Kalevalajuhla Oulussa; Ilmarinen ja Pohjola

Share |

« Kouluverkko ja h..
Raha, mitä se on.. »

Keskiviikko 28.2.2018 - Juha Vuorio

Kalevalan päinänä 28.2.2018 Oulun ja Oulun ympäristön erilaiset Kalevala- ja Karjala- ym. seurat järjestivät juhlatilaisuuden Oulun pääkirjaston Pakkalan saliin.

Tuoll oli monenlaista ohjelmaa, josta löytyy video Junes Lokan ja Tiina Wiikin nauhoittamana tästä linkistä.

Meille kaupunginvaltuutetuille esitettiin haaste tulla mukaan viimeiseen ohjelmanumeroon kertomaan kuka Kalevalan hahmoista ketäkin kiehtoo ja millä lailla. Meitä oli noin 7 valtuutettua/varavaltuutettua paikalla.

Parasta antia itselleni olivat Teuvo Pakkalan koulun kuoron esitykset, sekä upeat tulkinnat Leena Partanen trion tekemänä. Tuon trion johdolla laulettiin lopuksi "Niin minä neitonen sinulle laulan".

Ja tässä vielä pitämäni esitelmä suunnilleen:

"Seppo Ilmarinen "takoja iänikuinen", esiintyy useissa Kalevalan runoista. Itämerensuomalaisessa kansanperimässä Ilmarinen on nimensä mukaisesti myös ilman jumala. Keskityn tässä kuitenkin Kalevalaiseen seppä – rooliin.

Metallien käyttöönotto oli esihistoriallisten aikojen suurimpia keksintöjä. Suomen rauta-aikana, josta Kalevalakin mitä ilmeisimmin kertoo, rauta kerättiin järvien pohiin saostuneista möykyistä ja asiaan perehtyneen sepät pelkistivät sen raudaksi ja tekivät eri vaiheiden jälkeen tarve-esineiksi. Tuo pelkistäminen itsessään on jo hyvin vaativa ja tarkalleen oikealla tavalla tehtävä prosessi.

Asioiden onnistuminen on ollut mahdollisia vain asiaan omistautuneiden seppien elinikäisten asiaan perehtyneisyyksien ansiosta.

Lietsoi, päivän, lietsoi toisen, tuli tuiski kolmannenki:
Tuli tuiski ikkunasta, säkehet ovesta säykkyi,
tomu nousi tavahalle, savu pilvihin sakeni.

Itse olen insinööri ja ajattelen sepät entisaikojen insinööreinä. Tämä on yhteyteni Ilmariseen insinöörin koulutuksen ja luonteeni kautta.

Mutta vielä Kalevalan tulkintoihin. Minua kiehtoo kovin kysymys, että mikä sitten on Pohjola?

On esitetty mielenkiintoinen teoria, että Kalevala kertoisi nimenomaan viikinkiajoista, jolloin viikinkien kulkureitti oli Suomen etelärannikolla.

Tällöin viikingeillä on ollut mitä ilmeisimmin tukikohtia rannikollamme, kenties jossain lahden pohjassa, aivan esimerkkinä vaikkapa Länsi-Uudenmaan Pohjan Lahdessa, josta saamme helposti Pohjola -nimen.

Lahden pohja, Pohjola, Pohjan Akka. Tuo Louhi olisi ollut tuon tukikohdan päällikkö.

Entä sitten Sampo? Tuossa ajatuksessa Sampo olisi viikinkien tuottoisa idäntie, josta suomalaisetkin hyötyivät. Entisaikojen kansainvälityyttä siis.

Monet Kalevalan runot voidaan selittää juuri tällä tukikohta -teorialla. Suomalaiset talonpojat puolestaan ovat sekä käyneet kauppaa heidän kanssaan että myös sotineet.

Tukikohtateorian puolesta puhuu se, että kyseinen paikka on selvästikin ollut huonosti varustettu. Esimerkiksi sepän pajaa sieltä ei löytynyt. Sillä lähtiessään Pohjolaan Sammon taontaan Ilmarinen:

Kysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja.
Ei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta,
ahjoa, alasintana, vasarata, varttakana.

Kiitokset."

Avainsanat: Kalevala, suomalaisuus, historia