöreitä kiviä herrojen polkujen varteen.

5. Turhat menot on karsittava. Julkaisin (2015) Iltalehdessä 9 miljardin säästölistan, jonka toteuttaminen ei olisi vaikuttanut suomalaisten arjen elämään juuri mitenkään. Tämä lista tulee päivittää perussuomalaisten vaalityöhön 10 miljardin listaksi.